Emotions

viides luku

Camilla

Olin päättänyt lähteä kotiin koska en ollut vaan jaksanut olla koulussa.
Suuntasin metsä reitille ja sieltä kauniille pellolle jolle paistai sillä hetkellä aurinko.

Kävelin pellon keskelle ja katselin hetken ympärilleni ja istuin alas.

Istuin vajaan tunnin siinä ja epäilin että koulu olisi loppunut.
Kellahdin selälleni ja katsoin taivasta ja sen eri muotoisia pilviä ja mietin minkä muotoisia ne olisivat.

Kuulin metsästä raksahduksen ja nousin istumaan ja katsoin ympärilleni mutta en nähnyt mitään.
Huomasin pellon reunalla hahmon mutta en tiennyt olisiko se mikä ja kun se muuttui yhtä äkkiä joksikin sudeksi tai muuksi.

Nousin seisomaan jotta olisin valmis juoksemaan kun huomasin sen lähtevän lähestyvän.
Lähdin rauhallisesti perääntymään. Kun se jatkoi vain matkaa minua kohti
Yhtä äkkiä jokin syöksähti sitä kohti ja työnsi sen puuta kohti ja suoraan paksuun oksaan kiinni.

Kaaduin selälleni maahan koska olin niin järkyttynyt näkemästäni ja tuijotin vain lasituneena taivasta.

Jokin käveli kohti minua, tunsin sen. Se oli sebastian. Lähdin ryömimään selälläni kauemmas hänestä sillä tunsin pelkoa, mutta tiesin itsenikin olevan jotain tuollaista.

Nousin istumaan ja vähä vähältä seisaalleen ja lähdin siitä juoksemaan.
Sebastian sai minut nopesti kiinni

"Odota" hän sanoi

"Minulla on paha olo joten menen kotiin" sanoin kylmästi

"Tiedän että tuo on vai tekosyy" hän ei enää kävellyt rinnallani vaan oli pysähtynyt.

"Ja enkö edes saa kiitosta henkesi pelastamiseen?" Uteli sebastian

"Selvä kiitos mutta voitko kertoa mikä tuo olio oli ja miksen itse pysty tekemään mitään tuollaista kun sinä?" Kysyin paniikin vallassa

"Tu "oli" oli ihmisusi ja nähtävästi tietää että sinusta on tulossa vampyyri ja se haluu keskeyttää kehittymisesi, eli tappaa sinut. Ja miksikö sinulla ei ole tällaisia taitoja kun minulla? No vastaus on yksinkertainen, sinä tarvitset verta kehitykseen."
Kaaduin uudelleen mashan kun kuulin "verta" sanan koska se toi pelkoa että joutuisin tappamaan jonkun.

Olin nousemassa pystyyn mutta kun pääsin jaloilleni niin päässä edelleen pyöri ja lähdin kaatumaan selälleni, mutta jokin otti minut kiinni. Tietysti sebastian

"Voit nukkua vien sinut kotiin" kuulin vain nuo sanat ja huomasin tuulen puhaltavan kasvoilleni ennenkun nukahdin.

Heräsin seuraavan kerran omasta sängystä kun kuulin jo portaissa jonkun.
Joka rynnisti jo huoneeseeni ovet paukkuen.

"Okei häädänkö jo tuon ihme tyypin matkoihinsa" kysyi micael
Minua vain nauratti micaelin huoledtuttava sävy. Mietin oliko micael jo tietoinen tästä kaikesta tai oliko sebastian kertonut jo kaiken hänelle.

"Öö Micael onko äiti kertonut sinulle siitä jutusta?" Kysyin vähän epäillen

"On" hän vastasi vain yhden tavun joka oli on.

"Kertoiko hän jo mikä sinusta on kehittymässä?"

"No kuulemma vampyyri tai jotan semmoista" micael sopersi
Kömmin häneen luokseen sängyn reunalle ja sanoin

"Hei kaikki on hyvin ei meidän tarvitse pelätä. Äiti voi kertoa tästä ja no meillä on noita hyödynnetävänä."

Muistin juuri että uusi paras ystäväni on noita ja hieman ihastunut veljeeni.

"Muuten sinulka on salainen ihastus" sanoinhänelle ja tönäisin leikkisästi.

"Häh"

Toivottavisti tykkäätte ja tykätkää ja komentoikaa;)
S