Ihan lätkässä

7. luku

Suomen voitto tuntui aamulla enää kaukaiselta unelta. Sellaiselta, josta herääminen tuntui pahalta, mutta oli väistämätöntä. Olympialaisten tiheä kisatahti muistui mieleen siinä vaiheessa, kun oli pakko nousta sängystä ylös, vaikka teki ainoastaan mieli kääntää kylkeä. Siinä vaiheessa, kun tajusi ottaneensa ehkä yhden liikaa edellisiltana. Me oltiin juhlittu vasta illalla, mutta silloin sitten kerralla puolet yöstä, koska seuraavan päivän ottelu olisi taas vasta illalla. Me oltiin vakuutettu toinen toisillemme, että nyt elettiin hetkessä ja huomenna ehtisi katua edellisillan tekemisiä ihan tarpeeksi. Uhoamisesta huolimatta aika moni oli lähtenyt yllättävän aikaisin, mutta sitten oli Tino, joka piti mutkin ulkona aamuyöhön asti.

Me palattiin hotellille siinä neljän, viiden aikoihin. Tino kaatui vaatteet päällä sänkyyn, mä raahauduin vielä suihkuun. Olo oli likainen. Mä olin juonut kuin pesusieni ja päätynyt pikkutunneilla imuttelemaan jonkun latinon kanssa baaritiskin kulmalle, enkä mä hotellilla enää muistanut sen nimeä tai kasvonpiirteitä, joka sai mut tuntemaan oloni vielä likaisemmaksi. Mä vannoin, etten joisi enää ikinä niin paljon, mutta se lupaus oli tullut tehtyä monta kertaa ennenkin.

En ehtinyt lopettaa suihkuani, kun Tino tuli hakemaan vettä. Jähmetyin hetkeksi suihkun alle, jäin tuijottamaan verhon läpi sumeaa hahmoa, jonka mä juuri ja juuri erotin. Kastelin kylmällä vedellä kasvoni. Puristin silmäni tiukasti kiinni karkottaakseni alkavan päänsäryn. Tällä kertaa se oli antamassa mulle pyyhkeen välittömästi suljettuani hanan. Otin tukea seinästä ohittaen sen kömpelösti. Tino tarrasi mun olkapäähän vähän ennen kuin ehdin ulos kylpyhuoneesta. Mä riuhtaisin saman tien itseni irti. "Mitä sä teet?" tiuskaisin. Mun tasapaino heitti ja jouduin vetämään terävästi henkeä pysyäkseni tajuissani. Tino päästi musta irti, mutta mä en lähtenyt. Se katsoi mua hetken vakavana silmiin ennen kuin hymyili. "Mitähän mun jäähyn aikana mahtoi tapahtua jäällä?"

"Näit itsekin."

Tino kallisti päätään. "Mä lähinnä mietin, mahdoitko sä nähdä?" Tinon hengitys kutitteli mun huulia. Tarpeeksi etäältä, että uskalsin vielä katsoa sitä silmiin. "Luulitko sä, etten mä huomaisi sun tuijotusta?" Se virnisti omahyväisesti. "Varmaan kaikki huomasi." En huomannut nojautuneeni lähemmäs sitä ennen kuin se astui kynnyksen yli. Painoin takaraivoni ovenkarmia vasten, paukautin sen kerran sitä vasten. Vein käden otsalleni. Mä en oikeasti enää ikinä joisi tippaakaan alkoholia.

"Hyvä perse", Tino huomautti mun laskiessa pyyhkeeni alas. "Tota olisi kiva kokeilla. "

Hätkähdin. "Pakko katsoa."

"Aina." Mä katsoin olkani yli ja näin Tinon kääntyneen kokonaan muhun päin, nojanneen poskensa kämmeneensä ja katsovan mua jokseenkin sumealla katseella.

"Sä oot ihan sekaisin. Mene nukkumaan ennen kuin mä-" Ei enää ikinä alkoholia.

Mä heitin pyyhkeeni tuolille, johon oli jo entuudestaan kertynyt meidän kummankin vaatteita ja pudotin päällimmäisenä olevan Tinon takin. Annoin päälaelle koottujen hiusten pudota alas olkapäilleni. Nostin takin takaisin tuolille, vaikka sen oikea paikka olisikin ollut joko naulakossa tai matkalaukussa. Koska kyseessä oli Tino, kumpaakaan ei voinut suoranaisesti vaatia.

Mä kurtistin kulmiani pienen, läpinäkyvän pussin pudotessa takin taskusta. Otin pussin etusormen ja peukalon väliin, heilautin sitä kevyesti ja valkoinen jauhe hyppäsi pari senttiä ilmaan. Pitelin pussia hetken kämmenelläni katsoen Tinoon, joka oli jo sulkenut kuuliaisesti silmänsä. Mihin sä oikein olet sotkenut itsesi?

•

Teemu vei mut päivälliselle. Mä pistin päälle parhaan paitani ja päivitin Instagramiin meidän 'treffeistä', vaikka pohjimmainen motiivi meidän tapaamiselle olikin pelkkä paussin ottaminen siitä kaikesta. Silti mun kaltaiset toimittajat olisi saaneet tästäkin aikaan vaikka mitä.