1D Vaihto-oppilas (finnish) *complete*

luku 10.

Tarina vaihto-oppilas Luku 10.

*Liamin näkökulma*

Jääpussi kädessäni alkoi kohmettaa sormiani kävellessäni kohti Harryn huonetta. En voi uskoa, että löin miestä niin kovaa, että sain hänen silmänsä mustaksi. Minulla vain naksahti jossakin aivolohkossa, kun näin Harryn ahdistelemassa Melanieta. En yleensä käyttäydy niin. Avasin Harryn huoneen oven ja astuin varovasti sisään. "Sä halusit jutella.", tokaisin kun näin Harryn katsovat minua sängyltään. Tuon silmä tosiaan näytti aika pahalta. "Melanie käski tuoda tän.", sanoin ja ojensin jääpussin miehelle. "Joo ja kiitos.", Harry vastasi ja painoi pussin varovasti silmänsä päälle. "Sori tosta silmästä. Mun ei ollu tarkotus lyödä ihan noin kovaa.", sanoin pahoitelevasti kun näin miehen kärsivän ilmeen tuon painaessa pussia hiukan lujempaa silmäänsä vasten. "Äh.. ei se mitään. Mä oisin tehny ihan saman sun tilanteessas.", Harry vastais hymyillen. "Mut voisitko sä kertoo vähä tarkemmin eilisillan tapahtuimia?",tuo kysyi vielä. "No mä en tiedä muuta kun, että ku mä tulin alas yläkerrasta sä olit ahdistelemassa Melanieta ja et lopettanu vaikka me kummatki käskettii ja sen seurauksena sit toi sun silmäs.", kerroin kaiken minkä hänen sähläyksistään tiesin. "Mä oon oikeesti tosi pahoillani.", jatkoi vielä ennen kun Harry ehti sanoa mitään. "Usko jo se ei haittaa. Mun tässä pitäis anteeksi pyytää. Mä oisin tehny sitä paitsi ihan saman jos oisin nähny jonkun teistä ahdistelemassa tyttöä josta tykkään.", Harry ilmoitti. "En mä tyk..", aloin väittää vastaan miehelle, mutta tuo esti aikeeni laittamalla kätensä suuni eteen. "Ihan turha väittää ettekö välittäis siitä tytöstä. Sen näkee susta kilometrien päähän.", Harry sanoi naurahtaen. En vastannut tälle mitään, koska en tiennyt mitä sanoa. En itsekkään ollut ihan varma mitä tunsin ja mitä en. Melanie on minulle todella tärkeä enkä halua , että häntä satutetaan. Mutta ei se tarkoita, että tykkäisin hänestä. En ole samanlainen kuin Harry ja rakastu naiseen ensimmäisenä päivänä. Haluan todella tutustua tyttöön ensin ja rakastun vasta sitten. Jos joku nainen saa minut rakastumaan itseensä, hän on todella erityinen. "Harry se, että mä haluun suojella jotain ei tarkoita, että mä tykkään sitä.", sanoin lyhyesti pienesti virnuilevalle miehelle. "Älä sit tuu parin viikon päästä sanomaan, että mä olin oikeessa.", Kuului Harry suusta. "No en tuu sen mä voin luvata. Mä aion oottaa ainakin kaks kuukautta.", sanoin hiukan nauraen. "No tee miten haluut, mutta muista sulla ei ole koko elämää aikaa. Melanie on täällä tasan tän vuoden, joten sulla on vain rajoitettu aika saada se tyttö pauloihis ja pysymään sun luonas.", Harry sanoi nousten ylös sängyltään. Tuo käveli luokseni ja iski kätensä olkapäälleni. "Älä mokaa tätä.", tuo sanoi vielä korvani juuressa ennen kun katosi huoneestaan ja jätti minut yksin. Istuin hänen sänkynsä reunalle miettimään hetkeksi asoita. Mitä jos oikeasti tulen joku päivä todella rakastumaan Melanieen. Hänen täytyy joka tapauksessa lähteä pois täältä takaisin Suomeen omen äitinsä luokse. Särkisin vain sydämmeni jos niin tulee tapahtumaan. Parempi vain kun pysyn ihan ystävänä hänelle enkä ala kasvattamaan mitään toiveita hänen suhteen. Toisaalta olisi ihanaa jos olisi joku josta oikeasti välittää vieressä. Miksi elämän täytyy olla niin vaikeaa. Nousin ylös sängyltä ja kävelin alaskertaan, jonne Harryin oli hetki sitten kadonnut. "Liam keskity!", Harry huusi vieressäni kun olin päästänyt hänet jälleen liiankin helposti ohitseni FIFA-pelissä. Ajatukseni vain pyörivät minun ja Harryn keskustelussa jonka aikaisemmin kävimme. "Häh.. joo sori.", sanoin nolona. Tuo oli jo kolmas kerta kun Harry joutui herättämään minut ajatuksistani. Jatkoimme hetken vielä pelaamista, mutta lopetimme kun ulko-ovi aukesi ja Niall, Louis, Zayn ja Melanie tulivat sisään. Niall ja Louis kantoivat kymmeniä kasseja Zaynin ja Melanien kävellessä heidän takanaan ja jutellen jostakin. Nousimme Harryn kanssa ylös sohvalta jolla istuimme ja menimme eteiseen. "Mites teillä meni?", kysyin nostaen hymyn huulilleni. Niall ja Louis tuijottivat minua jotenkin murhaavasti. "Kehtaatkin vielä kysyä.", Louis tokaisi. "Me ollaan Niallin kanssa kävelty kymmeniä kilometrejä nää kassit käsissä, ku nää kaks halus kattoo vielä 'muutaman' kaupan ja nää oikeesti painaa. Mä en tiiä onks ne ostanu kiviä vai vaatteita, mutta itse veikkaisin ensimmäistä vaihtoehtoa.", tuo jatkoi ja heitti läjän kasseja eteisen nurkkaan. En voinut kuin nauraa tuolle. Niall teki samoin omille kasseilleen ja lähti keittiöön. Louis meni miehen perässä diivamaisesti heiluttaen takamustaan. Pirullisesti läppäsin tuon toista pakaraa kun mies asteli ohitseni. Louis kääntyi katsomaan kasvojani ja vinkkasi. Rupesin nauramaan ja sain omituisia katseita osakseni. "Hei nyt ku te laitoite ne samaan kasaan me ei enään tiedetä mitkä on mun ja mitkä Melanien.", Zayn huusi keittiöön kadonneelle kaksikolle ja käveli kassi kasan eteen. Tuo alkoi penkoa kasseja ja otti aina jonkun niistä itselleen. "Meillä meni hyvin.", Melani sanoi ilmeisesti vastaten aikaisemmin esittämääni kysymykseen. Nyökkäsin tuolle hymyillen ja lähdin myös keittiöön. *Melanien näkökulma* "Niall avaa jo se ovi.", valitin miehelle jolla on mennyt ainakin viisi minuuttia ulko-oven avaamisessa. "Se ei oo niin helppoo näitten kassien kanssa.", tuo tiuskaisi vastaukseksi. Niallilla ja Louisilla oli mennyt jo hieman hermot loppu shoppailureissumme aikana. Juoksutimme heitä Zaynin kanssa ympäri kaupunkia. Itseppähän suostuivat olemaan kantajia. "No laske hyvä mies ne kassit maaha.", neuvoin tuota, mutta turhaan. Mies sai juuri oven aukeamaan ja pääsimme sisään taloon. Niall ja Louis menivät edeltä ja me Zaynin kanssa kävelimme heidän perässä. "Pitää ottaa joskus tää reissu uusiks.", sanoin Zaynille. Tuo käänsi hymyillen kasvonsa kohti minua. "Joo. Otetaa vaikka heti sit ku me poikien kanssa tullaan taas lomalle kiertueelta.", Zayn vastasi. Miltä kiertueelta? Liam ei ole puhunut minulle mitään mistään kiertueesta. "Onks teillä kiertue?", kysyin yhä hämmentyneenä. "Joo on. Eiks Liam oo kertonu sulle. Me lähetään huomen illalla Irlantiin viikoks. Sit meillä on taas pien tauko kunnes lähetään Amerikkaan.", Zayn kertoi yhä hymyillen. Oma hymyni sen sijaan laski laskemistaan. En ole edes ehtinyt kunnolla tutustua näihin poikiin ja jo ne aikovat kadota. "Okei. Ois ollu kiva kuulla tosta vähän aikasemmin. Mut enköhän mä täällä pärjää." sanoin nostaen tekohymyn kasvoille. Oikeasti minua ei hymyillyttänyt sitten alkuunkaan. Harry ja Liam ilmestyivät pian eteiseen. "Mites teillä meni?", Liam kysyi katsoen meitä kaikkia vuorotellen. Louis huudahti tälle jotain kassien ja kävelyn määrästä, mutten jaksanut keskittyä. Tuo heitti ostoksemme huoneen nurkkaan. Onneksi ostimme vain vaatteita, sillä kaikki muu olisi tuon heiton jälkeen palasina. Niall heitti omissa käsissään olevat kassit myös samaiseen nurkkaan ja katosi huoneesta. Louis meni tämän perässä. "Hei nyt ku te laitoite ne samaan kasaan me ei enään tiedetä mitkä on mun ja mitkä Melanien.", Zayn huusi vierssäni ja lähti penkomaan kasseja. Tuo napsi omia ostoksiaan selkänsä taakse ja työnsi minun omiani syrjään omaan kasaan. "Meillä meni hyvin", vastasin Liamin kysymykseen, jonka hän ennen tätä episodia esitti. Tuo nyökkäsi ja lähti samaan suuntaan kuin Niall ja Louis, joten päätin itsekkin tehdä samoin. Kävelin keittiöön laahustaen jaloillani jotka ovat aivan puhki kaupungilla kiertelemisestä. Lösähdin pöydän ääreen istumaan. "Monelta me Liam lähetään takasin teille?", päätin kysyä hetken istumisen jälkeen. "Ihan kohta jos sulle vaan sopii.", Liam vastasi. Nyökkäsin tälle hymyillen ja lähdin nopeasti pakkaamaan tavaroitani hänen huoneeseensa. En minä hirveästi ole tavaroitani tässä ajassa ehtinyt levittämään, mutta aina sitä jotain sieltä laukusta pois eksyy. Heitin laukun vieressä olevat vaatteet takaisin laukun sisäpuolelle. Juoksin nopeasti alakertaan hakemaan omat ostokseni ja ängin ne myös laukkuun. Hain hammasharjani Liamin pöydältä ja suljin laukun saatuani harjankin sen sisälle. Lähdin kantamaan laukkua alakertaan. Jätin sen eteiseen ja menin vielä muiden luokse keittiöön.