5SOS [finnish]

Osa 2

Oli ehkä virhe liike kaataa maitoa Jackin päälle, voin melkeinpä nähdä hänen korvista tulevan savua. Hups. "Miten sä kehtasit!" Jack alkaa huutaa. Viimeistään nyt kaikki katsovat meitä. Ja mun piti pitää matalaa profiilia. Nyt oon varmaan kuumin puheen aihekkin! Ei näin. "Oli kyllä kiva tavata, mutta vielä kivempi ois ollu tapaamatta" sanon tuolle vihaiselle pojalle ja lähden mahdollisimman nopeasti pois ruokalasta.

Koko loppu päivän välttelen Jackia, turvallisuuden kannalta. Kun miettii vaikka, kummat yleensäkin on vahvempia tytöt vai pojat? Pojat. Ja entä sitten kun on yksi tyttö vastaan Jackin jengin kokoinen poika joukko? Se tyttö häviäisi, voimassa. Minä yleensä selviänkin nokkeluudella, en väkivallalla.

Koulu päiväni loppuu viimein. Lähden ulos luokasta. Jackilla oli sama tunti kanssani ja yritän päästä luokasta kotiin mahdollisimman nopeasti.

Nään pojan siitä jengistä. Olikos hänen nimensä Luke? Vilkutan hänelle, sillä muistan ruokalassa juttu tuikiomme. Varmaan jengin viisain ihminen, kun hoksasi millainen on ollut.

"Moikka, Luke?" Tervehdin. "Hei! Ja oikein muistit" hän sanoo. Sitten tapahtuu jotain yllättävää. Luke viskaisee minut selkä edellä seinää. "Auh" voihkaisen väkisin. Niin kovaa osuin seinään. Varmasti sain hienon mustelman. Hoksasin samassa Luken olevan yhtä tyhmä kuin muutkin pojat. "Sä et älynny" totean tyynesti, kivusta välittämättä. Jackin jengi kerääntyy ympärilleni, taas. "Miks teille pojille pitää aina rautalangasta vääntää?" Tiuskaisen heille. En anna kenellekään puheenvuoroa, vaan jatkan. "Siis hemmetti! Etteks te älyy kuin idioottei teist on tullu! Kukaan ei varmaan oo uskaltanut ennen sanoo teille päin naamaa mitää! Tuleepahan siihenkin muutos!" huudan heille päin naamaa sanoja, jotka tulee mieleeni ja samalla jo ulos suustani. Luken ote alkaa hellitä minusta.

Hän on selvästi yllättynyt, kun tyttö huutaa hänelle. "Jos oisitte mun koti paikkakunnallani, ois teilläkin nyt tapoja. Siellä ei käyttäydytä miten vaan, oon kokenu sen ihan itse, valitettavasti" raivoan heille. Huh. Osa pojista älysi ehkä. En enään luota heihin yhtä nopeasti, kuin alussa. Luken tyhmyyden takia. Luulin voivani luottaa häneen ja Luken olevan edes sen verran viisas!

Vihreiksi värjännyt hiukset omistava poika ottaa ranteestani kiinni. Luke on lähtenyt edestäni huomaamattani. Poika vetää minut pois. "Tuu jo, kyl sä muhu voit luottaa" hän sanoo hymyillen. Luotan sen verran ja kävelemme nopeasti ulos ovesta.

Olemme koulun pihalla ja nään Luken ja kaksi muuta poikaa. Poika joka on tuonut minut ulos vie Luken ja kahden pojan luokse. "Ehei, tonne sä et mua vie!" Huudan pojalle joka raahaa minua poikien luokse. "Ei ne sua tapa" poika sanoo. "En olis niinkää varma" mutisen.

Kun hän on raahannut minut poikien luokse. "voitteko ees esitellä ittenne, paitsi sun ei tartte" kysyn ja lopussa mulkaisen Lukea. "Mä oon Michael" sanoo poika, joka raahasi minut poikien luoskse. Katson häntä vähän tarkemmin. Hänellä on vihreät hiukset, farkut ja musta paita. Nyökkään ja katson seuraavaan poikaan. "Sähän oot Calum!" Hihkaisen ja hymyilen pienesti.

Austraalia on jo nyt muuttanut minua. Nythän on vasta toinen päivä! Ja hymyilen aitoa hymyä vuoden jälkeen! Millainen olen 1kk päästä? Se selviää vain ajan kuluessa.

Katson kolmatta poikaa kysyvä ilme kasvoillani. "Mä oon Ashton" nyökkään. Huomaan sivusilmällä Lukella olevan huulikoru. "Mä oon Jen" "tai oikeastaan Jenny, mut sanokaa Jeniks" sanon hymyillen. En suo katsettakaan Lukelle.

Meillä neljällä alkaa juttu luistamaan heti, ignoorasin kaikki Luken sanomiset. "Mut hei, me unohettii kiittää sua!" Cal huudahtaa. "Ai mistä?" kysyn hämmentyneenä. "Siis Luke oli jo melkein unohtanut meidät ja sen päähän mahtu vaan se, et se on koulun suosittu" Ash sanoo hymyillen minulle. "Tuutko muute kattoo meidän bänditreenei?" Michael kysyy. "Voinhan mää" sanon.

Loppu matkan mietin, miten voin mennä puolituntemattomien kotiin? Ajatukseni keskeyttää, kun olemmekin jo Ashtonilla.

Menemme autotalliin, jossa on seinällä pari akustista kitaraa, basso, rumpusetti, sohva, mikkejä ja äänenvahvistimia, ainakin. "No, näyttäkääpä mitä osaatte" sanon virnistellen.

Kun he lopettavat olen ällikällä lyöty. "Wow" huokaisen. Olen ensimmäistä kertaa lähes sanaton, mutta vain lähes. "Siis te ootte mahtavii!" Huudan ja taputan käsiäni. Pojatkin hymyilevät minulle. "Mikä teidän bändin nimi on?" Kysyn. "Öhöm.. siis me ei olla päästy yhteis ymmärryksee..."Cal kertoo hymähtäen. "No mä yritän keksii" sanon ja virnistän. "Onks teil ollu keikkoi?" Kysyn uteliaana. "Ei meil oo ollu... kun ei oo sitä nimeekää" Michael kertoo. "Onks teil YouTubes videoit?" Kysyn. "Ei.." Luke avaa suunsa ja tällä kertaa en varsinaisesti ignooraa häntä.

"No tähä tehdään muutos" sanon. "Aluks keksin kaikkien mielest sopivan nimen, sit kuvataan video YouTubee ja lopuks käydää kysyy vaikka kahviloista saaks sinne mennä esiintyy" kerron. Aluksi pojat epäilevät, mutta suostuvat lopulta ehdotukseeni.

"Ööh.. käviskö king?" Kysyn. Saan vaan pään ravisteluja. "Oot yrittäny jo tunnin! Et sä osaa keksii nimee, jonka kaikki hyväksyy" Cal sanoo. Huokaisen. Kerran minua epäillään yritän viimeiseen asti.

"Haloo" Ash heiluttaa kättään silmieni edessä. "Oot istunu tos ja tuijottanu jonnekki 5 minuuttii..." Luke valittaa "älä viiti valittaa... mä keksin just parhaimman, ainakin mun ideoista nimeksenne!" Kerron virnistäen. "No kerroppa" Michael sanoo. Huomaan, ettei hän odota paljoa minulta. "Five Second Of Summer" ehdotan hymyillen. Saan hetken päästä innostuneita nyökkäyksiä. "Okei, ensimmäinen osa suunnitelmaa hoidettu ja aloitetaan huomenna kuvaamaan mä tuon kameran, mutta nyt mun pitää mennä kauppaan ostaa ruokaa, joten nähdään huomenna 5second of summer" sanon samalla kun olen jo lähdössä ulos.

Seuraavana päivänä teen herättyäni aaurutiinini ja vaatteiksi laitan valkoisen läpikuultavan topin ja farkkushortsit. Harjaan mustat hiukseni ja laitan ne sopivan sotkuiselle nutturalle. Pesen vielä naamani, johon laitan meikkivoidetta, puuteria, ripsiväriä, huulirasvaa ja rajaan vielä silmät ja olen valmis. Laitan mustat lyhyt vartiset kengät vielä jalkaan ja Adidaksen laukun olalle ja lähden kohti koulua, tällä kertaa ajoissa.

Saavun koulun pihaan vähän ennen kellon sointia ja menen suoraan Michaelin porukan luokse. "Moi!" Huikkaan heille. Muut tervehtivät minua myös. Alamme jutella bändistä ja tulevasta illasta, jolloin kuvaisisin heidän soittoa. "Mun pitää käydä vielä sitten kotona hakemassa kamera" sanon vielä ennen kuin kellot soivat.

Kävelen kohti lokeroani, otan sieltä uskonnon kirjat ja olen lähdössä luokkaa kohti, kun näen Jackin tulevan. Hän paiskaa kaappini kiinni. "Ai katos, onks sun porukka pienentynyt vai näänks mä harhoi? Ja kiitos kun laitoit lokeroni kiinni olin juuri ite laittamassa" sanon hänelle tyynesti, kuin viilipytty. "Sä saat katua jos hajotat enää yhtää mun porukkaa" hän uhoaa minulle. "Luuleks sä mun pelkäävän vai sua?" naurahdan ja jatkan matkaani uskonnon luokkaa kohti.

Olipa taas hyvä alku hyvälle päivälle... ajattelen vielä ennen kuin astun luokkaan ja menen Michaelin viereen.

A/N

Yritän tehdä uuden, kun on aikaa ja inspiraatiota.