Emotions

yhdeksäs luku

Hei
Tämmönen olisi sitten Sebastian
Hyvää luku hetkee!
-S

Koulun jälkeen

Koska minulla ei ollut ollut loppu päivänä samoja tunteja Sebastianin kans päätin mennä koulun loputtua parkkipaikalle odottamaan häntä koska tiesin hänen tulleen uudella mersullaan.

"Moi" kuulin takaani se oli Sebastian

"Moi" vastasin

"Tarviitko kyydin?"

"Öö en. Mietin vaan millon aattelit kertoo mulle instituutista jossa mun oma äiti on komentajana ja johdossa?" Ja siinä se oli

"Keltä sä kuulit?"

"Sun äidiltä" sanoin kuivasti

"Mä ja sun äiti haluttiin antaa sun sopeutua ja kehittyä rauhassa" hän selitti rauhallisesti

Sisälläni kiehi, koska puolestani oltii päätetty.

"Ai sopeutua, ainut asia mikä mua mietityttää on se että miks päätitte päättää mun puolesta, koska olisin kyllä kestänyt sen mitä olis vastaan tullu." Sanoin koska sinänsä säälin häntä koska oli alentunut äidillenikin.

"Mennään mä vien sut kotiin." Hän sanoi

Hän avasi minulle pelkääjän paikan oven mutta jäin empimään menisinkö. Laskin kuinka suuret tsäänssit olisi jos lähtisin juoksemaan.

"Turha kuvitella vaikka en kunnolla nää sun mieleen osaan arvata ja sulla on tosi pieni mahollisuus juosta." Hän hymyili vinosti

Istuin alas ja suljin itse ovan vaikka hän seisoikin siinä.
Hän kiersi nopeasti auton ja meni kuskin paika.
Hetken oli hiljaista mutta hän rikkoi sen ensin.

"No haluatko kuulla vampyyri instituutista?" Sebastian kysyi

"Mikä ettei" sanoin muka kohteliaasti

"Vampyyri instituutti on paikka joka on vampyyreitä varten ja muillakin yliluonkolisilla olennoilla on omat paikkansa, esim noidilla omat luolansa, ihmisusilla laumansa, metsästäjillä majansa ja meillä instituutti. On myös omillaan varjomaailma johon kukaan ei koske. Monet ns.pahikset haluavat jotta voi tehdä uhkan esim meille" hän selitti. Yritin ymmärtää mahdollidisimman paljon.

"Siis äiti on jonkun vampyyri paikan johtaja ja antaa komentoja muille?" Kysyin empien

"Joo" hän sanoi tyynesti ihankun tämä olisi ihan normaali ja yleinen asia

"Okei"

"Mutta me olemme perillä" han sanoi nopeasti. Hieman järkkytyneenä.
Pihamme oli täynnä vampyyrejä jotka kohdistivat katseensa meihin.

"Oletteko Camilla Wesley?" Tutun näköinen mies kysyi

"Kyllä" sanoi. Olin hämmentynyt tästä kaikesta

"Sinun veljesi on ollut kadoksissa koko tämän päivän. Äitisi lähetti meidät tarkkailemaan ympäristöä."

"Onko tarkkaa missä alueella hän suurimpiirtein olisi?" Sebastian kysyi

"On mutta se on ihmisusien aluetta ja siellä ei ole turvallista varsinkaan ihmisen."

"Hänet pitää pelastaa. Hän ei tiedä rajoista tai muusta. Hän on vielä täysin ihminen."

"Sepä tässä onkin huolestuttavaa koska jos ihmisudet huomaavat hänen olevan ihminen niin he voivat muuttaa hänet."

Kun kuulin nuo sanat tajusin että jos häneen sattuu tunnen sen. Jos ennenkin olen tuntenut hänen tuskaansa miksen nyt tuntisi.
Hän on toisekseen tuntenut omanikin ja myös kosketuksetkin.

"Voin löytää hänet" sanoin omista maailmoistani

"Oletko aivan varma tästä cami?" Sebastianin äänestä kuulsi huoli

"Olen, tunnen veljeni ja koska olemme identtisiä ja yliluonnollisia niin voimme tuntea toisemme ja kommunikoida ajatusten kautta." Sanoin

"Pystytkö tuntemaan tällä hetkellä mitä hän tuntee?"

"Kyllä, hän tuntee viiman ja maan jalkojensa alla, Micael juoksee ja hän on asfaltilla eli ei metsässä."

Olin helpottunut siitä että tiedostin että hän ei olisi metsässä.

"Camilla pystytkö katsomaan hänen silmillään ja näkemään missä hän on?" Mr. Mysteeri kysyi

"Hän on kauupungin pohjois osassa ja menossa milloin minnekin suuntaan." Vastasin ja yritin keskittyä.

Keskityin niin että sain sanottua veljelleni varmistusta.

"Micael missä sinä olet?"

Sain nopeasti vastauksen

"Muistatko sen kaupungin laidalla olevan suuren hallin? Tällä hetkellä joku kutsuu minua sinne."

"MICAEL PYSÄHDY, siellä ei ole turvallista halli on ihmissusien alueella ja kun menet sinne sinut saatetaan muuttaa ihmisudeksi"

Huusin pääni sisällä ja kun en huomannut jokin ravisteli minua ja yritti saada minut tähän maailmaan.

"Cami, Camilla oletko täällä?"

"Micael on kaupungin pohjois osassa matkalla vanhaa halliin ja kuulemma joku kutsuu häntä." Olin menossa shokkiin.

"KAIKKI KUUNNELKAA! Micael Wesley on matkalla menossa kaupungin laidalla olevaan halliin. Hän ei ole kaukana joten kaikki yksiköt matkaan nyt etsimään häntä! Ja te kaksi jäätte tänne varmistamaan shokin poiston." Mr. Mysteeri ohjasi.

Piha tyhjeni nopeasti. Paikalle jäi vain me ja Sebastianin auto.

"Cami mennään sisälle odottelemaan tuloksia ja muita." Hän sanoi.

"En voi. Veljeni on tällä hetkellä menossa hallii kuolemaan ja meidän pitäsi odotella. En pysty en vain pysty." Paruin hysteriassa.

"Cami tuu mä näytän sulle jotain" hän ojensi kätensä kohti minua ja yleensä en ottaisi siitä kiinni mutta nyt.

Hän veti minut sisälle ja jonnekin salakäytävään jossa oli paksu rauta ovi.

"No entä nyt? Tiedätkö salasanaa?" Kysyin

"En koska minun käsi ei käy tuohon oveen mutta sinun käy." Hän katsoi ovea kohti

Painoin kämmeneni rauta oven keskellä olevaan kämmenen kuvaan ja ovi ryhtyi avautumaan...

Tämmönen vähän pidempi luku tällä kertaa ja toivottavasti tykkäätte;)
-S