Emotions

seitsämäs luku

Kun nojauduin koulun kylmään tiiliseinään päässäni pyöri vain maya ja sebastian, koska en vaan voinut uskoa että sebastian tekisi minulle näin koska tunsin että meistä olisi ollut tulossa läheisiä.

Päässäni rupesi pyörimään ja rupesin valumaan seinää pitkin.
Yhtä äkkiä kaikki sumeni.

Kun heräsin huomasin kaikkien olevan ympärilläni paitsi sebastianin ja mayan. Lähimpänä minua olivat serena ja micael jotka auttoivat minut ylös penkille. Minua hieman hymyilytti kun seurasin sebastisnin ja mayan keskustelua ja molemmat näyttivät hieman kireiltä.

"Mikä olo?" Micael kysyi huolestuneena

"Ihan hyvä tällä hetkellä" hymyilin molemmille pienesti.

"Sä näytät aika kalpeelta" sanoi serena

"Sun ehkä pitäs lähteä kotiin" micael totesi

"Juu siltä musta vähän tuntuukin että vielä pikkusen huippaa" sanoin

"Mä voin viedä camin" kuulin takaani. Se oli sebastian.

Minulla teki niin palavasti mieli kysyä häneltä mayasta ja kiimnosti olivatko he yhdestä ja kun mietin sitä se sattui hiukan.

"Cami käyks se sulle?" Micael katsoi minuun kysyvästi ja muutkin katsoivat

"Ai mikä" kysyin miettien

"Se että mä vien sut kotiin?" Sanoi sebastian

"Joo kyllä se käy" sanoin ja kun lähdin kävelemään vilkaisin vielä taakseni ja annoin pienen lipua kasvoilleni

Hetjen hiljaisuuden jälkeen pääton rikkoa sen.

"No ootsä ja maya yhessä tai jotain" kysyn takerellen

"Öö ei me olla" hän sanoi

"Ok. Mullehan tää juttu ei kuulu mut oon vaan utelias"selitin "mitä sun ja mayan välillä oli sitten tänää ku rupesitte vaa nuolee siinä täydesdä ruokalassa" ja boom sanoi sen

"Ai sä tarkotat sitä tilannetta" "öö no maya kai luulee meistä jotai mut se tuntuu jotenki väärältä" hän selitti

"Okei" sanoi hieman iloiten mutta yriti näyttää ymmärtäväiseltä

"Mikä siinä sua kiinnosti?" Hän oli vaihtanut mielialansa kun tuulessa.

"Öö ei mikään" valehtelin oikeasti olin viimeisen päälle rakastunut häneen

"Cami älä valehtele mulle, mä nään sun läpi." Jäädyin hänen sanoistaan koska en ollu koskaan odottanut tätä.

"Älä säikähä se on vaan sellanen juttu että näkee muiden vämppyyreiden ajatukset" hän selitti

"Eli näänkö mä sun ajatukset?" Kysyin innosta soikeana

"Et vielä, koska et oo nauttinu verta" kun puhuttiin veresta veri pakeni kasvoiltani ja taas rupesi huippaamaan

Rupesin kaatumaan mutta sebastian otti kiinni ja viimeiset sanat jotka kuulin oli että "nuku hyvin cami"

Tein työtä käskettyä ja ryhdyin nukkumaan.

Heräsin huoneestani ja huomasin että verhoni olivat laitettu kiinni.

Hän istui huoneeni nurkassa nojatuolissa.

"Hei" hän sanoi tyynesti

"Hei" sanoi huulta purren

"Hei älä syö huulta mä tiedän että sulla on nälkä joten meidän pitää lähteä metsästämään. Mutta mä toin sulle tän" hän käveli luokseni ja antoi minulle pussin jossa oli punaista sakeaa litkua.

"Juo" hän sanoi lyhyesti

Jäin miettimään hetkeksi ja päätin kysyä

"Tietääkö äitini että annat minulle verta" kysyin epäillen

"Tietää hän pyysi minua tekemään näin ja sinä saat tehdä samat veljellesi kun hänellä alkaa kehitys. Huomaa että sinä synnyit aijemmin koska sinun kehitys on pidemmällä." Hän sanoi hiukan nauraen

"Siis minun pitää antaa verta micaelille sitten kun hänen kehityksensä alkaa?"
Olin menossa shokkiin koska en tiennyt mitä tehdä
Kyyseleet valuivat poskillani pikku hiljaa koska olin paniikissa

"Hei meillä ei oo mitään hätää. Micael ei välttämättä tuu ees kokemaan tätä. Ei siitä oo varmaa onks siitä tulossa vamppyyri koska suurimmaks osaks sun äidin geeneistä on sulla"

"Oot yhtä rohkea ja järkevä kun sun äiti" hän sanoi rohkaisevasti

Hän lähentyi minua ja nopeasti hänen huulensa oli omillani. Ne olivat pehmeät ja kylmät mutta se ei munua haitannut. Se oli ihanaa.