More than perfect N.H. (Finnish)

Luku 11

*Annan näkökulma*

"Louis ajoi kolarin!", Liam huusi. Säpsähdin heti pystyyn, Niall perässäni.

"Liam mitä kävi? Missä Louis on nyt?" Niall kyseli yrittäen pysyä rauhallisena. Paniikki oli viemässä minua mukaansa.

"He on viety nyt sairaalaan. Pahemminkin olisi voinut käydä", Liam sanoi rauhallisesti vaikka miehestä huomasi kuinka hän oli aivan sekaisin. Pysähdyin siihen paikkaan.

"He?" kysyin pienellä äänellä joka kuului juuri ja juuri. Liamin naama muuttui vielä surullisemmaksi.

"Sara oli kyydissä." Purskahdin itkuun. Miksi näin piti käydä? Miksi heille? Niall ryntäsi halaamaan minua. Itkin vasten miehen paljasta olkapäätä.

"Haluan sinne", sanoin itkuni seasta.

"Mä vien teidät sinne" Liam sanoi. Otin lattialta ensimmäiset farkkuni mitkä näin ja Niallin hupparin tuolilta. Vedin ne päälleni ja olimme valmiita lähtöön. Koko matkan oli hiljaista kunnes olimme perillä.

Kävelimme Liamin ja Niallin kanssa pitkän käytävän päähän, jossa Harry ja Zayn odotti. Istuimme tuoleille odottamaan. Itkuni oli loppunut jo hetki sitten mutta välillä yksinäinen kyynel löysi tiensä silmäkulmasta ulos.

***

Odotimme pari tuntia kunnes valkotakkinen lääkäri käveli luoksemme.

"Louis Tomlinsonin ja Sara Connorin omaiset?" Mies pikemminkin kysyi. Nyökkäsimme kaikki.

"Miehelle ei käynyt kovin pahasti. Hänellä murtui käsi ja otsassa on suuri haava. Naisella on otsassa myös haava, mistä poistettiin lasinsiru ja kylkiluu murtunut. Hän on tajuttomana vielä mutta heräilee tunnin sisällä." mies sanoi ja jatkoi vielä,

"Saatte käydä katsomassa Louisia. Hän on tuossa huoneessa. Ilmoitamme kun Sara herää." Huokaisin helpotuksesta. Heillä oli onnea sillä pahemminkin olisi voinut käydä. Lähdimme miehen osoittamaa ovea kohti ja avasin sen tärisevin käsin. Louis käänsi katseensa meihin ja hymähti pienesti. Hänellä oli otsassa suuri valkoinen laastari ja vasemmassa kädessä vihreä kipsi. Pojat ryntäsivät hänen luokse ja pommittivat kysymyksillä. He olivat huolissaan. Istuin itse sängyn vieressä olevalle tuolille ja hymyilin miehelle joka makasi sängyssä. Louis käänsi pahoittelevan katseensa minuun päin.

"Anteeks Anna."

"Ei se sun vikas ollu hupsu. Tärkeintä et ootte molemmat elossa ja ihan kunnossa." sanoin miehelle hieman hymyillen.

"Mitä Saralle kävi?" hän kysyi heti huolestuen.

"Sillä murtui yks kylkiluu ja lasinsirpale oli otsassa. Se on tajuttomana vielä", sanoin nieleskellen kyyneliä jotka halusivat vierimään poskilleni.

"Anteeks oikeesti. Mun piti viedä se turvallisesti kotiin mut nyt se makaa sairaalas tajuttomana" Louis sanoi silmät kostuen äänellä, joka kuului vain jos kaikki olivat hiljaa ja kuunteli tarkasti.

"Heii. Ei se ollu sun vikas. Kyllä se tosta selvii ihan loistavasti", sanoin halaten miestä.

Istuimme Louisin huoneessa puolisen tuntia jutellen niitä näitä. Louis näytti piristyvän siitä, vaikka kello näytti hieman yli kahta yöllä. Ovi avautui ja sama lääkäri, joka oli käytävässä kertonut meille tilanteen, astui sisään.

"Sara on nyt hereillä. Häntä saa käydä katsomassa mutta mieluiten kaksi kerrallaan", hän sanoi hymyillen. Kaikki on siis selvästi kunnossa. Niall käänsi katseensa minuun ja otti kädestäni kiinni.

"Voin tulla mukaasi jos menet", Niall sanoi hiljaisella äänellä. Vilkaisin Louisiin joka katseli meitä odottaen että menemme ja vastasin,

"Louis taitaa haluta sinne myös. Haittaako jos menen hänen kanssa?" Nial nyökkäsi hymyillen. Suutelin häntä nopeasti ja tartuin Louisia käsivarresta kiinni jotta hän pääsisi ylös. Soin Niallille vielä hymyn kunnes lähdimme lääkärin perässä käytävään. Kävelimme lähellä olevan huoneen ovelle ja lääkäri avasi oven. Astuimme hitaasti sisään. Sara makasi sängyllä johdoissa kiinni. Hänellä oli Louisin tavoin myös valkoinen suuri laastari otsassa. Hänen kylkensä kohdalla oli jonkin näköinen hökötys.

"Hei! Miten voit?" sanoin hymyillen ja astelin hänen viereensä. Halasin naista varovasti.

"Ihan hyvin. Päähän vain vähän särkee" Sara vastasi ja hymyili. Louis asteli viereeni seisomaan.

"Anteeksi. Olisi pitänyt olla varovaisempi." Hän sanoi Saralle ja hänen silmänsä kostuivat jälleen.

"Ei se mitää. Ei se ollut sinun vikasi että se yksi auto ajoi kylkeen kiinni" Sara sanoi ja hymyili Louisille.

Aloimme jutella Saran kanssa jostain turhasta kun Louis vain istui tuolissaan tuijottaen Saraa. Pukkasin häntä kevyesti kylkeen ja sanoin naurahtaen,

"Louis herää nyt niistä pilvilinnoistas." Hän mulkaisi minua pienesti jonka jälkeen suu kääntyi enkelimäiseen hymyyn ja käänsi katseensa jälleen Saraan. Heistä tulee vielä suloinen pari.

"Hetkonen! Paljonko kello on nyt?" Sara huudahti. Vilkaisin kelloa ja vastasin,

"Puoli kolme yöllä."

"Ettei kai te ole täällä valvonut koko aikaa? Nyt menette kaikki nukkumaan", Sara sanoi järkyttyen.

"Ootko varma että pärjäät jos lähden?" sanoin hieman aikaa mietittyäni.

"Tottakai pärjään. Menen itsekkin kohta nukkumaan." hän vastasi ja hymähti.

"Louis sinunkin täytyy olla vielä yksi yö täällä eikö niin?" kysyin ja Louis nyökkäsi.

"Okei. Saatan sinut huoneeseen."

"Jään tähän vielä hetkeksi pitämään seuraa." Louis hymähti.

"No hyvä on. Öitä!" sanoin ja halasin miestä suukottaen hänen poskeaan pienesti. Halasin myös Saraa ja toivotin hyvää yötä. Poistuin huoneesta ja kävelin vähän matkan päähän muiden luokse. Niall huomasi minut ja säntäsi luokseni halaamaan.

"Miten Sara voi? Missä Louis on?" Niall kysyi ja vastasin,

"Ihan hyvinhän se. Käski meidän mennä nukkumaan mutta Louis jäi hetkeksi vielä sinne." Niall nyökkäsi hymyillen ja suutelin miestä pitkään. Lähdimme kävelemään muiden perässä Liamin autolle.

Saavuimme Niallin talon pihaan ja olimme kaikki aivan väsyneitä. Muut pojat kulkivat jokainen omiin huoneisiinsa joissa yöpyi tällä hetkellä mutta minä ja Niall astelimme keittiöön. Niall otti kaapista jougurtin ja minä kaadoin lasiini vettä. Join sen muutamalla kulauksella ja laskin lasin takaisin pöydälle. Astelin Niallin huoneeseen jo valmiiksi, hän tulee perässä kun tulee. Riisuin vaatteeni ja kävin makuulleen sängylle niin, että myös Niallilla on tilaa tulla siihen. Pian hän saapuikin huoneeseen. Hän riisui itsensä boxereille ja tuli makaamaan taakseni. Hänestä huokui lämpöä joka rentoutti mukavasti.

"Öitä Niall."

"Öitä Annabelle", Niall vastasi. Käänsin päätäni taakse päin ja suutelin miestä takanani.

//Ekaks pitää sanoo että oon älyttömän pahoillani että jouduitte oottamaan näin kauan uutta lukua. Ja sit oon kans pahoillani että tuli näin lyhyt luku. En osaa/haluu kirjottaa mitään kunnon verta lentää ja tyypit joutuu koomaan juttuu että sori jos olettitte että tapahtui jotain kauheeta. Pitää viel sanoo että nyt syksyllä en tiiä miten pystyn kirjottelee koska mun pitää ruveta panostaa kouluun täysillä nyt. Koitan edelleen pysyy siinä yks luku joka viikko mutta saattaa tulla pidempiäkin välejä.

Ja suur kiitos yli tuhannesta lukukerrasta!!!

Kiitos jos luitte, love ya!❤