Ihan lätkässä

6. luku

"Nina #Lillehammer kirjoittaa:

Suomipoikaa viedään! FIN-LAT

Suomi aloittaa Lillehammerin talviolympialaiset jääkiekon osalta tänään klo 15.05, MTV3 näyttää ottelua klo 15.35 eteenpäin. Maaliraporttia hetki hetkeltä. Seuraa livenä Katsomosta. Olli Määttä sivussa ottelusta. #tuukkatime #lillehammerolympics #tsemppiä"

•

Avajaisten jälkeen päiviin oli ehtinyt muodostua tietty rytmi ja rutiini, vaikka koko ajan taustalla poltteli odotus tulevasta. Mä en ollut ainut, joka halusi vain päästä kiinni tekemisen makuun, mieluusti hypätä koko tyhjänpanttina olemisen yli. Ei sillä, että jätkät olisi missään vaiheessa kunnolla ehtinyt ottamaan loman kannalta. Tinolta menisi järki jos se joutuisi odottamaan vielä monta päivää, tajusin pari päivää ennen peliä, vaikkei se sitä itse myöntänytkään. Silti mä tiesin, että sitä stressasi ensimmäinen peli niin paljon, että se pääsi vaikuttamaan yöuniinkin, mä jos kuka huomasin sen. Teemu oli niin kuin ei olisikaan, kai sille kaikki oli niin rutiinia, että se oli jo ehtinyt muodostamaan tietyt traditionsa näihin ensimmäisiin päiviin.

Päivää ennen Suomen avauspeliä, musta tuntui jo hetken, että se oli löytänyt sisäisen mielenrauhansa. Tai tietty se kehtasi edelleen tunkea kesken mun suihkuvuoron kylpyhuoneeseen, mutta sitä oli jatkunut niin kauan kuin mä olin ollut siellä. Joskus se oli vetänyt suihkuverhonkin sivuun, mutta siinä vaiheessa se myös yleensä lähti äkkiä ennen kuin ehdin heittää sitä shampoopullolla. Musta oli helpottavaa tietää, että kohta se olisi niin kuollut iltaisin, ettei jaksaisi huomioida mun olemassaoloa, vaikka haluaisikin.

Parasta siinä, että mä olin täällä viran puolesta, oli että sain seurata matsia aitiopaikalta, eikä mun tarvinnut tehdä asemani eteen paljoakaan ylimääräistä työtä. Aitiopaikalta vieläpä vittuuntunut suomalainen vieressäni. Mikä voisi olla parempaa?

Edellisyönä mä olin sulkenut koneeni aamuneljältä. Silloinkin vain koska Tino oli heittänyt mua tyynyllä ja käskenyt mua painumaan helvettiin siitä naputtamisesta. Mä odotin suihkuverhon paremmalla puolella, että se oli saanut lasinsa täytettyä ja ymmärsi antaa mulle pyyhkeen. "Olisit voinut sanoo", Tino mutisi mun siirtäessä verhon syrjään.

Uni ei ollut tullakseen. Musta tuntui, etten ehtinyt kunnolla silmiäni edes sulkea, kun herätyskello jo soi. Joskus tuntuu siltä, ettei ole nukkunut yhtään, mutta silti aina kun kelloa katsoo, se on hypännyt eteenpäin parilla tunnilla. Sitten miettii, onko oikeasti valvonut nuokin kaksi tuntia vai nukkuiko siinä välissä. Mä tulin aamulla siihen tulokseen, etten ollut nukkunut.

Tino nousi sänkynsä reunalle. Mä pystyin mielessäni näkemään, miten se selasi päivitykset sosiaalisen median puolella. Yleensä se sitten vain istui siinä viisi minuuttia ja välillä mä sain sen kiinni tuijottamasta itseäni, mutta tänään olin selkä siihen päin. Se nousi jättäen puhelimensa sängylleen. "Hei." Se ravisteli mua olkapäästä. "Nina, herää."

"Mä oon hereillä", mutisin kurottaen nähdäkseni sen kasvot. Tinon hiukset oli sekaisin. Silmät uniset. Se oli sen näköinen, että nukahtaisi saman tien uudestaan, jos vain saisi mahdollisuuden palata sänkyynsä. Musta tuntui vähän samalta, sillä erolla, että mun ei olisi tarvinnut nousta vielä ylös. Sitä oliko huolestuttavaa, etten mä edes halunnut ärsyttää sitä jäämällä tarkoituksellisesti itse nukkumaan samaan aikaan kun sen piti päästä ylös, mä en tiennyt mutta sen olemuksessa oli jotain sellaista, että mä en yksinkertaisesti uskaltanut hyppiä sen nenille. Mä katselin sitä vielä hetken ennen kuin nousin istumaan. En edes tajunnut, että se oli muistanut mun nimen. Enkä sitäkään miten pitkään se katsoi mua ennen kuin varasi kylpyhuoneeseen.