5SOS [finnish]

Osa 1

Vihdoin.. Lentokone laskeutuu viimeinkin Australiaan. Olen puutunut istumisen jäljeltä. Varmaan elämäni raskaimpia matkoja lentokoneella. Nyt siis muutan Australiaan.

Nousen ja kävelen pois lentokoneesta. Jouduin koko matkan kuuntelemaan vieressä olevan ihmisen kuorsausta. Voisin nukahtaa vaikka seistessäni, niin väsynyt olen.

Kävelen hihnalle missä on matkalaukut. Odotan jonkun aikaa, kunnes tuttu matkalaukku tulee esiin. Matkalaukun ollessa kohdallani nappaan sen.

Lähden laahustamaan väsyneenä matkalaukun kanssa ulos. Nään taxin. Menen taxiin ja kerron osoitteen mihin olen menossa. Taxi lähtee pois lentokentältä. Uppoudun omiin mietteisiini.

Olen siis 17 vuotias tyttö. (5SOS on täs tarinas myös sen ikäsii) Nimeni on Jenny, mutta minua sanotaan aina Jeniksi. Olen värjännyt hiukset mustiksi ja minulla on kirkkaan siniset silmät. Silmiini olen rakentanut 'muurin' ja katson lähes aina lasittuneesti. Itse kun en olisi halunnut muuttaa, mutta minkäs teen kun olet 17 ja vanhemmat päättää pakottaa sinun muuttavan juuri nyt. Mutta se minusta. Nykyhetkeen.

Taxi kuskii rykäisee "taidamme olla nyt perillä" hän sanoo. "Juu, kiitos kyydistä" kiitän taxi kuskia. Maksan ja nousen ylös autosta. Taxi kuski antaa ystävällisesti minulle vielä matkalaukkuni. Kiitän väsyneesti vielä ja lampsin ovelle. Talo on kaksikerroksinen ja valkoinen.

Avaan oven ja laitan sen heti perässäni kiinni. Olen ihan väsynyt ja haluan löytää vain sängyn. Arvelen makuuhuoneen olevan ylhäällä. Jätän matkalaukkuni eteiseen ja kävelen laiskasti ylös. Löydän pian makkarini. Enkä jaksa pistää merkille mitään talosta ja lysähdänkin vaan sänkyyn. Laitan silmät kiinni ja nukahdan heti.

Prr.. prr.. herätyskelloni soi. Onko ärsyttävämpää ääntä? Onneksi olin kuitenkin eilen muistanut laittaa sen päälle. Minulla alkaisi jo tänään koulu. Haukottelen ja nousen ylös. Kello on vasta 7, joten päätän käydä suihkussa virkistäytymässä.

En pessyt hiuksiani, joten hiuksia ei tarvitse kuivata. Menen takaisin makuuhuoneeseen pyyhe ympärilläni. Katson kaappiin. Huokaisen. Kaapissa on vain värikkäitä vaatteita, enkä ole iloisella tuulella, joten en halua laittaa värikkäitä vaatteita. Yleensä tykkään käyttää värikkäitä vaatteita, mutta nyt en ole iloisella mielellä.

Menen alakertaan matkalaukkuni luokse ja avaan sen. Etsin sieltä mustan napapaidan jossa lukee valkoisella Dream on ja mustat farkkushortsit, sekä tietenkin alusvaatteet.

Ulkona on jo nyt kuuma. Ehkä mustat vaatteet ei ole parhaimmat säätä ajatellen. Olen kuulut mustan keräävän lämpöä. Läkähdyn varmaan vielä tänään. Laitan kuitenkin mustat vaatteet. Otan vielä valkoiset nilkkasukat ja menen ylös meikkaamaan. Laitan tumman meikin ja harjaan hiukseni. Syön omenan ja otan mustan Adidaksen koululaukkuni. Laitan vielä mustat lyhytvartiset tennarini ja lähden ulos.

"Hemmetti" mumisen. Unohdin ettei täällä olisi, ainakaan vielä, skootteriani. Joutuisin kävelemään koululle. Otin Iphoneni ja laitoin mapsin näyttävän tien koululle.

Pääsin koululle 9.10. Koulu oli alkanut 10 minuuttia sitten. Onneksi minulla on sentään kirjat, lukujärjestys, lokeroni koodi ja koulun kartta mukanani jo. Lähdin ensimmäisen tunnin luokkaa kohden. Löysin sen parin minuutin kuluttua. En onneksi ollut mikään hikke, joten myöhästyminen tunnilta oli minulle välillä arkipäivää.

Koputin luokan oveen. Opettaja tulee avaamaan sen. Opettaja mulkaisee minua tunnin keskeytymisestä ja kysyy "oletko kenties nähnyt kelloa?" En koskaan ole jäänyt sanattomaksi, enkä kyllä nytkään. "Olen ja on kyllä hieno" sanon ja katson luokassa olevaa kelloa. Jotkut oppilaista tirskahtelevat. Opettaja huokaisee ja sanoo "sinä taidat olla se uusi oppilas, voisit kertoa jotain itsestäsi" En aio kertoa ylimääräistä joten sanon vain "Olen Jen ja muutin tänne Sydneyhin eilen" Opettaja nyökkää hyväksyvästi ja sanoo "voit mennä Calumin viereen" sekä osoittaa yhtä poikaa. Kävelen paikalleni ja tiputan matikan kirjan pulpetille kovaan ääneen, sekä menen istumaan penkille.

Olen katsonut koko tunnin ulos lasittuneesti ja miettien asioita. Havahdun kun opettaja toistaa nimeni. "Niin?" Huokaisen. "Osaakos kenties tunnin aktiivisin, Jenny, kertoa taululla olevaan kysymykseen vastauksen" opettaja pyytää. Hoksaan kyllä hänen tarkoittavan minua kaikkea muuta kun tunnin aktiivisimpana. Vastaan hänelle "Hei c'moon, me mentii nää jutut jo yli vuosi sitte" sanon katsoen häneen lasittuneesti, mutta jatkan kuitenkin heti perään "vastaus on 749,09" opettaja hyväksyy vastauksen ja jatkaa opetustaan.

Sain onneksi olla lopputunnin rauhassa. Tunti loppuu ja lähden lokerolleni. Avaan lokeron ja laitan sinne kirjat joita en enää tänään tulisi tarvitsemaan. Olen ottamassa kirjoja joita tarvitsen vielä, kun joku poika pamauttaa sen kiinni. Katson poikaa kyllästyneesti. Huomaan hänen takanaan ehkä noin 7 pojan ryhmän. "Oliko vielä asiaakin?" Kysyn pojalta. "Joo ja oon Jack, sekä me ollaan tän koulun kingit" Jack sanoo ja jatkaa "ja sä tottelet meitä ja oot mun tyttöystävä, koska oot hot" hän sanoo. Meinaan revetä nauramaan, mutta naurahdan vain mielessäni, hän puhuu niin suoraan, ei kiertele asiaansa yhtään, ja minäkö muka hot? Ja lehmät lentää "Sori vaan mut mua ei nyt kiinnosta" sanon. Avaan samalla lokeron sekä otan tarvittavat kirjat ja laitan ne laukkuuni. Yksi pojista pamauttaa lokeroni kiinni ja työntää minut selkä edellä sitä vasten. Muut alkavat kerääntyä ympärillemme. Minulla ei ole pako mahdollisuuksia. "Nyt sä tottelet ja sanot olevas Jackin tyttöystävä" hän sanoo matalalla äänellä, vaarallisen matalalla. "Ja sä oot?" Kysyn. "Oon Thomas" hän sanoo edelleen matalalla äänellä. "Kuule Thomas..." aloitan ja jatkan "olen Jackin tyttöystävä..." sanon. He vetät ylävitoset. "Mä en lopettanu vielä, oon Jackin tyttöystävä vaan unelmissanne" tiuskaisen. "Ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa" sanon. Olen juuri lähdössä pois poikien keskeltä kun yksi pojista vetää minut taas kiinni kappiin. "Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa" poika sanoo. "Ja sä oot?" Kysyn. "Luke" poika sanoo. "Hei c'moon! Teil on noussu vähä päähän jo toi koulun kingit herätkää! Te ootte lähes samanlaisia idioottei kun mä olin ennen!" Tiuskaisen. Luke selvästi hämmästyy sanoistani. Hyvä pakenemis kohta minulle. Potkaisen häntä jalkaan lujaa. Hän jää pitelemään jalkaansa ja minä livahdan nopeasti pois.

Ruokatunnilla olen syömässä yhdessä lähes tyhjässä pöydässä. Luke ja oliko se Calum tulee pöytääni kohden. He istuutuvat, "millanen siis olit ennen?" Luke kysyy. Olen toisaalta tyytyväinen kun sain hänet ajattelemaan vain parilla sanalla, mutta epäilen Lukea vielä, sekä en haluaisi puhua menneisyydestäni. "No... aika saman tapasii kun teidän porukka nyt.. eli pidin itteeni parhaana ja saavan kaiken minkä haluun kunnes yks poika nyt mun exä tuli ja tako mun päähän järkee ja no.. se parans mun elämän... mut jouduttiin eroo koska kaukosuhteet ei yleensä toimi... mut palataan yhteen varmaan kun tai jos meen takas..." huomasin kun puhuin exästäni ja menneisyydestä, vaikka vain vähän, oli silmistäni hävinnyt lasittunut katse js tullut lempeä katse. Kun huomasin 'laitoin' lasittuneen katseen takaisin. Calum ja Luke oli jo huomannut katseeni muutoksen ja katsoivat vuoroin minua ja vuoroin toisiaan kummastuneina. Älysin vasta kertoneeni liian paljon tuntemattomille. Kunpa voisin perua äskeiset sanani, sitä parempi mitä vähemmän he tietävät minusta.

Lähdin pöydästä ja vein tarjotintani pois. Voi ei. Hoksasin liian myöhään Jackin olevan edessäni ja vetävän jalkansa eteeni. Kaaduin. Sain katseita. En itkenyt, sillä ennen kuin lähdin oli minulle sanottu "pysy kovana" enkä aikonut todellakaan alkaa itkeä kaikkien edessä, vaikka tuntui elämän potkivankin juuri päähän. "Kiitos vain, Jack" sanoin ja nousin. En lopettanut vielä. "Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön" oli minulle sanottu ennen. Jotenka otin viereiseltä pöydältä maitolasin ja kaadoin sen Jackin päälle.

Jack oli nyt vihamieheni.

A/N

Eka luku tästä tarinasta! 1114 sanaa, huhhuh! Toivottavasti tykkäätte! Ja anteeksi kirjoitus virheet.