More than perfect N.H. (Finnish)

Luku 15

*Annabellen näkökulma*

"Louis, entä jos tää on huono idea?", kysyin mieheltä ihan hiljaa. Hän naurahti ja pudisti päätään. Olemme lähellä Niallin kotia ja hidastan kävälyäni koko ajan. Louis sai minut suostuteltua mukaansa Niallin luokse. Rupean ihan kohta itkemään.

"Tuu nyt. Kyllä kaikki selvii siellä", brunette mies edessäni sanoi. Olin hiljentänyt vauhtia niin paljon että seisoin melkein paikallani. Louis huokaisi viiden metrin päästä ja käveli luokseni. Hän nosti minut syliini ja lähti kävelemään ripeästi Niallin taloa kohti.

"Louis päästä mut alas!" huusin miehelle ja yritin rimpuilla pois.

"Vasta kun ollaan perillä", mies sanoi ja jatkoi matkaansa. Tästä on vain viisikymmentä metriä Niallin ovelle.

"Louiiiiiis!" Huusin ja löin miehen selkää. Hän vain nauroi ja jatkoi matkaa. Olimme pian Niallin rappusilla ja hän laski minut alas. Mulkaisin miestä joka penkoi taskustaan avaimet. Hänellä on siis Niallin talon avaimet. Jaahas. Hän avasi oven ja olin juuri kääntymässä takaisin mutta hän tarttui ranteeseeni ja veti minut takaisin. Astuin varovasti sisälle ja ensimmäinen asia minkä näin oli rikkoutunut peili ja veri tuhruja eteisen lattialla. Vilkaisin Louisia hätääntyneenä ja hän astui ohitseni pois eteisestä.

"Niaaaall!" Hän huusi ja kulki ympäri alakertaa. Hän juoksi rappuset ylös ja seurasin häntä tietenkin. Louis riuhtaisi Niallin huoneen oven auki ja siellä Niall makasi sängyllä.

"Mee pois Louis", Niall mumisi vasten tyynyä.

"Joo niin te pääsette puhumaan", Louis sanoi ja poistui vilkaisten minua. Niall kääntyi hämmentyneenä minun puoleeni ja nousi salamana ylös.

"Anna anteeksi! Mä oon niin pahoillani tästä!" Niall sanoi ja tuli halaamaan minua. Hän rutisti minua itseään vasten.

"Louis sanoi että sun pitäis saada selittää tää ni tässä mä nyt oon", sanoin hiljaa ja irroutauduin halista. Kävelin sängyn luokse istuen siihen ja Niall seurasi perässä. Katsoin häntä kysyvästi ja hän tajusi aloittaa.

"Me lähettiin jätkien kanssa baarin kun meillä oli vapaa ilta. Siellä me sitten vietettiin muutama tunti juoden alkoholia. Mä saatoin juoda muutaman liikaa koska mun aivotoiminnot ei ollu kauheen hyvässä kunnossa silloin. Pari naista tuli meidän luokse sinne pöytään istumaan ja se toinen blondi oli mun kimpussa koko ajan. Se alkoi sitten lähentelemään ja maailman suurimpana idioottina annoin sen suudella mua ja suutelin myös takaisin. En muista mitään muuta siitä illasta mutta aamulla kun heräsin niin olin yksin mun ja Liamin hotelli huoneen lattialla kaikki edellisen päivän vaatteet päällä. Anteeks Anna. Oon maailman suurin idiootti ja tiiän että mun ois pitäny heti kertoo", Niall sanoi silmät kostuen. Halasin miestä ja annoin suukon hänen poskelle helpoittaakseen hänen oloa.

"Kiitos kun kerroit", sanoin ja kipitin ulos huoneesta. Kävelin käytävän päähän kyyneleen vieriessä poskella. En itkenyt sen tapahtuneen takia vaan Niallin. Hän oli itkemässä ja se itkettää minuakin. Avasin perimmäisen huoneen oven. Louis pomppasi pystyyn sängyltä ja tuli halaamaan.

"Kertoiko Niall", hän kysyi ja silitti selkääni. Nyökkäsin pienesti. Louis halasi minua pitkään ja se rauhoitti hieman. Ei niin paljoa kuin Niallin halit ja suudelmat mutta rauhoitti kuitenkin.

"Halusin että Niall kertoo sen ihan ite enkä mä sitten viitsiny kertonu sitä. Se toimi idioottimaisesti mutta suudelmaa enempää ei tapahtunut", Louis selitti. Kävelin sängylle istumaan. Halusin muuta ajateltavaa nyt.

"No miten sun ja Saran juttu?" kysyin ja pyyhkäisin kyyneleet poskilta. Louisin poskille tuli hento puna. Voi kuinka suloista.

"Taidan ehkä vähän tykätä Sarasta", Louis sanoi ja hymyili leveästi.

"Ai että vähän", sanoin Louisille ja tökkäsin häntä olkapäähän.

"No joo. Aika paljon", Louis myönsi hiljaa. Halasin miestä tiukasti.

"Teistä tulee vielä suloinen pari", sanoin pörrötin miehen hiuksia. Hän vain pudisteli päätään nauraen.

"Mutta mä varmaan lähden kotiin miettimään tätä kaikkea niin nähdään joku päivä. Pidä huolta Niallista ettei se tee mitään tyhmää", sanoin ja lähdin huoneesta. Kävelin vielä Niallin huoneelle takaisin ja avasin oven varovasti. Kävin antamassa halin miehelle jotta hänen olonsa paranisi.

"Mä lähen nyt. Heippa", sanoin hymyillen pienesti ja poistuin huoneesta. Kävelin rappuset alakertaan ja kävin juomassa lasin vettä keittiössä. Kipitin eteiseen ja laitoin kengät jalkaan. Avasin oven lämpimään kesä ilmaan ja astuin samalla ulos. Oven laitettua kiinni lähdin kulkemaan kotiin.

Pitäisikö vain unohtaa se mitä tapahtui? Voinko luottaa enään Nialliin kunnolla? Nämä kysymykset pyörivät päässäni kun kävelin kotiin päin. Olen pettynyt Nialliin koska hän ei heti kertonut vain kertoi vasta kun sain itse selville että jotain on tapahtunut. Tänään en jaksaisi enää miettiä tätä sillä kello on jo yli kahdeksan ja huomenna pitäisi mennä töihin. Olin viettänyt koko päivän Saran ja Louisin kanssa.

***

Kello oli melkein yhdeksän kun saavuin kotiin. Potkin kenkäni jalasta ja heitin takin naulakkoon. Kävelin keittiöön ja annoin Bea raukalle ruokaa. Rapsutin sitä hieman ja jatkoin matkaani kylpyhuoneeseen. Riisuin kaikki vaatteeni ja avasin suihkun. Astuin lämpimän veden alle ja rentoutin lihakseni. Seisoin hetken paikallani kunnes heräsin transsista ja aloin peseytymään.

Lämpimän suihkun jälkeen kipitin pyyhe ympärilläni kylpyhuoneesta makuhuoneeseen. Puin päälleni puhtaat alushousut ja yöpaidan sekä yöhousut. Postiluukku kolahti ja säpsähdin. Postia ei tuoda tähän aikaan ikinä joten kuka se voisi olla? Kävelin varovasti eteiseen ja lattialla oven edessä näkyi valkoinen kirjekuori. Nostin sen käteeni ja käänsin ympäri jolloin näin minun nimeni siihen kirjoitettuna kauniilla käsialalla - tunnistan käsialan mistä vain. Avasin kuoren jonka sisällä oli vaaleanpunainen paperi taiteltuna. Kävelin keittiönpöydän ääreen ja istuin alas. Otin paperin pois kirjekuoresta jonka laskin pöydälle. Avasin taitellun paperin ja luin siinä olevan tekstin.

Hei rakas!

Anteeksi vielä. Tiedän että olin täysi idiootti ja haluan yrittää hyvittää sitä. Ole valmiina huomenna kello 18.00 niin tulen hakemaan.

Niall♡

Hymyni oli levinnyt korviin asti. Muutama onnenkyynel oli ängenyt silmäkulmaani. Niall on järjestänyt jotain minua varten. Mitäköhän minun täytyisi laittaa päälle? Minneköhän hän on viemässä minua?

Hymyssä suin sammutin valot ja kipitin makuhuoneeseen takaisin. Sammutin sieltäkin valot ja käperryin peiton alle lämpimään. Asetin vielä herätyksen aamuksi ja suljin silmäni. En saanut pois mielestä sitä kirjettä.

//Näin taas. Koko viikko ois ollu aikaa kirjottaa lukua mutta mitään ei tullu. Nyt tänään sit tajusin että viikkoon ei oo tullu lukua niin päätin vielä tän viikon puolella julkasta tän. Ja joo tiedän että tuli aika lyhyt mutta koitan pidentää näitä nyt. Mun tavote on aina saada yli 1000 sanaa mutta nyt tuli alle joten anteeks siitä.

Kiitos jos luitte!❤