1D Vaihto-oppilas (finnish) *complete*

Luku 21.

Tää luku on ehkä surkein ikinä, mut ens luvussa yritän sitte parantaa. Mä kirjotin tän yli väsyneenä joten kirjoitusvirheitä luultavasti löytyy.

Luku 21.

*Melanien näkökulma*

Heräsin puhelimeni herätykseen aivan yllättäen. En muista laittattaneeni illalla herätystä soimaan. No kai olen sen tehnyt sitten aivan ajatuksissani. Pyörähdin varovasti selälleni ja sammutin nopeasti ärsyttävän pirinän joka puhelimestani lähti, jotten härättäisi yhä nukkuvaa miestä vieressäni. Liam on niin rauhaisan näköinen, kun hän nukkuu. Katsoin puhelimeni näytöstä kellon. 6.50. Mitä ihmettä olen oikein eilen illalla ajatellut. Kuka laittaa kellon soimaan kymmentä vaille seitsemän, kun ei tarvitse lähteä minnek... koulu. Nousin hetkessä istumaan ja nappasin puhelimen käteeni. Selasin itseni nopeasti kalenteriin... Keskiviikko... Olen lintsannut kaksi päivää koulusta ja nyt olen Lontoossa ja minun pitäisi olla koululla kolmen tunnin päästä. Mitä mä nyt teen? Nousin seisomaan ja aloin ravaamaan huoneen toisesta reunasta toiseen reunaan samalla haroen sormia hiuksissani. Tää ei vaan voi olla totta. Äiti saa hepulin kun kuulee tästä. Otin muutaman juoksuaskeleen huoneen ovelle ja avasin sen varovasti. Menin käytävään ja suljin oven yhtä varovasti perässäni. Juoksin suoraan minulle annettuun huoneeseen ja menin matkalaukulleni. Etsin nopeasti itselleni yhdet farkut ja satunnaisen paidan. Vaihoin ne päälleni ja aloin harjaamaan hiuksiani. Miten pääsen takaisin Wolverhamptoniin? En halua herättää poikia tämän takia. Tämä on minun ongelmani, eikä minun tarvitse heitä sekoittaa tähän. "Taksi", tokaisin itselleni. Soitan itselleni taksin. Saatuani hiukseni kuntoon kaivoin puhelimen takkini taskusta ja näppäilin siihen taksin numeron. Siirsin luurin korvalleni ja jäin odottamaan, että toisessa päässä vastataan. Kun puhelimeen vastattiin, kerroin heille osoitteeni ja he ilmoittivat olevansa täällä viidessätoista minuutissa. Etsin nopeasti työpöydän laatikosta kynän ja paperia. Minun pitää jättää pojille viesti minne olen lähtenyt.'Huomenta pojat. Mä lähdin takaisin Wolverhamptoniin, koska mulla on koulupäivä. Tai no mulla on oikeastaan ollut koko viikko koulua, mutta olen onnistunut unohtamaan ja tätä myöten olen lintsannut. En viitsinyt herättää teitä, joten tilasin itselleni taksin. Tulkaa Wolverhamptonin kautta kun lähdette kiertueelle. Mä haluan sanoa teille heippa. :) x Malenie' Laitoin kynän ja kirjeen pöydälle. Pakkasin nopeasti levittämäni tavarat matkalaukkuun ja lähdin sitten alakertaan kantaen laukkua toisessa kädessäni ja kirjettä toisessa. Vein kirjeen nopeasti keittiön pöydälle, puin ulkovaatteet päälleni ja lähdin pihalle odottamaan taksin saapumista. Ei mennyt kauaa kun taksi kaarsi pihaan. Vein laukkuni auton paksiin ja menin istumaan pelkääjän paikalle. Ärsyttää jättää pojat näin kirjeitse. Tai no enhän minä heitä siis jätä. Häivyn vain paikalta. Okei tuo kuulosti joltain aivan muulta mitä tarkoitin. No joka tapauksessa. Ajatus Liamista heräämässä aamulla ja löytämässä kirjoittamani kirjeen jossa kerron lähteneeni on kauhea. Voin vain kuvitella Liamin pettyneen ilmeen. Ajatuskin siitä saa sydämeni palasiksi. Mehän periaatteessa seurustelemme, emme vain ole sopineet mitään virallista. Se tekee tästä vieläkin kauheampaa. Mitä oikein ajattelin kun lähdin. No ehkä se on helpompi näin. Jos olisin herättänyt pojat, he olisivat vain alkaneet häsläämään kaikkea, ja olisin myöhästynyt koulusta ihan varmasti. Toivon vain etteivät he ole minulle vihaisia.

*Liamin näkökulma*

Heräsin omia aikojani ja etsin kädelläni Melanieta virestäni. En kuitenkaan löytänyt häntä. Nostin päätäni ja avasin silmäni hitaasti. Sängynpuolisko vieressäni oli tyhjä. Nousin haukotellen ylös. Vedin nopeasti eiliset vaatteet päälleni ja lähdin etsimään Melanieta alakerrasta. Laahustin rappuset alakertaan. Muutama haukotus karkasi matkan aikana huulieni välistä. Kello ei ole varmaan edes kahdeksaa. Miksi ihmeessä Melanie on jo hereillä. Tai no hän on tyttö, joten kai se on ymmärrettävää. Äitinikin herää aina aivan järettömän aikaisin ja silti hän on aina yhtä pirteä. En vain voi käsittää sitä. Minä aintaisin mitä vain jos voisin nukkua koko päivän putkeen. Päästyäni alakertaan kävelin suoraan olohuoneeseen. Odotin löytäväni Melanien sohvalta istumasta ja lukemasta jotain, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Olohuone oli aivan tyhjä. No hän on luultavasti syömässä aamupalaa. Laahustin nopeasti keittiöön, mutta löysin vain Niallin mussuttamasta voileipää.