Emotions

toinen luku

Aamulla aurinko paistoi verhojeni välistä ja pikkuisen silmäänkin. Kun nousin istumaan hyppäsin heti ylös sillä tajusin että tänään olisi ensimmäinen koulupäiväni. Hyppelin kaapilleni ja katsoin vaatteet. Puin ne ylleni ja laitoin mustat balleriinat jalkaan kun menin kylpyhuoneeseen ajattelemattomasti niin säikäytin veljeni joka oli juuri pesemässä hampaitaan
Meikkasin ja laitoin hiukseni ja lähdin alas.

Kun olin astumassa keittiöön kuulin esan ja äidin puhuvan jostain ja kuulin nimeni pari kertas ja micaelin myös kun olin kuullut tarpeeksi huomasin micaelinkin tulleen alas ja hänkin oli nähtävästi kuullut ja kävelimme yhdessä keittiöön mitään kuulleena
Äiti ja esan ilmeet olivat hämmentyneet ja vähän huolestuneet kun kysyimme mistä he puhuivat.

Kun sain syötyä niin kävin vielä ylhäällä ja lähdin kouluun. Micael lähti jo aijemmin joten menin yksin.
Matkalla huomasin pojan jonka näin eilenki. Kävelin hänen perässään kouluun. Matkan aikana hän vaikutti ihan normaalilta kun mietin micaelin sanomia ihmetyksiä hänestä.

Huomalsin yhtä äkkiä olevani koulun pihalla ja joku huusi nimeäni mutta en tunnistanut huutajaa ennen kun hän oli vieressäni. Tyttö oli noin minun mittaiseni. Hänellä oli kuparin punaiset lyhyet hiukset ja otsatukka. Hänellä oli päällään jonkunlainen musta liivi ja sen alla valkoinen paita ja mustat farkut ja hänellä oli vielä musta hattu. Kun hän sai huomioni hän esittäytyi olevansa "serena" oppaani koska hänellä oli melkein kaikki tunnit samoja kuin minulla. Minulla on yksi tunti sama kun micaelilla ja se on matikka.

"Hei olen Cami" sanoin. Serena vain nauroi ja tuuppasi syliini kasan lappuja ja päälimmäisenä oli lukujärjestykseni jonka huomasin. Serena oli lähtenyt vetämään minua matikan luokkaa kohti kun huomasin minne oltiin menossa.

Luokan edessä ei ollut vielä vetään. Sen edessä oli naulakoita ja punaisia nahka jakkaroita joille istuimme.
Kun kello soi huomasin sebastianin tulevan samalle kurssille kun minä ja myös maya hänen käsipuolessaan roikkuen kun apina.

Kun opettaja tuli avaamaan oven istuin luokassa vaan johonkin pulpettiin ja huomasin sebastianin istuvan takannani. Huomasin tunnin alkaessa micaelin istuvan luokan toisella sivulla jutellen jollekin pojalla.
Kuuntelin puolella korvalla mitä serena supitteli korvaani ja hän nähtävästi vilkuili kokoaja veljeeni ja puhui hänestä
Loppu tuntiin en enää jaksanut kuunnella romaania veljestäni miten komea ja söpö hän olikasn serenan mielestä.

Kun olin lähdössä luokasta huomasin jonkun kuiskaavan nimeni. Kun käännyin katsomaan kuka hän oli niin hämmästyin sillä hän oli sebastian.

Kun käännyin häneen päin huomasin serenan katsovan minua äimänkäkenä
Mutta menin silti

"Mitä?" Kysyin

"Halusin vaan kysyä tunnetaanko me tai jottain?" Hän kysyi

"Joo mietin samaa eilen koska näytät aika samalta kun minä ja tuntuu että olisin nähny sut joskus" selitin

"Eikö toi olekin sun veli tuolla?" Katsoin sinne minne hänkin katsoi ja nyökkäsin. Huomasin serenan kalpenevan kun kuuli sen. Minua ryhtyi naurattamaan serenan reaktio sillä hän oli ensimmäinen kuka sitä ei ollut huomannut. Sebadtian jatkoi vielä puhumista ja hoksasin sen ehkä hieman myöhään

"Nii mitä" kysyin

"Tässä on mun numero hätä tapauksiin" hän ojensi lappua ja tin sen mutta en ymmärtänyt vieläkään miksi hän antoi numeronsa kun ei edes tunnettu.