Elämäni poikana luku 7

59 6 1
                                    


Crystalin sanat pyörivät mielessäni taukoamatta.

Vai pitäisi minun pussata Jeremyä. Mietin.

Poika tulee minua vastaan käytävällä, menemme luokkaan yhtämatkaa.

Vaikka olimme aika läheisiä , en tiennyt löytäisinkö itsestäni rohkeutta tarpeeksi.

Mutta ellen edes yrittäisi olisin Alex ikuisesti.  Ja sitä en halunnut enää.

Tunti toisensa perään opettajien tylsiä selostuksia, tehtäviä , läksyjä.

Kellon lähennellessä puolikahta pääsen lähtemään.

Näen Jeremyn kävelevän käytävällä.

Nyt tai ei koskaan. Mietin. Lähestyn Jeremyä moikkaan tätä.

" Jeremy minun pitäisi kertoa sinulle jotakin."

Sanon hiljaa.

"Minä rakastan sinua."

Lehahdan ihan punaiseksi.

Kiedon käteni pojan ympärille ja suutelen tätä huulille.

"Alex ?!"

Jeremy työntää minut pois ja katsoo pitkään.

Huomaan miten jotkut luokkalaiseni olivat nähneet tapahtuneen.

He nauroivat, mutten välittänyt siitä.

"Alex en halua särkeä sydäntäsi, mutta rakastan erästä toista."

" Eikä minua haittaa, että tykkäät pojista voimme silti olla kavereita."

"Teet jonkun vielä todella onnelliseksi, mutta se joku en ole minä."

"Ketä sinä sitten rakastat ?"

Kysyn varovasti katsoen Jeremyä.

"Erästä tyttöä jota en ole nähnyt aikoihin, tai pitäisi varmaan sanoa poikatyttöä Aprilia."

Elämäni PoikanaHikayelerin yaşadığı yer. Şimdi keşfedin