More than perfect N.H. (Finnish)

Luku 14

*Annabellen näkökulma*

"Anna mun selittää!"

"Mitä selitettävää tossa muka on!"

"Oot käsittäny ihan väärin. Ei tapahtunu mitään sellasta mitä kuvittelet!"

"No itekkö sä oot ton fritsun tohon imeny!?" huusin Niallille melkein itkien. Olisihan minun pitänyt arvata että kaikki ei mene täydellisesti. Olimme juuri menossa uima-altaaseen ja Niall kulki edelläni. Silmäni kiinnittyivät hänen niskassa olevaan fritsuun. En tietenkään ollut huomannut sitä eilen minun luonani kun hänellä oli huppari päällä mutta nyt se näkyy selvästi kun Niallilla ei olee paitaa. Olimme siis tulleet Niallin luokse tänään ja minun oli tarkoitus jäädä yöksi mutta suunnitelmat taisi juuri muuttua. Itkien vedin housuni jalkaan ja paidan päälleni.

"Et sä nyt tähän aikaan voi lähteä! Kello on jo yhdeksän ja asut kaukana", Niall sanoo ja yrittää saada minut jäämään.

"Ihan sama! En mä tännekkään jää", huusin ja vedin tennarini jalkaan. Nostin laukkuni lattialta käteeni.

"Anna, sulle voi käydä vaikka mitä jos nyt meet", Niall selitti ja yritti tarttua käteeni. Vedin sen nopeasti pois pyyhin kyyneleet poskiltani. Avasin oven ja astuin ulos. Paiskasin oven kiinni ja lähdin samalla sekunnilla juoksuun. Talosta kuului kova kolahdus mutta en antanut sen häiritä. Jatkoin vain matkaani juosten.

Koputin Saran oveen kovasti. Oven takaa kuului ääntä ja ovi aukesi hieman. Kun ystäväni näki minut hän avasi oven kokonaan ja hyppäsi kaulaani.

"Anna mitä on käynyt? Tuu sisälle", hän sanoi rauhoittavasti ja veti minut sisälle.

"Voinko mä jäädä tänne yöksi kun en jaksa kävellä kotiinkaan enää?" kysyin ja katsoin naista anelevasti.

"En mä sua päästäiskään lähtemään. Louis on täällä myös", Sara sanoi ja hymyili hieman. Hymähdin takaisin. Kävelimme olohuoneeseen jossa Louis istui sohvalla katsoen telkkaria. Hän kääntyi meihin päin ja pomppasi pystyyn nähdessään minut.

"Mitä on tapahtunu? Älä itke. Kaikki kyllä selvii", Louis sanoi ja halasi minua tiukasti. Halin jälkeen Sara lähti saattamaan minua sohvalle aivan kuin en itse osaisi mennä.

"Louis mee keittää teetä", Sara sanoi ja katsoi Louisia tiukasti. Louis huokaisi ja asteli keittiöön hitaasti.

"Anna nyt kerrot mitä on sattunu", Sara sanoi ja silitti selkääni. Mietin miten aloittaisin.

"Oltiin menossa Niallin kanssa uimaan sen altaaseen ja huomasin sen kaulassa fritsun jota en todellakaan oo ite tehny", sanoin hiljaa ja tunsin kyyneleiden nousevan silmiini. Sara pysyi hiljaa ja halasi. Juuri se mitä halusinkin tapahtuvan. Sara osaa olla hiljaa juuri oikeilla hetkillä. Louis tuli olohuoneeseen kahden tee mukin kanssa ja laski ne pöydälle. Hän kävi hakemassa itselleen vielä keittiöstä yhden mukin josta hörppäsi hiukan ja laski sen jälkeen pöydälle muiden mukien viereen.

"Tossa on teetä", Louis sanoi hiljaa. Hymähdin hänelle ja otin mukin pöydältä. Talossa oli hiljaista pitkään kunnes puhelimeni pirahti soimaan laukussani joka oli eteisen lattialla.

*Niallin näkökulma*

Ei ei ei! Idiootti! Annoit hänen sitten mennä. Tyhmä! Haukuin itseäni pään sisällä. Mitä jos joku pedofiili on napannu hänet? Entä jos hän kaatunut ja lyönyt päässä? Jos hän makaa jossakin ojassa aivan hakattuna? Helvetin Niall! Tömistelin rappuset ylös kovaan ääneen ja marssin huoneeseeni. Nostin puhelimeni kiipeällä kädellä yöpöydältä ja avasin sen. Etsin puhelinluettelosta Annan numeron ja soitin siihen. Käteeni vihloi ihan älyttömästi sillä olin juuri lyönyt peilin rikki. Veren vuoto siitä oli kyllä loppunut mutta kipeä se oli. Meni jonkun aikaa kunnes puhelimen toisesta päästä kuului ääni jota en ollut odottanut. Mustasukkaisuuden aalto kulki lävitseni.

"Louis? Miksi sä vastaat Annan puhelimeen? Onko hän kunnossa? Missä se on?" kyselin nopeasti. Olin hermostunut ja vihainen. Olin itselleni vihainen.

"Tänne Saralle se tuli itkien ja veikkaan että oot mokannu nyt pahemman kerran koska se ei missään nimessä halunnu vastata sulle ja pakotti mut vastaamaan", Louis sanoi ehkä hieman vihaisena.

"Voitko kysyy sitä puhelimeen jooko?" suorastaan anelin.

"En", Louis sanoi tiukasti.

"Louis mitä helvettiä! Haluun puhuu mun tyttöystävälle", huusin. Haroin hiuksoani hermostuneena ja kiukkuisena.

"Anna ei halua puhua sun kanssa enkä voi pakottaakkaan sitä. Se puhuu jos se haluu. Voin kyllä sanoo terveisiä jos kerrot minkä takii se ei haluu puhuu sulle", Louis sanoi.

"Se sai tietää siitä baari-illasta ja se luulee että olin sängyssä sen yhen blondin kanssa", sanoin hiljaa puhelimeen ja lysähdin lattialle istumaan nojaten seinään.

"Okei sanon terveisiä. Älä tapata ittees sielä", kuulin Louisin sanovan ja sen jälkeen kuului piippauksia puhelun loppumisen merkiksi.

*Annabellen näkökulma*

Louis hipsi Saran makuhuoneesta takaisin minun puhelin kädessään. Hän laittoi puhelimen pöydälle ja istui viereeni halaten minua.

"Terveisiä Niallilta", hän sanoi. Huokaisin syvään.

"Mitä sillä oli asiaa?" kysyin hiljaisella äänellä.

"Halusi puhua sinun kanssa. En aijo puuttua tähän mitenkään mutta minun mielestä voisit antaa Niallille mahdollisuuden selittää", Louis sanoi irtouduttuen halista. Huokaisin ja nostin jalat sohvalle halaten niitä.

"En ainakaan tänään. Puhutaan jostain muusta jooko", sanoin ja hymyilin pienesti. Sara nyökkäsi hymyillen ja Louis samoin. Olen kiitollinen näin ihanista ystävistä.

"Louis miksi muuten olet täällä", sanoi tökäten häntä kylkeen.

"Aattelin tulla piipahtamaan kun ei ollut tekemistä. Oon Niallin luona ennen ku kiertue jatkuu", Louis selitti.

"Ihan piipahtamaan tulit oikeen. Mites ku kello on jo kymmenen", virnistelin Louisille.

"Sovittiin että se jää yöks ku sillä ei ollu autoo mukana eikä jaksanu lähtee kävelemäänkää", Sara puuttui nauraen keskusteluun.

"Ootte te kyl outoja", sanoin ja nousin ylös sohvalta. Kävelin keittiöön hakemaan vettä. Täytin lasin mahdollisimman kylmällä vedellä ja join parilla kulauksella vedet. Kävelin takaisin olohuoneeseen jossa Sara ja Louis nauroivat jollekkin.

"Sara saanko lainata jotain yökkäriä ku mua väsyttä jo vähän", sanoin haukotellen ystävälleni. Hän nyökkäsi ja kipitti huoneeseensa. Pian hän tuli takaisin yhden yökkärin kanssa ja ojensi sen minulle. Kiitin ja poistuin kylpyhuoneeseen. Poistin meikit kasvoista ja vaihdoin vaatteet. Lähdin olohuoneeseen päin mutta matkalla otin kaapista puhtaan lakanan sekä peiton ja tyynyn. Tämä on kuin toinen koti minulle ja tunnen kaikki paikat täältä läpikotaisin.

"Anna mitä sä teet?" Sara kysyi huvittuneesti minulta kun saavuin olohuoneeseen.

"Meen nukkumaan. Nousetteko vähän niin saan tän lakanan siihen sohvalle?" kysyin ja osoitin lakanaa.

"Eiku sä tuut mun kaa makkariin. Sovittii jo et Louis nukkuu sohvalla", Sara sanoi. Just. Luulee että aikoisin laittaa Louisin nukkumaan sohvalle.

"Louis haluaa paljon enemmän sun kanssa nukkua siellä ja säkin haluut Louisin sinne joten mä nukun sohvalla", sanoin virnistäen ja sain molemmat punastumaan. Asettelin lakanan huolimattomasti sohvalle ja laitoin tyynyn sohvan päätyyn.

"Anna, mä nukun nyt soh-", Louis aloitti mutta laitoin käteni hänen suun eteen. Halasin miestä ja sanoin,

"Hyvää yötä." Halasin myös Saraa ja annoin suukon hänen poskelleen. Sanoin hyvät yöt ja menin sohvalle makaamaan. Heitin peiton päälleni ja suljin silmät.

//Saitte uuden luvun vielä viikonloppuna niinku lupasin. Oon aika pettyny tähän lukuun mutta ei oo ainakaan kokoaikaa söpöilyy.

Kiitos ihan älyttömästi yli 2 tuhannesta lukukerrasta!!!❤❤

Kiitos jos luitte!❤