Oneshots

Don't forget hold me close

Hahah ois kiva taas kuulla keinä te ajattelette nää:)

Ympärilleni kietoutuneet kädet ovat lämpimät, sellaiset, joista ei halua irroittautua. Turvallisuuden tunne leviää ympäri kehoani, enkä haluaisi tilanteesta tai hänen luotaan koskaan pois.

Pidä minusta kiinni.

Pidä lähelläsi.

Älä koskaan unohda tehdä niin.

Rakasta minua.

Kaikki on hyvin.

Kaikki on kaunista.

Mutta elämä osaa yllättää.

Elämä kattaa sinulle pöydän.

Sitten, aivan äkkiarvaamatta se vetää pöytäliinan reunasta.

Kaikki pöydän päälle kasattu romahtaa alas pöytäliinan mukana.

Hän yritti pitää kiinni pöydästä kaikilla voimillaan.

Mutta se ei riittänyt, sillä elämän ote pöytäliinasta oli liian vahva.

Hän ei pysynyt pöydällä.

Hän yritti kiivetä pöydälle uudelleen, ja lähes onnistui.

Uudestaan ja uudestaan elämä kuitenkin veti hänet mukanaan.

Pois.

Liian useita öitä makasin sängylläni itkien ja miettien häntä. Kuinka hän voi? Onko hänellä kaikki hyvin? Kaipaako hän minua.

Aurinko laski ja nousi. Siirryin päivästä toiseen kuin puoliunessa, vain puoliksi elossa.

Kalenteri ilmoitti kuukausien vaihtumisesta, mutta se ei saanut minua kiinni maailmaan.

Hengitin samaa ilmaa kuin ennen.

Astelin samalla planeetalla kuin ennen.

Tein samoja asioita kuin ennen.

Mutta minä itse en ollut kuin ennen.

En ollut se sama, johon hän rakastui.

En ollut se, jollaisena itse tunsin itseni.

En ollut se, kuka halusin olla.

Kun kuukausi oli vaihtunut kaksikymmentä neljä kertaa, hän palasi.

Tutut käsivarret palasivat ympärilleni. Ei ollut hätää.

Kaikki oli kääntymässä hyväksi, maailmasta oli tulossa jälleen siedettävä paikka.

Ote ympärilläni tiukkeni.

Kuulin hänen kuiskauksensa korvassani.

Minä rakastan sinua.

Rakkaus on kuin lämpö.

Se sulattaa jään.

Se piristää mieltä.

Se saa olon hyväksi.

Rakkaus tekee onnelliseksi.

Ja sitä onnellisempi minusta tuli, mitä enemmän elämä lastasi astioita pöydälle.

Mutta en voisi tietää mitä tapahtuisi.

Olisiko hän täällä vielä huomenna?

Pysyisivätkö hänen kätensä ympärilläni?

Milloin astioita ei enää mahtuisi pöydälle?

Milloin karu totuus iskisi tajuntaani?

Pöytä on katettu.