More than perfect N.H. (Finnish)

Luku 6

*Niallin näkökulma*

Katsoin Anna silmiin kun hän lähti kävelemään sänkyäni kohden. Nousin istumaan ja Anna istuin viereeni mutta jättäen silti tilaa väliimme.

"Miksi sä olet täällä?", kysyin kuin hiljaisuus alkoi ärsyttämään.

"Aattelin vain tulla testaamaan tätä sängyn pehmeyttä.-"Anna sanoi ja katsoi silmiini vakava ilme kasvoilla kunnes jatkoi "- Idiootti. Tietysti mä tulin sun takii tänne. Mikä on Niall?" Mietin vastausta ja suuntasin katseen maahan.

"Ei mikään", mutisin naiselle vastauksen jonka jälkeen hän huokaisi syvään.

"Niall kato tänne", katsoin tyttöä hieman ihmeissäni.

"Me ollaan tunnettu vasta muutama päivä mutta sen verran mä sua tunnen että voin sanoa tietäväni että sä valehtelet. Niall nyt sanot mikä oikeesti on", tyttö jatkoi pian ja tapitti minua kauniin sinisillä silmillään. Käänsin pääni nopeasti pois. En suonut naiselle vastausta vaan pysyin hiljaa. En osaa vastata. En vain pysty pamauttamaan tässä hänen edessään että pidän hänestä enemmän kuin ystävänä. Se pilaisi kaiken.

*Annabellen näkökulma*

Odotin. Odotin vastausta miehen suusta joka istui edessäni. Miehen silmät tuijotti hänen käsiään.

Viisi pitkää minuuttia olin odottanut mutta vastausta ei kuulunut. Nousin ylös ja kävelin ovelle. Avasin oven, astuin ulos ja suljin taas oven.

"Liaaam!", huusin niin lujaa että hän varmasti kuulisin. Pian mies juoksi luokseni.

"Mikä on? Sattuiko jotain?"

"Ei ei. Ei sattunut mitään kun ei tuon oven takana olevan miehen suusta kuulu mitään", sanoin ja nojasin seinään.

"Siis eikö Niall suostu puhumaan?", Liam ihmetteli. Tiesin että tämä ei ole normaalia Niallilta.

"Niall tuijottaa käsiään surullisena ja pysyy hiljaa. Hyvä kun hengittää", kerroin Liamille. Hetken mietittyään Liam tokaisee

"Mene sinä alas niin minä menen Niallin luo."

"Hyvä on, mutta älä viivy kauaa", sanoin miehelle ja lähdin takasin alakertaan kun Liam avasi oven ja astui sisään Niallin huoneeseen.

"Mikä Niallilla on? Mitä se sano?", kuului Sophian hätäinen ääni kun saavuin olohuoneeseen.

"Ei Niall suostunut puhumaan mitään. Liam yrittää puhua sille jotain järkeä nyt", sanoin itsekkin hieman surullisena.

"Ei Niall yleensä ole tuollainen", Zayn ihmetteli. Nyökkäsin vain hieman haikeana. Se Niall keneen tutustuin ei ollut hiljainen. Niall oli aina iloisena mutta tämä on täysin sen vasta kohta. Alan itsekkin huolestua hänestä. Nyt keksin sen. Se johtuu siitä suudelmasta Harryn kanssa!

*Niallin näkökulma*

Anna asteli huoneen ulkopuolelle ja hetken kuvittelin hänen lähtevän mutta kuulin kuinka hän huusi Liamin hänen luokse. Kuulin juoksuaskelia käytästä, Liam oli tullut. Kuulin kuinka he keskustelivat mutta en erottanut sanoja. Kuulin vain muminaa. Hetken päästä ovi aukesi. Katsoin kuka tuli. Liam.

"Niall, mikä on? Kerro mulle", Liam sanoi ja huokaisin.

"Miksi aina minulle käy näin? Aina kun löydän tytön josta pidän, joku vie sen minulta. On kauheaa katsoa vierestä, kun tyttö josta pitää todella suutelee parhaan kaverin kanssa. Luulin löytäneeni itselleni jonkun vihdoin mutta se vietiin minulta. Eikä se ollut kuka tahansa kuka hänet vei, vaan Harry, paras kaverini", selitin Liamille ja huomaan silmäni hieman kostuvan.

"Kuule Niall. Harry ei ole viemässä Annaa sinulta. Ei kukaan ole. Annasta huomaa kuinka se on ihastunut sinuun. Harrykin tiettää että pidät Annasta. Hän ei ikinä tekisi niin. Anna on tuolla huolissaan sinusta ja jos et kohta kerro hänelle syytä murjotukseesi, niin minä kerron", Liam sanoo tiukasti vikan lauseen.

"Mutta en minä voi vain pamauttaa hänelle että pidän hänestä. Hän juoksisi varmasti karkuun eikä tulisi ikinä takaisin." Liam huokaisee syvään.

"Niall, kuten sanoin jo, Annasta näkee kuinka hän välittää ja pitää sinusta enemmän kuin ystävänä. Kun Anna tulee tänne, kerrot todellisen syyn tähän murjotukseen ja kerrot tunteistasi. Anna on fiksu ja ymmärtää kyllä." Saatan tehdä nyt elämäni isoimman virheen kuunnellessani Liamia mutta ihan sama.

"Kiitos Liam! Olisin varmaan masentunut ilman sinua", hymyilen miehelle. Liam kävelee ovesta ulos ja ennen oven sulkemista hymyilee rohkaisevasti. Jännitän aivan kamalasti. Mitä jos Anna ei pidäkkään minusta? Entä jos pilaan kaiken meidän välillä? Kädet hikoilevat ja sydän hakkaa lujaa. Minua jännittää. En ole ennen ollut tälläeisessa tilanteessa.

Ovi aukeaa pienesti ja Anna katsoo sisälle. Hymähdän pienesti ja silloin Anna syöksyy kaulaani kiinni.

"Luojan kiitos suostuit puhumaan! Et arvaakkaan kuinka huolissaan me oltiin susta. Niall, et tee enää ikinä tollein."

"Anteeks että huolestutin teijät", hymähdän. En yhtään tiedä mitä pitäisi sanoa. Tässä me Annan kanssa halailtiin keskellä huonettani.

"Niall mikä sulle oikeen tuli? Kerro mulle", Anna kysyi huolestuneen oloisena. Nielaisin ja istuin alas. Anna istui viereeni.

"Mä pidän susta Anna. Se sun ja Harryn suudelma sai mut sekoomaan. Luulin menettäväni sut mun parhaalle kaverilleni. Näin kuinka te suutelitte näyttäen ilosilta. En kestäny sitä. Luulin oikeesti että menetän sut Harrylle. Liam puhu mulle järkee. Se sai mut tajuumaan, että oli tyhmää kuvitella sellasta mutta haluun vielä sun varmistuksen tälle", sanoin sanat jotka sylki suuhun toi. En ajatellut mitään. Sanoin vain mitä ajattelen, mutta en tajunnut kenelle puhuin. Anna oli hiljaa. Hän ei vastannut.

"A-anteeks. Ei ois pitänt sanoo mitään. Anteeks Anna. Saanko olla yksin?"sanoin hätääntyneenä ja kävin sängylle makaamaan.

"Et saa. Mä jään tänne. Sä et oo menettäny yhtään ketään",Anna sanoi topakasti ja käpertyi kylkeeni kiinni. Suljin silmät. Anna nosti käteni ympärillensä ja piti siitä kiinni. Korjasin asentoani hieman ja annoin suukon Annan niskaan. Siinä oli hyvä olla. Annan kanssa.

//Dodiii. Sain kuudennen luvun nyt julkastuu. Hävettää laittaa tälleen tosi lyhyt luku mut ei voi nyt mitää. Kirjotusvirheitä löytyy luultavasti kun ei jaksa tarkastaa. Kertokaa mitä mieltä ootte ja mitä vois parantaa.

Siitä Louis ficistä sen verran sanon että en ajatellu vielä julkasta et jatkan tätä nyt jonkun aikaa ja yritän kirjotella jonkun verran lukuja siihen lisää.

Toivottavasti tykkäsitte ja kiitos kun luitte!