More than perfect N.H. (Finnish)

Luku 17

Annabellen näkökulma*

Tunsin kasvoillani suukkoja. Poskilla, otsalla, nenänpäässä, kaikkialla kasvoissani. Vahvat kädet olivat ympärilläni ja miehen keho oli painautunut minua vasten. Aurinko paistoi kasvoihini ja se lämmitti mukavasti.

"Mä tiedän että oot hereillä", Niallin ääni kantautui korviini. Avasin silmiäni pienesti ja ensimmäisenä näin Niallin kauniit kasvot erittäin lähellä omiani.

"Huomenta kaunokainen", Niall kuiskaa tuijottaen minua, jonka jälkeen suutelee nopeasti ennen kuin kerkeän vastata.

"No huomenta", vastaan naurahtaen.

"Mä tein aamupalaa", Niall sanoi ja virnisti. Nousin istumaan Niallin vierelle ja hän laittoi syliini tarjottimen täynnä ruokaa.

"Sä tarjoot aina ruokaa mulle mutta mä en saa ikinä tarjota sulle ruokaa", sanoin viitaten eiliseen illalliseen sekä tähän aamupalaan. Olin siis illalla/yöllä tullut Niallin luokse yöksi sillä en voinut jättää häntä yöksi pois käsistäni.

"Mä oonki herrasmies", Niall virnisti. Aloin nauramaan ja Niall esitti surullista.

"No oot sä oikeesti aika herrasmies. Joskus", sanoin ja suukotin miestä poskelle. Hänen suu kaartui ylpeään hymyyn. Voi että olen onnellinen kun minulla on tuollainen mies. Niall ojensi minulle leivän ja otti itselleen toisen. Haukkasin leipää joka oli vielä hieman lämmin. Se oli oikeastaan hyvää.

Söimme aamupalan nauraen ja olen nyt aivan täynnä. Makoilemme Niallin sängyllä vaikka ulkona on kaunis kesäinen sää.

"Anna", Niall sanoi hymyillen ja käänsi päänsä minua kohti. Nyökkäsin että hän jatkaisi.

"Mä kysyin pojilta ja Paulilta että jos saisin ottaa sut mukaan Amerikkaan. Ne sano että käy mutta pitäis vielä sulle käydä. Lähtö ois viiden päivän päästä", Niall sanoi varovasti tuijottaen suoraan silmiini. Suuni loksahti auki.

"Ai siis tulisin Amerikkaan kaheks kuukaudeks?" varmistin mieheltä. En ole yhtään varma kuulinko oikein. Hän nyökkäsin hymyillen.

"No en oo varma. Mul on työt täällä ja vanhempia en oo nähny pitkään aikaan ja sit viel kaks kuukautta siihen päälle", sanoin ja pudistelin hieman päätäni.

"Voidaan lähtee Mulingariin vaikka heti. Munkin vanhemmat asuu siellä ja mun pitäisi myös käydä siellä ennen matkaa. Ja luulen että jos kysyt niin voisit saada vapaaksi töistä kaksi kuukautta. Kyllä sinne joku löytyy sun tilalle siksi aikaa", Niall sanoi. No tottahan tuo on. Kyllä täältä löytyy työntekijöitä kahdeksi kuukaudeksi ihan helposti.

"Ootko nyt ihan varma että se käy kaikille?" kysyin vielä varmistaen.

"Oon ihan varma", Niall naurahti.

"Apua sä oot ihana!" hihkaisin ja kiedoin käteni Niallin kaulan ympärille.

"Ei meillä oo aikaa nyt halailuun vaikka sua mielellä halaisinkin koko päivän. Meijän täytyy lähteä Mulingariin nyt", Niall sanoi antaen pienen suudelman huulilleni.

"Ai lähetäänkö jo nyt?" kysyin ihmetellen.

"No jos yhen maissa lähettäis. Voidaan matkalla syödä sitten. Keretään olla perheittemme kanssa muutama päivä ja voisin samalla esitellä sut vanhemmille ja voitais vaikka grillata yhdessä perheittemme kanssa", Niall sanoi iloisena.

"Oisko mahollista ottaa Anton mukaan? Ei olla oltu pitkään aikaan koko perhe koolla", kysyin. Tiedän sen olevan jo aivan liikaa mutta aina kannattaa yrittää.

"Tottakai. Pääsen tutustumaan siihen kunnolla", Niall sanoi.

"Sä oot ihana! Mä hyvitän tän sulle joskus", sanoin suudellen miestä pitkään.