Ollaanko lumienkeleitä

6.

Herään kun tunnen jonkun liikkuvan vierelläni. Avaan silmät ja huomaan Mattin kädet ympärilläni. Saan heti perhosia vatsaani. Katson seinällä olevasta kellosta aikaa ja huomaan että olemme nukkuneet 3h. Huomaan myös että yöpöydälle on ilmestynyt särkylääke ja vesilasi. Heitän lääkkeen suuhun ja hörppään vettä. Nousen pikku hiljaa ylös niin ettei Matt huomaa minun lähteväni. Katson puhelimestani kuinka monta kertaa Milo on soittanut minulle. Hän on soittanut 26 kertaa ennen luovuttamista. Soitan hänelle heti kun pääsen ovesta ylös.
" Missä vitussa oot ja miks et oo vastannu mulle!? Oon ollu ihan jäätävän huolissani susta!" Milo huutaa
" Kaaduin rinteessä ja Mattin iskä autto mut niitten mökille. Väsähdin niitten sohvalle." Vastaan
" Olisit sä voinu laittaa viestii et missä meet!"
" Nukahdin heti kun pääsin niitten sohvalle joita ymmärtää jo." Selitän vielä kerran
" Missä oot nyt?" Hän kysyy
" Niitten pihalla. Vastaan
" Laita mulle niitten osoite nii tuun hakee sut." Hän sanoo vielä ennen kun sulkee puhelimen

Noin kymmenen minuutin päästä Milo ajaa pihaan. Hyppään kyytiin ja katson vielä kerran Mattin mökille päin ennen kuin suljen oven.
" Sun ois pitäny laittaa mulle jotain viestii mis oot, ku luulin sun olevan raatona tuolla erämaassa." Milo kertoo
" Nukahdin! En voi vastata tai laittaa viestiä ku nukun." Huudahdan
" Okei mut seuraaval kerral sit. Mennää ny kauppaa ostaa neidille vähä särkylääkkeit ja muuta tarpeellista." Milo sanoo
Nyökkään vastaukseksi ja avaan puhelimen, johon ei oo tullu mitää ihmeellisiä viestejä joten suljen sen ja avaan radion. Radiossa soi Problem Ariana Grandelta.
Hyräilen sen tahtiin ja käännän volyymia isommalle.
" Tää on auto ei mikään disko." Milo huutaa naureskellen musiikin yli.
" Kyl tääl varmaa saa kuitenki vähä jammailla." Vastaan
Hän vain pudistaa päätään edelleen nauraen.

Pääsemme kaupan pihaan. Se on melko tyhjä. Lähdemme kävelemään kaupalle ja ihme kyllä polveni tuntuu jo paljon paremmalta verrattuna aikaseen. Otan kärryt ja suuntaamme ensimmäisenä leipä osastolle. Milo heittää vaan jotain kärryihin ja mulle se sopii aina kaikki sen valitsemat elintarvikkeet, mutta kinaa meille tulee aina kun täytyy valita mikä mehu otetaan. Tällä kertaa mä voitin sen taistelun ja päädyn ottaa ihan perus XXL mehun. Suuntaamme kassoille päin kun huomaan Mattin äidin olevan vieressämme.
" Moi Milo ja Sofia. Kuulin että kaaduit mäessä ja olit päätyny Mattin viereen nukkumaan. Onko kaikki hyvin?" Nainen kysyy
Milo luo minuun vihaisen katseen ja vastaan siihen olkien kohautuksella.
Miks ton naisen täytyy olla noin suora puheinen?
" Kiitos kysymästä. Mulla on kaikki nyt hyvin. Miehenne antoi mulle särkylääkkeen ja se on tehonnu hyvin." Vastaan
" Kiva kuulla, mutta nyt joudun tästä lähteä kassoille päin. Oikein mukavaa päivää." Hän huikkaa
" Samoin!" Huudahdan ja käännyn Milon puoleen.
" Kuulinko just oikein? Nukuit Mattin kaa samas sängys etkä niitten sohvalla! Millon susta on tullu valehtelija?!" Milo huutaa
" Me vaan nukuttiin ja sitä paitsi molemmilla oli vaatteet päällä, eli it's not big deal!" Huudan takaisin
" Kuule haluun sulle vaan kaikkee hyvää, mut et voi nukkua tyypin kanssa jonka oot nähny kerran tai kaks." Hän sanoo jo rauhallisemmin.
" Joo joo mennää ny hakee karkkii ja sit lähetään haluun päästä jo hotellille" sanon väsyneenä.

Mattin pov:
Herään sängystä tuntien oloni tyhjänksi. Oliko se uni vai oliko Sofia oikeasti nukkunut vierelläni? Kyllä. Kyllä hän nukkui. Hänen tuoksu on yhä lakanoissani ja ponnari on yöpöydälläni. Katson puhelimeni kelloa ja se näyttää olevan 15. Huudan hetken tyynyä vasten ennen kuin menen alas.
" Huomenta unikeko vai pitäisikö sanoa päivää" Äitini sanoo mulkaistessani minuun päin " Arvaa ketkä näin kaupassa?" Hän jatkaa
" No varmaan Sauli Niinistön ja Jenni Haukion." Sanon sarkastisella äänellä.
" No haha. Ei vaan Milon ja Sofian." Äiti sanoo
Nostan katseeni häneen jääkaapin oven yli.
" Kiva juttu." Sanon vain ja laitan kauneimman teko hymyn naamalleni.
Nappaan jääkaapista vähän eiliseltä jäänyttä lasagnetteä ja lämmitän sen mikrossa.
" Meetkö tänää viel laskee?" Äiti kysyy
" En ehkä taida mennä, ei oo oikein voimia lähtee minnekää." Vastaan samaan aikaan kun otan ruuan mikrosta.
"Okei. Huomenna meet sitte, ettei liput mee hukkaan." Äiti tokaisee.
Nyökkään ja lähden omaan huoneeseeni syömään.

Tässä tämmöne vähän lyhyempi luku. On ihanaa kattoo aina välillä tätä tarinaa ja huomata lukioiden nousseen joten kiitos siitä. Kirjotan nää luvut yleensä illalla joten päättömiä virkkeitä voi olla :).