1D Vaihto-oppilas (finnish) *complete*

Luku 4.

Luku 4. 

Ensimmäiset kolme tuntia on mennyt koulussa aika nopeasti. Tosin suurimman osan ajasta mietin tätä Liamin julkisuus asiaa. Onko tuo oikeasti jossain poikabändissä? No kuhan pääsen takaisin 'kotiini' menen koneelle ja selvitän asian. Selvittäisin jo nyt, mutta minulla on niin surkea puhelin, ettei sillä päässyt nettiin. No mutta olen minä täällä koulussa muutakin tehnyt kuin vain miettinyt Liamia. Olen tutustunut hirveään määrään ihmisiä. Varsinaisia ystäviä en kuitenkaan ole vielä saanut, mutta kaikki ovat minulle kuitenkin todella ystävällisiä ja kyselevät innoissaan Suomesta. Millaista Suomessa on opiskella? Millainen sää SUomessa on? Missä Suomi on?", oli kysymykset joihin useiten jouduin vastaamaan. Ja sitten tuhannet Liamiin liittyvät kysymykset joihin en osannut vastata, joten sivuutin ne aivan täysin. Istuskelen tällä hetkellä yksikseni koulun seinustalla viettämässä välituntia. Sitä on jäljellä vielä viitisen minuuttia. Näin hiukan kauempaa minua kohti kävelevän tyttöjoukon. Samainen tyttö kolmikko joka ensimmäisellä tunnilla tökki minua selkään saapui luokseni ja piiritti minut. En olisi juuri nyt jaksanut noiden seuraa. Vaikka heidät olenkin vain runsaat kolme tuntia tuntenut, niin he eivät silti kuulu lempihenkilöihini. 

"Kuuleppas Melanie. Meidän pitää vähän keskustella.", porukan ilmeisisti niin sanottu 'johtaja' ilmoitti minulle. 

"Ja mistähän aiheesta.", sanoin, yrittäen kuullostaa mahdollisimman mukavalta.

"Sä saat luvan järjestää meille ja Liamille tapaamisen täksi illaksi.", tyttö, joka muistaakseni taisi olla nimeltään Rosie, tokaisi.

"Ja mitenköhän luulit minun sen järjestävän?", kysyin nostaen tekohymyn kasvoillen.

"Me mennään illalla kello kuus tohon kahvilaan.", tuo vaaleahiuksinen tyttö alkoi kertomaan ilmeisesti jotain keksimäänsä suunnitelmaa. Hän osoitti samalla koulua vastapäätä olevaa pientä kahvilaa. " Ja sä pidät huolen, että Liam saapuu sinne. Ja jos ei saavu niin sä saat kärsiä.", tyttö jatkoi omahyväisesti.

"Ja säkö luulet, että mä määrään Liamin menemisiä?", kysyi hieman piikittelevästi.

"No mulle se on ihan sama kuka sen menemisistä päättää, mutta tää juttu on sun vastuulla.", kuului vastaus blondin suusta. 

"No voiku pelottaa.", sanoin nousten ylös maasta ja lähdin kävelemään kohti koulun ovia. Kellot nimittäin soisivat ihan kohta. 

"Sun ei kannata alkaa leikkiä mun kanssa!", kuulin huudon takaani, mutta sen kuitenkin katkaisi kellojen ärsyttävä pirinä.  Kävelin ihmisvirran mukana kouluun sisään ja etsin oikean luokan jonka eteen jäin odottamaan seuraavan tunnin alkua.

Viimeinen tunti loppui hetki sitten ja nyt odottelen koulubussin saapumista koulun parkkipaikalla. Viimeiset tunnit meni ihan hyvin. Paitsi, että minun unohdettua koulupuvun aamulla kotiin Karen joutui tuomaan sen minulle, koska yksi opettajista rupesi valittamaan minulle asiasta. Mutta sain kuitenkin olla rauhassa tältä tyttökolmikolta, eikä minulta enään hirveämmin kyselty mitään. Bussi saapui pian koulunpihaan ja kävelin sen luokse. Odotin, että muut menivät edeltäni sen sisälle ja astuin sen jälkeen itse ensimmäiselle rappuselle.

"Melanie!", kuulin huudon jostain päin parkkipaikkaa. Astuin alas bussista ja katselin ympärilleni. Näin Liamin heiluttavan kättään minulle autonsa vierestä. Hän viittoi minut luokseen. Mitä hän täällä tekee? Kävelin kiltisti auton luokse.

"Mitä sä täällä teet? Tietääkseni sä oot lopettanu jo koulunkäynnin.", kysyin naurahtaen. Liam naurahti myös hiukan. 

"Joo niin oon, mutta mä tulin hakee sut.", poika vastasi.