5SOS [finnish]

Osa 7

Varoitus! Lue omalla vastuulla! Sisältää kiroilua yms.

"hei" Luke sanoo kylmän viileästi. "hei" sanon varovasti, katsoen Lukea ja Sebastinia vuorotellen, jotka tuijottavat toisiaan vihaisesti, ja jos katseella voisi tappaa,  molemmat olisivat jo kuolleet.

"okei, mitä tääl tapahtuu?" kysyn varovasti pojilta. Luke ja Sebastian tuntuu olevan jossain toisessa ulottuvuudessa. "tappelu, ellei saada noiden huomioo nopeesti pois toisistaan"  En jää odottamaan ehdotuksia, miten onnistuisimme, vaan juoksen ottamaan lapsen kädestä hiekka ämpärin, jonka takia lapsi alkaa parkua ja huutaa äitiään.

" mä palautan tän kohta, hätätilanne" huudan lapselle. Juoksen rantaan ja täytän ämpärin täyteen vettä. Lähden sitten hölkkäämään poikia kohti,  varoen veden läikkymistä. Tästä on tulossa jo tapa.

Poikien luona heitän, tällä kertaa välimatkan päästä, vedet Luken päälle, joka puristelee nyrkkejään ja kiristelee hampaitaan, niin kuin Sebastiankin. Puristan Sebastianin kättä vähän, ja pian hänkin palautuu maan pinnalle. Hymyilen hetken helpottuneena, mutta pian minulla tulee mieleen miljoona kysymystä ja muistoja alkaa virrata mieleeni valon nopeudella. Nyt minusta tulee kylmä ja etäinen.

Menen shokkiin, enkä tiedä yhtään mitä ympärilläni tapahtuu. Havahdun vasta Ashtonin huutaessa tai paremminkin karjuessa nimeäni. Huomaan poskellani kyyneleen ja pyyhin sen nopeasti pois. "ei tartte huuta" tiuskaisen Ashtonille. "no kyllä tarvii, ku menit johonkin shokkiin tai mitä lie" Ashton sanoo huokaisten. "mä lähen kotii, ei ollu hyvä idea nähä teitä" tuhahdan heille ja lähden kävelemään kotiin päin. 

Kaivan taskustani tupakan ja sytkärin. Lupasin itselleni etten ikinä enään polta,  mutta taas tässä ollaan. Sytytettyäni tupakan, laitan sen huulieni väliin. Sebastian juoksee takaatani.  "anteeks, anteeks, ei mu-,  mitä vittuu sä teet!" Sebastian huutaa minulla nähtyään tupakan sormieni välissä. "no miltä näyttää" naurahdan ilottomasti. Sebastian ottaa tupakan sormieni välistä ja tumppaa sen kengällään maahan. "mitä hittoo sä teit! Noit tupakoit ei saa täält!" huudan Sebastianille,  puraten turhautuneisuuteni häneen.

Sebastian vaihtaa taktiikkaa, ja alkaa hymyillä lempeästi. "pliis, älä polta ees mun takii" hän pyytää toiveikkaasti. Huokaisen syvään. "niin mä lupasin ittelleni ja Arthurille sekä Brianille,  mut kai mä voin yrittää" sanon huokaisten. "ketkä on Brian ja Arthur?" Sebastian kysyy.  "mun exiä" kerron huokaisten. "no,  kuka vika kiskal tarjoo jätskit!" huuadan vaihtaen samalla aihetta ja ottamalla etu matkan. 

"se oli ihan epist, sää otit varas lähön" Sebastian marisee ilkikurinen katse silmissään. "iso mies" sanon hänelle toruvasti ja purskahdamme molemmat raikuvaan nauruun. Nään sivusilmässä pojat sivummalla katsomassa meitä. Vakavoidun heti. "okei, nyt sä kerrot, mitä sun ja Luken välil on käyny" kysyn häneltä vaativasti. Seb huokaisee ja vetää minut läheisen puiston penkille istumaan.

Back one year ago.

Sebastianin nk

Olimme innoissaan Luken kanssa.  Tänään olisi synttärini ja olimme kutsuneet lähes koko koulun oppilaat meille juhlimaan niitä. Noin 30 oppilasta oli jo perillä. Musiikki oli kovalla ja ihmiset bailasivat musiikin tahdissa.

Kaikki alkoivat olla kännissä, sillä joku oli lisännyt juomiin jotain vähän vahvempaa. Onneksi vanhempani olisivat koko viikonlopun laivalla,  joten kerkeäisin siivota, ennen kuin he tulevat kotiin.

Lähdin etsimään tungoksesta rakasta tyttöystävääni, Sofiaa. En löytänyt häntä alakerrasta, joten lähdin yläkertaan. Avasin vanhempieni makuuhuoneen, mutta näinkin pari oppilasta voihkimassa sängyllä ja tekemässä sitä.

Laitan oven nopeasti kiinni. Onneksi he eivät huomanneet minua.  Käyn katsomassa vessasta, mutta se on tyhjä. Kävelen huoneeni ovelle ja avaan sen. Näkemäni järkyttä minua ja särkee sydämmeni.

Nään Luken ja Sofian tekemässä sitä minun sängylläni, minun huoneessaani, minun syntymäpäivänäni ja mikä pahinta, Luke OLI minun parasystäväni ja Sofia OLI tyttöystäväni.

Olen shokissa ja katson heitä uskomatta silmiäni.  He eivät huomaa minua. Sofia voihkii äänekkäästi Luken kanssa.  "mä rakastan sua Luke, mä rakastan sua, mä rakastan sua Luke aivan mahdottomasti" Sofia hokee voihkausten keskeltä.

Sydämmeni särkyy peruuttamattomasti Luken vastatessa  rakastavansa Sofiaa myös. Sitten herään, kuin horroksesta. Tiedän heidän olevan kännissä, mutta ihan sama.

"SAATANA SOFIA! PAINU HELVETTII!  TÄÄ OLI NIIN TÄSSÄ JA LUKE VOISIT SÄKI PAINUA HELVETTII! JA NYT MOLEMMAT ULOS TÄSTÄ TALOSTA JA VÄHÄN ÄKKIÄ!" huusin vihaisena. Sofia ja Luke pukevat nopessti ja juoksevat talosta ulos, minun katseeni saattelemana.

Nykyhetkeen.

Jennyn nk.

Otan Sebastianin haliin. Rutistan häntä vähän ja tunnen kyyneleiden tipahtelevan olkapäälleni. "sä ansaitset parempaa" sanon hänelle hiljaa.

Noin 5 minuutin rauhoittumisen jälkeen, kun Sebastian on taas aivan oma itsensä. Juttelemme small talkia ja hymyilemme toisillemme. Huomaan poikien tulevan meitä kohti. Heidän pysähtyessä meidän kohdalle.  Yskäisen. "tuu Sebastian, mennään meille" sanon Sebastianille hymyillen ja mulkaisen Lukea. Otan Sebastiania kädestä kiinni ja lähdemme kävelemään meille päin.

Luke juoksee kuitenkin meidät kiinni. "pliis, anna anteeks siit on yli vuos ja mä olin kännissä" Luke näyttää epätoivoselta. En jää odottamaan Sebastianin vastausta. "oisit miettiny sillon, tommost ei tost vaa unoheta" tiuskaisen hänelle. "ja sä voit unohtaa ne tanssijaiset, muutenki mul on käsi kipsis, että eti uus muija sinne, mut varokki et se ei oo varttu, tai mä en vastaa jälkiseurauksist" varoitan häntä.

Lähdemme Sebin kanssa pois Luken näköpiiristä. "kiitos,  mut ei sun ois tarvinnu" Sebastian sanoo. "no ite Luke särki sun sydämmes Sofian kanssa" sanon hänelle hymyillen.

Kotona noin klo.20 Sebastian on lähdössä meiltä.  Onhan huomenna koulua.  "onks sul mopoo?" kysyn eteisessäni. "on, kui?" Seb kysyy.  "no siis mietin täs et voitko viiä mut huomen kouluu?" kysyn häneltä. "no tottakai" Sebastian sanoo hymyillen.  "kiitos" sanon hymyillen ja halaan vielä häntä, ennen kuin hän lähtee.

Käyn suihkussa ja laitan yöpuvun päälle. Kello on vasta 21. Menen syömään iltapalan ja katson kännykästäni somet. WhatsAppissa,  jokainen 5sos pojista oli pyytänyt anteeksi mennyttä ja pyytänyt, että olisin vielä heidän ystävänsä. Sovin heidän kanssa, että olen heidän ystävänsä, mutta en Luken. Laitoin herätys kellon päälle. Menin sitten nukkumaan. 

A/N

Anteeksi lyhyys. Jouduin kirjoittamaan tämän osan kolme kertaa uudestaan ja uudestaan,  koska watpadd ei ollut kanssani yhteistyökykyinen :D

Votetkaa ja kommentoikaa, mitäs piditte tästä osasta. Se toinen osa tulee, kun kerkeän kirjoittamaan :)

Ps. Tarkistan myöhemmin kirjoitus virheet.