1D Vaihto-oppilas (finnish) *complete*

Luku 11.

luku 11.

*Melanien näkökulma*

Herätyskello vieressäni alkoi piipata hullun lailla. Heräsin jo hetki sitten, mutta en muistanut sammuttaa sitä. Sammutin kellon ja nousin istumaan. Se olisi sitten toinen päivä koulussa. Eilisilta meni vähän pitkäksi. Tulimme takaisin tänne vasta yhdentoista jälkeen. Juttelimme Stacien kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä. Tutustutin myös hänet ja Liamin toisilleen. Mutta kaikenkaikkiaan ilta meni tosi hyvin. Nousin seisomaan, vedin koulupuvun päälleni ja harjasin hiukseni. Jätin ne auki roikkumaan hartioideni yli. Laitoin vielä nopeasti ripsiväriä ripsiini ja nappasin reppuni huoneen seinän vierustalta, kun lähdin kipittämään kohti alakertaa. Laahustin keittiöön ottamaan jotain syömistä. Kukaan muu ei näyttänyt olevan vielä hereillä, koska keittiö ammotti tyhjyyttään. Kävelin jääkaapin luo ja avattuni sen kaivoin esille jogurtin. Nappasin mukaani yhdestä kaapista lusikan ja menin pöydänääreen istumaan. Avasin jogurttipurkin ja aloin lusikoida sen sisältöä suuhuni. Purkki oli sen verta pieni, että sain sen hetkessä tyhjäksi. Vein purkin roskiin ja join vielä lasillisen mehua. Otin jälleen reppuni, jonka olin keittiöön tullessani jättänyt nojaamaan pöytään ja lähdin kohti eteistä. 

"Tarvitko sä kyydin?", Liam kysyi unisesti rappusista.

"Kyl mä voin mennä bussillaki.", vastasin ja vedin kengät jalkaani. 

"No mä vien sut silti.", mies sanoi päättäväisesti ja nappasi eteisen lipaston päältä autonavaimet. 

"Noinko sä meinasit lähteä.", naurahdin miehelle jolla oli päällään pelkät bokserit. Liam vilkaisi vaatetustaan hiukan huvittuneena.

"Ehkä mun pitäis laittaa jotaan muutakin päälle.", tuo naurahti."Oota iha hetki.", Liam jakoi ja juoksi yläkertaan ilmeisesti pukemaan lisää vaatetta ylleen. Istahdin seisänvieressä olevalle penkille odottamaan. Eihän se minua olisi haitannut jos Liam olisi tuossa äskeisessä asussaan minut vienyt, mutta jos hän kerta on kuuluisa niin joku paparazzi joukkio mitä luultavammin löytäisi hänet juuri oikealla hetkellä. Liam tuli pian takaisin eteiseen farkut ja gollegetakki päällään. Hän vetäisi myös itselleen kengät jalkaan.

"Noniin mennäänkö.", Kuului kysymys miehen suusta. Nyökkäsin vain ja avasin oven jotta pääsin pihalle. Astelin Liam perässäni miehen autolle ja avasin itselleni pelkääjänpaikalle johtavan oven ja istuin auton penkille. Liam hyppäsi ajajan paikalle ja alkoi kuskata minua kohti koulunrakennusta.

"Te siis lähette tänään.", kysyin tai enemmänkin totesin. 

"Joo illalla.", Liam vastasi hiljaa.

"Millon sä sit tuut takas?", jatkoin kyselyäni. 

"Viikon päästä muutamaks päiväks.", kuului vastaus. 

"Okei.", sanoin hiljaa. Vain muutamaksi päiväksi. Liam on yksi hyvistä ystävistäni ja tuo lähtee melkein heti. Se ei tunnu yhtään hyvältä. EI sitten alkuunkaan. No pakko kai se on pärjätä. Jatkoimme loppu matkan hiljaisuudessa. 

Ensimmäiset kaksi tuntia on mennyt ihan normaalisti. Nyt on kuitenkin ruokatunti. Kävelin ihmismassan mukana ruokalaan. Kävin jonon perälle jonottamaan ruokaa. Jonon edetessä hitaasti eteenpäin etsin itselleni katseellani vapaata pöytää. Sellainen näkyi ruokalan perällä. Ruokani otettua kävelin pöydän luokse ja istuin sen ääreen. En kuitenkaan kauaa saanut nauttia omasta seurastani. Tyttökolmikko johon muutamaan otteeseen perjantaina törmäsin seisoi nyt pöydän edessä. Lupaa kysymättä he ottivat jokainen oman paikan pöydän ympäriltä ja istuivat niille.