Emotions

yhdestoista luku

Aamulla

Kun heräsin huomasin etten ollut kotona vaan olin ihan tuntemattomassa paikassa jota en ollut koskaan nähnyt.

Oveen koputettiin.

"Saanko tulla?" Kuului äidin pehme ääni oven raosta

"Juu"

Äiti käveli huoneeseen ja sulki oven. Hän käveli sängyn luo ja istui sen reunalle.

"No mitä pidät?" Äiti kysyi hymy huulillaan

"Mistä?" Kysyin koska en tiennyt mitä hän tarkotti tuolla.

"No vaikka tästä sun uudesta huoneesta."

"Uudesta? Eiks me enää asuta siellä Esan talossa?"

"Joo siitä meidän pitikin puhua" äiti hieroi hajamielisesti niskaansa.

"Me ei asuta enää siellä koska no täällä me ollaan turvassa ja tänne ei pääse mikää noita tai ihmissusi ilman kutsua."

Tuntui että suuni loksahti auki kun äiti sanoi noin.
Kun äiti oli tekemässä lähtöä huikkasin vielä äidille että pyytäisi sebastian käymään täällä.
Vähän ajan kuluttua oveen koputettiin ja arvasin sen olevan sebastian.

"Sä halusit puhua?" Hän sanoi

"Öö joo no me nähtävästi sitten muutetaan tänne." Sain sanottua

"Ei täällä niin paha oo asua." Hän sanoi vino hymy huulillaan.

"Uskon. Mä mietin että pitäskö meidän puhuu meistä?" Se jäi hetkeksi mietityttämään molempia.

"Mitä sä mietit?" Hän kysyi nopeasti

"Meitä" sanoi omista maailmoistaan

"Musta me ollaan tavallaan yhessä." Hän sanoi

"Mustakin. Joten?" En olisi jaksanut miettiä tätä mutta kerta tässä nyt ollaan niin...

"No jos sulle käy niin me ollaan yhessä." Hän hymyili söpösti.

"Käy." Hetken mietinnän jälkeen sanoin iso hymy huulillani.

Olin kontannut sängyn reunalle missä hän nyt istui.
Hän katsoi minua suoraan silmiin ja kuiskasi.

"Alan päästä ajatuksistasi perille" äänestä kuulsi hyvän tuulisuus.

Kun olin pukenut ja muuta lähdimne Sebastianin kans alakertaan. Ns aula oli suuri ja siellä oli jonkun verran vampyyrejä jotka tutki ympäristöä ja muuta.

Sebastian huomasi jännitykseni ja otti kädestäni kiinni ja hieroi kämmenselkääni peukalollaan.

"Onko nää niitä tauluja kans joilla voi tutkia ympäristöä ja paikantaa?" Kysyin koska niitä oli paljon.

"Kyllä" takaani kuului vahva naisen ääni.

Kun käännyin ympäri takanani seisoi nuori nainen ja hän hymyili jotenkin tutun näköisesti.

"No sebastian etkö esittele meitä?" Hän kysyi.

"Joo Erica tässä on tyttöystäväni Camilla, Camilla tässä on siskoni Erica." Minua huvitti kun hän sanoi minua tyttöystäväkseen ja no se oli vähän uutta mutta...

"Ai olenkin kuullut sinusta, älä huoli vaan hyvää. Komentaja Wesley pitää huolen ettei kenestäkään puhuta selän takana varsinkaan sinusta ja Micaelista." Erica sanoi

"Äiti on joskus aika tarkka ja huolehtivainen." Sanoin

Mielestäni Erica oli mukava ja hän hyväksyi minut, vampyyrinä ja veljensä tyttöystävänä.