5SOS [finnish]

Osa 3

Tunnit menivät oikeastaan mukavissa merkeissä. Jack ja kumppanit kerrankin eivät olleet samoilla tunneilla kanssani.

Juttelen iloisesti päivän suunnitelmista syödessämme ruokalassa Mikeyn, Luken, Ashin ja Calin kanssa. Suunnittelemme parhaillaan biisejä jotka kuvaisisin videolle, kun kännykkäni alkaa soida. En viitsi edes katsoa kuka soittaa, vaan vastaan. "Hei" sanon puhelimeen. Pojat kääntävät päänsä uteliaina. "Terve Jenny! Kuulin että olet parantanut tapasi ja voit tulla jo nyt takaisin" äitini kertoo iloisesti kännykän toisessa päässä.

Ilmeeni on varmasti näkemisen arvoinen. Silmäni ovat lautasen kokoiset ja suuni on loksahtanut alas asti. "Hemmetti..." mumisen, mutta niin että muut kuulevat sen juuri ja juuri. "Eka sä passitat mut toiseen maahan ilman mun tahtoo ja jo parin päivän päästä sä oot jo ottamassa mua takaisi!" Korotan ääntäni loppua kohden. "Mitä jos tällä kertaa saisin ees vähän pitempää asuu tääl?" Kysyn, vaikka olen päättänyt jääväni. "Sä jos joku tietää et en vaan pysty elää kotona, sä tiiät et inhoon kotii" sanon loppua kohden hiljentäen ettei pojat kuulisi. "No, tämän kerran saat aluksi tasan kuukauden aikaa olla siellä, sillä täällä on nyt kiirettä ja sinun käytöksesi ei auta asiaa. Katsotaan kuukauden päästä jos muutat takaisin" hän huokaisee.

Sehän meni vähän liiankin helposti, mutta toisaalta äidillä on stressiä ja hänellä on kiire, eikä halua olla riidoissa kanssani.

Huomaan poikien kysyvät katseet. "No siis.. se oli vaan mun kaveri.. se sekoili jotain..." sanon, valehdellen. "Okei?" Cal vastaa selkeästi miettien, kannattaako uskoa. Onnekseni he antavat asian olla, vaikka huomaan heidän epäilevän minua.

Enään on yksi tunti jäljellä, kun tapaan Jackin kavereidensa kanssa. Yritän kävellä ohi, mutta Jack on nopeampi ja saa kiinni paidan kauluksestani. "Mitäs sä haluut?" Huokaisen. "Sä tuut mun tanssipariks puolentoista viikon pääs oleviin tanssiaisiin, koska vaikka ollaanko vihamiehii oot koulun suositun tyttö ja mä suosituin poika, joten tuut mun pariks" tuo sanoo. Alan nauraa päin Jackin naamaa. "Ootko lyöny pääs vähä pahemman kerran" sanon tirskahtaen. "Mulla ei kävis mielessäkää suostuu tuohon kysymykseen" sanon ja katson häntä silmiin pidätellen nauruani. "Ja sähänä tuut mun pariks sinne" Jack sanoo vihaisesti. Nään sivusilmällä Calumin, Ashin, Michaelin ja Luken tulevan ja toivon heidän auttavan minua.

Miten ihminen voikaan olla väärässä? Jack huomaa myös pojat ja alkaa suudella minua vasten tahtoani. En tiedä miksi hän tekee niin. Yritän päästä irti hänen otteestaan.

Kun pääsen irti Jackista on pojat kääntäneet suuntaa ja nään Michaelin katsoen minua halveksiva ja pettynyt ilme kasvoillaan, ennen kuin kääntyy kokonaan ympäri.

Lyön Jackia kasvoille bitch läpillä ja juoksen poikien perään. Hiljennän vauhtia juuri ennen, kun olen heidän luonaan. Kuulen heidän puhuvan minusta.

"Vitsi mikä petturi. Käytti meitä vaa hyväkseen et pystyy seurustella sen idiootti Jackin kanssa" kuulen Mikeyn sanovan vähän suuttuneen kuuloisena. "Ei vitsi teidän kans! Uskotteko et oon käyttäny teitä hyväkseni!? Siis Jackhan on ollu alusta asti musta kiinnostunu! Oisin saanu sen vaikka heti!" Huudan heille suuttuneena, kun he luulevat minun käyttäneen heitä hyväkseni. "Ja minkä mä sille voin et se päätti suudella mua just sillon väkisin" tiuskaisen heille.

En jää kuuntelemaan heitä enään. Jätän heidät omaan arvoonsa, kerran ei luota minuun tuon taivaallista. Juoksen seuraavaan luokkaan.

Istun takapenkille. Huomaan Ashin ja muiden tulevan ovesta sisään. He kävelevät minun luokse. Katson taululle lasittunut katse silmissäni. Huomaan kuitenkin sivusilmässäni poikien tulevan luokseni.

"Anteeks, me vähä ylireagoitii sulle" Mikey pahoittelee. Minä ignooraan heidät ja odotan vain opettajaa. "Hei, anteeks ihan sikana, mut me vaan aateltii sun käyttävän hyväks meitä" Ash sanoo ja yrittää saada huomioni. "Nyt kuuntele! Miks sä et vastaa meille!" Luke alkaa kiihtyä. Katson hänen läpi. "Luuletko et ois helppoo on antaa anteeks ihmisille, jos on tuntenut niit ihmisii vaan pari päivää ja ne jo epäilee sua?" Sanon lasittunut katse edelleen silmissäni.

"Hei, ihan oikeasti anteeks" Cal yrittää vielä. "Mutta entäpä, jos te yritätte hyötyä musta? Mähän olen auttanut teitä bändi asioissa? Sanonpahan vaan, ei kiitos" sanon ja katson Calumia lasittunut katse vieläkin silmissäni. "Pliis... anna anteeks meidän väärät johtopäätökset ja me ei oltais keksitty ees nimee ilman sua, joten kiitos siitä, vaikka et meidän bändiä pidemmälle auttais, mutta jos silti antaisit anteeks ja oltais ystävii" Luke pyytää koiranpentu ilme kasvoillaan. "Tän kerran, mutta jos teette tai epäilette viel kerranki ja loukkaannun tai suutun, nii en todellakaan anna yhtä helposti anteeks" varoitan heitä vielä juuri, kun opettaja astuu luokkaan.

Tunti vierähtää nopeasti ja pian pääsemmekin kotiin. Tunnilla pojat olivat vielä kiitelleet, kun olin antanut anteeksi. "Jos san kyydin kotiin ja takaisin Ashille niin voin kuvata teitä YouTubeen" sanon ja virnistän heille. He vetävät ylävitoset. "Joo mä voin viedä" Mikey sanoo hymyillen. "Hyvä, lähetään" sanon ja odotan Michaelin kävelevän myös ulos.

Kun pääsemme ulos, menemme valkoisen auton luokse. Luke tulee meidän kanssa samalla kyydillä, koska ei ollu tullut mopollaan. Lukella ei ole vielä autoa. Michael avaa autonsa ovet ja menen pelkääjän paikalle, jotta voisin neuvoa reitin meille.

Kun pysähdymme pihaani Micaelilta loksahtaa suu auki. "Mitä?" Kysyn. "Kui sul on varaa tähän, kun ei asuminen nii halpaa ole tällä seudulla, saatika yksin asuminen opiskelevalle nuorelle!?" Mikey kysyy puoliksi huutaen. "No mun vanhemmat maksaa tän.." sanon.

Lähden ulos autosta ja kipitän ovelleni. Ovella avaan oven ja astun sisään. Juoksen portaat kaksi kerralla ylös ja jätän koululaukkuni huoneeni pöydän viereen. Vaihdan nopeasti koulu vaatteet pois ja laitan valkoisen napapaidan jossa lukee peach ja mustat farkkushortsit. Otan pöydältä läppärini, kamerani ja kameran jalustimeni.

Alakerrassa laitan valkoiset lyhytvartiset tennarini ja lähden ulos. Ulkona huomaan poikien juttelevan ja heillä on vähän vihaiset ilmeet. Avaan oven ja molemmat hiljenevät. "No mennäänkö?" Kysyn ja Mikey käynnistää auton ja lähdemme liikkeelle.

Ashilla menemme autotalliin missä on jo Ash ja Cal. "Hei"huikkaan heille iloisesti. "Moi" he sanovat samaan aikaan.

Laitan kameran jalustimelle ja säädän vähän sen tarkkuutta ja kohdistan sen poikia päin jotka valmistelevt soittoa ja laulua varten. "Okei ootteks valmiita? Aloitetaan" sanon.

Olemme kuvanneet kaksi tuntia ja olemme valinneet parhaan ja olemme lataamassa sen nyt YouTubeen. "Ootteko varmoi?" Kysyn vielä. "Joo" saan vastauksia muilta. Klikkaan hiirtä ja video latautuu YouTubeen. "Nyt se on tehty, sit vaan ootetaan et joku näkis sen ja yritetää saada jossai vaiheessa joku keikka johonki kahvilaa?" Kysyn ja kerään kuvaus tavarani. Muut nyökyttelevät hyväksyvästi päitään. "No mä tästä lähenkin, moikka" sanon juuri kun olen lähdössä ulos.

A/N

Mulla ei ole ollut aikaa juuri yhtään kirjoittaa tätä, vaikka olisin halunnut. Toivottavasti tykkäätte ja yritän kirjoittaa lisää mahdollisimman pian, mutta en ole varma millon kerkeän ja anteeksi kirjoitusvirheet. Haluatteko enemmän, mutta lyhyempiä vai harvemmin, mutta pitkiä?