More than perfect N.H. (Finnish)

Luku 2

Herään inhottavaan ääneen joka tulee puhelimestani. Sammutan pirinän ja laitan pääni takaisin tyynyyn. Juuri ennen takaisin nukahtamista muistan että herätys oli sitä varten että kerkeän töihin.
Pakotan itseni ylös ja kävelen vaatekaapille. Otan sieltä vaaleansiniset farkut ja punaisen peplum paidan käteeni. Astelen ulos huoneesta kylpyhuoneelle ja sidon puolipitkät ruskeat hiukseni löysälle nutturalle. Astun suihkun alle ja avaan hanan että lämmin vesi virtaisi ihollani.
Pikaisen suihkun jälkeen rasvaan itseni ja puen valitsemani vaatteet päälle. Astelen keittiöön ja laitan kahvinkeittimen päälle. Teen leivän ja otan jääkaapista vielä jugurtin. Syön aamupalani rauhassa kunnes puhelimeni pirahtaa viestin merkiksi. Otan puhelimen käteen ja huomaan että sain viestin Antonilta.

"Hei sis! Tuutko töitten jälkeen käymän luonani? Vaihdettaisiin kuulumisia kun ei olla pitkään aikaan nähty." Tuo on totta. Olemme nähneet viimeksi kuukausi sitten kun Anton muutti.

"Käyhän se! Tulen neljän jälkeen sinne. Nähdään!:)" Näpyttelin vastauksen antonille ja vilkaisin kelloa. Kello näytti vasta seitsemää joten olisi hyvin aikaa.

Kävelin kylppäriin peilin eteen. Avasin hiukseni löysältä nutturalta. Otin pöydältä kulmakynän ja aloin piirtämään kulmia. Kun sain ne valmiiksi avasin ripsiväri pullon ja harjasin ripsiäni vähän jotta niihin tarttuisi mustaa ainetta. En meikkaa yleensä paljoa sillä pidän ihoani hyvässä kunnossa.

Kun kello näytti kahtakymmentä vaille kahdeksan kävelin eteiseen ja laitoin takin päälle sekä kengät jalkaan. Otin avaimet taskuun ja nostin laukun lattialta ylös jossa oli lompakko, puhelin, työpaikan avain, ja jotain muuta jota voisin tarvita. Astelin kerrostalon rappuset alas ja astelin autolleni. Tänään kulkisin autolla.

***

Työpäivän loputtua ajoin veljeni luokse. Hän asui muutaman kilometrin päässä kahvilasta, pois päin minun talolta.

"Hei sis! Ihana nähdä jälleen." Veljeni sanoi kun avasi minulle oven.

"Ihana nähdä sinuakin veliseni!" Sanoin hymyillen tuolle komealle miehelle edessäni.

"Menen keittämään teetä meille. Sinä voit mennä sohvalle jo." Hymyssä suin astelin olohuoneeseen. Asunto oli siisti mikä sinäänsä yllätti minut.
Pian veljeni saapui kahden höyryävän kupin kanssa.

"No mites sinulla on mennyt?" Veljeni tapitti minua vihreillä silmillään.

"No töissä olen käynyt eipä oikeen mitään muuta." Vastasin hetken mietittyä. Anton nyökkäsi vain ja hörppäsi teetä.

"Entäs sinä?"

"No mitäs tässä. Sain töitä kuntosalilta ja siellä vietän suurimman osan ajasta." Oli minun vuoroni nyökätä. Anton on ollut aina meistä se urheilullisempi kun taas minä puolestani olen aina pitänyt musiikista ja piirtelystä. Toki minäkin urheilen välillä.

"Mites naisrintamalla?" Kysyin tältä komealta mieheltä edestäni ja virnistin pienesti. Hän naurahti pienesti ennen kuin vastasi.

"Onhan siellä vähän ollut menoa lähiaikoina."

"MITÄ?! Etkä ole minulle kertonut. Nyt kyllä kerrot." Sanoin muka loukkaantuneena.

"Tapasin tässä viikko sitten mukavan tytön jonka kanssa olemme vähän viettänyt aikaa" veljeni sanoi.

Puhumme Antonin kanssa tällaisista asioista keskenään ja neuvomme toisiamme. Ollemme erittäin hyvissä väleissä. Hymyilin hänelle. Olen onnelinen hänen puolestaan jos hän on löytänyt jonkun itselleen.

"Entäs sinulla? Joko miehiä ramppaa ovella." Hän virnistelee.

"No eihän niitä nyt ramppaa. Pari kaveria käynyt."

"Aha että ihan kavereita vain."

"Kyllä, oikein kuulit. Minun luonani on käynyt kavereita." Virnistelin pojalle joka naurahtaa. Näin keskustelumme jatkui pari tuntia kunnes minun oli aika lähteä.

Istuin autoni penkille ja lähdin ajamaan kohti ruokakauppaa. Kaappini huutavat tyhjyyttä ja minulla on nälkä.

Ajoin kotini vieressä sijaitsevaan kauppaan ja astelin sisälle. Otin korin mukaani ja suuntasin hedelmä hyllyille. Otin muutaman banaanin ja mandariineja.

Näin kauppareissuni jatkui kunnes minulla oli kaikki tarvittava. Päätin hakea vielä illaksi herkkua joten suuntasin sipsien luo. Näin blondit hiukset omaavan pojan ja tunnistin hänet heti.

Astelin hänen viereensä ja rupesin katselemaan sipsejä ihan muina miehinä. Niall huomasi minut hetken päästä.

"Hei Anna! En ollenkaan huomannut sinua." Hän naurahti. Rupesin nauramaan pienesti.

"Hei vain! Sinäkin täällä herkkujen perässä?"

"Aina." Poika virnisti.
"Ööhm... tuota mietin tässä jos haluisit tulla minun luokseni joku päivä?" Niall kysyi epäröiden.

"Kyllä se käy." Hymyilin pojalle kunnes jatkoin

"Saisinko numerosi?"

" Juu. Anna puhelin." Naurahtaen hieman ojensin Niallille puhelimeni.

Niallin tallennettua numeronsa lähdimme molemmat kassalle omien ostosten kanssa. Kun saimme maksettua sanoimme heipat ja lähdimme molemmat omiin suuntiin.

Suuntasin autolla kotiin jossa Bea oli minua vastassa. Laitoin ostokset paikalleen ja tein läpimiä voileipiä. Lähdin leipien ja mehun kanssa olohuoneeseen, istuin sohvalle ja avasin telkkarin. Rupesin katsomaan jotain leffaa ja Bea käpertyi jalkoihini.

Tv oli päällä mutten katsonut sitä. Bea kehräsi vieressäni suloisesti kun rapsutin sitä. Silmäni alkoivat tuntua raskailta ja ajattelin mennä nukkumaan.

Nousin sohvalta ylös ja suuntasin kylpyhuoneeseen. Laitoin hiukseni löysälle ponnarille. Pesin kasvoni huolella, jonka jälkeen rasvasin ne. Pesin hampaani pikaisesti ja poistuin kylpyhuoneesta. Otin vierestäni olevasta koukusta yöpaitani ja vanhat shortsit. Revin päivävaatteeni pois ja heitin ne likapyykkiin. Kiskoin yövaatteet päälleni ja lähdin suunnistamaan sänkyä kohden.

Käperryin peittooni. Tunsin olon lämpimäksi. Mietin hetken päivän tapahtumia, kunnes siniset silmät ja se valloittava hymy valtasi mieleni. Niall.

// Noniiin. Julkasin nyt toisen luvun. En tiiä miten kerkeen julkasta näitä lukuja sillä nyt on paljon menoo ennen mutta valmiina niitä on muutama. Kirjotusvirheitä saattaa olla ja luultavasti aika lyhyt. Kommentoikaa ihmeessä jos/kun huomaatte parannettavaa koska haluun kuulla miten voin parantaa nyt heti alkuun jos mahollista. Ja kiitos älyttömästi jos luette ja kommentoitte.❤