Oneshots

Love you, goodbye - Larry

"He olivat kaikki väärässä. Kaikki.

Yhdessä me olisimme tehneet kaikesta niin paljon suurempaa. Niin paljon vahvempaa. Niin paljon parempaa.

Koskaan emme olisi kokeneet tuskaa. Tuskaa, jota koen nyt.

Me olimme vahvoja yhdessä. Ei tule olemaan toista samanlaista paria kuin me olimme.

Olimme vastakohdat. Yö ja päivä. Plus ja miinus. Vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa.

He repivät meidät irti toisistaan.

Se oli vaikeaa, mutta ei mahdotonta.

Ja he olisivat tehneet mahdottomastakin mahdollista.

Vannoimme toisillemme vihkivalassamme, että vain kuolema voisi erottaa meidät. Emme koskaan olleet hyviä pitämään lupauksiamme, mutta sen valan me pidimme. Voisi sanoa, että olimme erottamattomia.

Emmekä me koskaan riidelleet. Ei, me aina ymmärsimme toisiamme. Oikeastaan loppuaikoina aloimme jo ajatella kaiken samalla tavalla.

He lupasivat tehdä elämästämme helvettiä. Sen he todella tekivät. Mutta me kestimme sitä ydessä. Kestimme pitempään kuin monet muut olisivat kestäneet.

Meillä on tarinamme.

Meillä on oikeus muistaa tarinamme.

Ja sen tarinan vien mukanani hautaan, kuten sinäkin teit.

Silti läheisillämme on mielestäni oikeus kuulla se. Ei kaikkea, mutta tärkeimmät. Ja koska myös fanimme ovat läheisiämme, jaamme tämän heille videolla.

Meidän tarinamme alkaa eräästä laulukilpailusta, joka muutti elämämme oikeastaan jokaisella mahdollisella tavalla. Sieltä me löysimme tulevat aviopuolisomme - toisemme.

Bändimme oli ollut kasassa viisi ja puoli vuotta, muistan sen, olimme silloin tauolla, kun modest viimein antoi meille hyväksyntänsä ja saimme aloittaa seurustelun julkisesti. Se oli yksi tarinamme parhaista kohtauksista, sillä silloin emme joutuneet enää piilottelemaan tunteitamme. Sinä päivänä minä kosin sinua.

Siitä viiden vuoden kuluttua pidimme häämme. Ne olivat kauniit, juuri sellaiset mistä unelmoimme. Se teki kaikesta virallista. Sinä päivänä minä sain sukunimeeni toisen osan. Styles-Tomlinson.

Siirtykäämme tarinassamme jälleen viisi vuotta eteenpäin. Silloin kotiimme tupsahti maailman kaunein tyttövauva. Ellen, nyt viisivuotias prinsessamme.

Ellen toi mukanaan niin paljon hyvää. Se hioi tarinamme täydelliseksi. Se oli palapelimme puuttuva palanen.

Ennen kuin koko palapeli tuhottiin viisi vuotta myöhemmin. Viisi vuotta myöhemmin tarinaamme lisättiin viimeinen piste.

He veivät sinut.

He hajottivat minut.

Vieläkään en ole kunnossa, en selviä Ellenin kanssa kahden.

Mutta meillä oli, ja on edelleen, mahtava tukiverkosto.

Haluan kiittää sinua kaikesta, minkä sain kokea kanssasi. Niin paljon vain jäi vielä kokematta. Mutta minä lupaan, että tapaamme vielä. Ennemmin tai myöhemmin. Senkin lupauksen minä aion pitää sinulle, aviomieheni.

Oikeastaan emme koskaan olleet aviopari. Me olimme jotain muuta, jotain erilaista. Me olimme yksi. Me täydensimme toisiamme.

Enkä minä ole kokonainen ilman sinua. Osa minusta lähti mukanasi.

Tähän loppuun sopii mielestäni paremmin kuin hyvin erään kirjoittamasi kappaleen nimi.

Love you, goodbye."

Taittelen paperinpalasen takaisin takkini taskuuni. Ääneni oli sortunut vain muutaman kerran, vaikka kyyneleeni valuivat vuolaina. Tartun tyttäremme kädestä kiinni ja kävelemme hänen arkulleen. Ellen laskee kukat hänen päälle, tuskin Ellen edes ymmärtää mitä tapahtuu. Tuossa arkussa lepää elämäni tärkein ihminen, ihminen, joka on puolet minusta. Louis Tomlinson.

Mun vaan teki mieli kirjottaa jotain surullista, ja sit synty tää. Toivottavasti tykkäätte!