Emotions

kahdeksas luku

Joo siis tämmöseks tämän Camillan ajattelin.
Hyvää luku hetkee -s

Aamulla

Kun heräsin mietin edelleen eilistä ja päälimmäiset asiat mielessäni olivat: että Sebastian ja minä olimme suudelleet, että olin käynyt metsästämässä ja että olin nyt kehittymässä vampyyrikisi.

Kun nousin sängystä oloni oli jotenkin kevyt ja että olin pitkästä aikaa hereillä.

Kävelin vaatekaapilleni ottaakseni vaatteet mutta pysähdin peilin eteen.
Huomasin silmieni punertavan ja hampaideni kasvaneen nopeasti.
Juoksin ulos huoneestani ja suuntasin alakertaan.

"Äiti" huutelin juosten ympäri taloa

"Niin?" takaani tuli Esa. Hänellä oli jännittynyt ilme sillä hänellä oli kädessään ase.

"En tiedä miten sinusta on tullut tuommoinen mutta en anna sinun vaarantaa äitiäsiä tai micaelia. Et ole kuulunut koskaan tähän perheeseen, olet ollut aina tässä talossa se musta lammas"

Huomasin että hänellä oli tarkoituksena vain suututtaa minut mutta kun pysyin ihan tyynenö hän ryhtyi tunteilemaan

"Minua ei ole koskaan haitannut olla tämän perhedn musta lammas koskatiedän olevani erillainen" hdngitin "vaikka olisin vampyyri en ole ainut tässä talossa sitä sukua"

en odottanut koskaan tällaista Esalta mutta näköjään hän olisi metsästäjä.

Ovi pamahti ja äiti käveli huolestunut ja vihainen ilme kasvoillaan olohuoneeseen.

"Esa mitä sinä teet?" Äiti huusi järkytyksestä

"Hän on vampyyri ja hänet on tapettava, jos häntä ei tapeta hän voi tappaa meidät kaikki tunnissa" hän huusi muka viisaasti

"Luuletko että camilla tappaisi oman perheensä" äiti oli raivoissaan

"Hän on vampyyri" Esa karjaisi

"Tidän" äiti karjaisi kans
"Miksi olin niin sinisilmäinen kanssasi. Varmaan koska en koskaan ottanut sinua tosissasi." Äidin silmät alkoivat punertaa ja yhtä äkkiä hän hyökkäsi Esan kimppuun.
Säikähdin.

"Kulta kaikki on hyvin. Miten hän saattoi uhkailla sinua."

"Muuten onko meillä piilolinssejä sellaisia joissa on ruskeat silmän kohdat?" Kysyin äitiltä

"On ne on vessassa laitoin ne sinne sinua varten" äiti hymyili lämpimästi minulle kun lähdin ylös

Olin saanut vaatteet päälle ja halusin vielä katsoa itseäni peilistä

Minulla oli ruskeat keuhkoihin asti olevat hiukset, tästä lähtien punertavat silmät, olin aika laiha tyttö mutta en myöskään ollut mikään anorektikko.

Kun lähdin kävelemään kouluun sebadtian käveli viereeni.

"Moi" sanoin

"Moi" hän sanoi

"Janottaako?" Hän kysyi

"Ei okeastaan. Äiti antoi aamulla jotan eläimen verta." Kerroin

Olimme nopeasti koulun pihalla ja kun pääsimme serenan luokse huomasin myös micaelin olevan siinä. Se ei tietänkään haitannut minua sillä jotenkin se oli ehkä uutta mutta myös luonnollista.

"Haluun puhuu teijän kaikkien kanssa yhestä asuasta" sanoin

"No" serena sanoi hämilläänään

"No te kaikki tiiätte Esan. Se oli tänä aamuna tappaa mut mutta kun äiti tuli kotiin se tappoi sen."

"Siis onko Esa metsästäjä?" Kysyi sebastian kiinostuen

"Nähtävästi koska se oli ainaki aseen kans."
"Mutta se oli koska äiti tappoi sen mut sitä ennen se sai kunnon saarnan" minua hymyilytti hieman koska olin ylpeä äidistäni.

Lähdimme seuraavalle tunnille ja silloin näin sen mistä oli kyse.
Vampyyrit oli nähtävästi piirittäneet minut,ystäväni ja koulun.

Kun olimme lähdössä luokasta siaisemme otti minua kädestä. Vampyyri. Sanoin serenalle että tulen kohta perässä ja hän meni.

"Camilla wesley?" Hän kysyi erikoisella aksentilla

"Joo" sanoin

"Tiedän kaiken sinusta ja koko vampyyri kansa hsluaa suojella sinua" hän sanoi

"Öö häh" olin hämilläni

"Ainiin unohdin kokonaan. Olen Lis Heter ja olen vampyyri instituutin johdossa. Olette tutustunut nähtävästi poikaani sebastiaanin ja hänen ystäviinsä. Minä olen saanut komennon komentaja Wesleyltä varmistaa kehityksesi ja että olet turvassa."

"Komentaja Wesley?" Mitäää?????

"Aivan komentaja Wesley on äitisi ja kyllä hän on vampyyri instituutin johdossa."

"Okei. Miksei äiti kerro näistä itse?" Kysyin

"Hän on erityisen kiireinen joten on pyytänyt muita hoitamaan hommiaan ja äitisi on instituutin johtaja."

Kun olin jutellut sebastianin äidin kans lähdin ja muut olivat odottamassa luokan edessä. Siis kaikki vampyyrit joita tunsin ja en edes tuntenut enkä tiennyt niiden olevan vampyyreja.

Tämmönen nytten ja toiv