En edes tiedä mitä tässä pitäisi sanoa. En voi syyttää kiireitäni tai kokeita. Yo-kokeet ovat olleet ohi jo aikoja sitten (ei sillä, että olisin niihin niin kovasti lukenutkaan) ja pääsykokeet lähestyvät kyllä koko ajan. En aio keksiä mitään tekosyitä sille, miksen ole päivitellyt tarinoitani. Käyn täällä melkein päivittäin ja kauhistelen katsoessani ilmoituksiani. Olen niin pahoillani siitä, etten ole saanut aikaiseksi kirjoittaa uutta lukua. Minulla on päässäni jo koko tarina valmiina. Tiedän, mitä tältä haluan ja tiedän miten haluan tarinan loppuvan. Mutta fakta on vain se, että joka kerta kun olen avannut vanhat tekstini ja aloitan kirjoittamaan uutta kappaletta, aivoni lyövät tyhjää. Olen tyytymätön tekstiini ja en saa ajatuksiani muodostettua sanoiksi. Teen parhaani, en ole hylännyt tarinoitani. Minä haluan saada kunnialla lopetettua nämä tarinat, en halua jättää näitä kesken. Haluan saada loppuun sen, minkä olen aloittanutkin. Olen pahoillani etten anna teille vieläkään uutta lukua. Olen niin kiitollinen jokaiselle, joka silti jaksaa odottaa saamattomuudestani huolimatta. Olen pahoillani, että joudutte odottamaan vielä pidempään. Teen parhaani, mutta se ei vielä riitä. En voi luvata mitään uudesta luvusta, mutta yritän kuitenkin saada jatkettua tarinoitani pian. Halusin vain sanoa, etten ole hylännyt Wattpadia, en tarinoitani, en teitä. Olen pahoillani odotuksesta!
YOU ARE READING
Kun pimeys saapuu
FanfictionMisha oli itkenyt viimeiset kyyneleensä jo kauan aikaa sitten. Hän oli huutanut tuskasta, hän oli itkenyt silmänsä punaisiksi ja turvonneiksi, hän oli repinyt hiuksia päästään yrittäessään tajuta tapahtunutta. Hänen ruumiinsa haukkoi kouristuksenom...
