1D Vaihto-oppilas (finnish) *complete*

Luku 2.

Geoff parkkeerasi autonsa suuren valkoisen talon eteen. Hän nousi autosta joten oletin, että olisimme perillä joten tein samoin. Lähdin kävelemään miehen perässä laatoitettua polkua pitkin kohti taloa, jota ympäröi suuri kaunis piha. Piha oli todella hyvin hoidettu ja sitä ympäröi reilun metrin korkea pensasaita. Nousin muutaman kiviportaan ylös talon edessä olevalle terassille. Käännyin hetkeksi ympäri ja ihailin maisemaa joka terassilta näkyi. Muutamia korkeita rakennuksia pilkotti vihreiden puiden takaa ja jonkin näköinen puisto paljastui suoraan tämän talon vastapäätä. 

"Täällä on todella kaunista.", huokaisin enemmän ehkä itselleni, mutta niin että Geoffkin kuuli sen. Mies naurahti pienesti reaktiolleni ja avasi sitten talon oven avaimellaan.

"Tuletko sinä?", hän kysyi oven suusta kun minä olin unohtunut ihailemaan maisemaa enkä tajunnut mennä hänen perässään. Ravistelin pienesti nauraen päätäni.

"Joo tuun mä.", vastasin hymyillen ja kävelin miehen luokse. Hän johdatti minut eteiseen, joka oli varmasti yhtä iso kuin minun ja äitini keittiö Suomessa. Kävelin vain suu amollaan peremmälle ja riisuin kengät jalastani paikkaan jonne Geoffkin oli omansa hetki sitten laittanut. Mies ohjasi minut perässään ilmeisesti olohuoneeseen jossa loput perheestä odottivat meitä. He olivat kuitenkin selin meihin eivätkä huomanneet saapumistamme. 

"Me tultiin nyt.", Geoff sanoi vierestäni ja kaikki sohvalla istuvat neljä ihmistä kääntyivät ympäri. Vanhin naisista eli ilmeisesti Karen nousi ylös sohvalta ja käveli luokseni. 

"Hei. Minä olen Karen ja sinä olet ilmeisesti Melanie.", nainen sanoi ojentaen samalla kättään tervehtiäkseen. Kättelin kohteliaasti Karenia ja vastasin hänen tervehdykseensä. 

"Tässä on tyttäremme Nicola ja Ruth.", Karen sanoi osoittaen vuorotellen minua vähän vanhempia naisia sohvalla. He käänsivät päänsä kohti minua ja heilauttivat käsillään tervehdyksen. Heilautin omaa kättäni heille vastaukseksi ja hymyilin yhä leveämmin. "Ja tuolla nojatuolissa istuu poikamme Liam.", nainen edessäni jatkoi vielä osoittaen vähän ylikasvaneen siilin omaavaa miestä joka näytti myös minua vanhemmalta. Mies kääntyi minua kohti ja hänen ruskeat silmänsä porautuivat suoraan sydämmeeni. Tarkoitan siis, että poika oli todella hyvän näköinen. 

"Moi.", Liam huikkasi kääntäen katseensa takaisin televisioon josta hän tarkasti seurasi jotain tv-sarjaa. 

"Moi.", vastaisn hänelle hiljaa. 

"Voisiko joku teistä esitellä Melanielle taloa ja näyttää hänen huoneensa?", Geoff kysyi kolmikolta. 

"Mä voin.", Liam tokaisi ja sammutti television kaukosäätimellään.

"Hei mä katoin sitä.", toinen sohvalla istuvista naisista sanoi ja jos oikein muistan niin hänen nimensä oli Ruth.

"Ai anteeks mä en tienny et televisioo voi kattoo samalla kun lukee kirjaa.", Liam vastasi naurahtaen, mutta painoi kuitenkin telkkarin takaisin päälle ja heitti kaukosäätimen naiselle."Tuu alotetaa keittiöstä.", poika sanoi viittoen minua perässään kohti pientä käytävää. Käytävän päästä Liam ohjasi minut ovesta sisään suureen keittiöön. Jo pelkästään keittiö ja olohuone kattoi yhtä suuren pinta-alan kuin minun ja äitini kaksio. Keittiö oli sisustettu kauniisti ruskean ja valkoisen eri sävyillä. 

"Tässä on siis keittiö ja tuolta ovesta tän huoneen toiselta puolelta pääsee takapihalle.", Liam kertoi osoittaen huoneen perällä olevaa valkoista ovea. Poistuimme takaisin käytävälle. "Tossa on alakerran vessa.", poika sanoi ohittaessamme oven jossa oli punainen kyltti ja siinä luki valkoisilla kirjaimilla WC. Jäätyäni ihailemaan kylttiä huomasin jääneeni muutaman metrin jälkeen Liamista ja jouduin ottamaan muutaman juoksuaskeleen saadakseni hänet kiinni. "Tässä on siis olohuone ja tästä lähtee rappuset yläkertaan.", Liam sanoi ohitettuamme olohuoneen jossa hetki sitten olimme ja siirryttyään ruskeiden puisten rappusten alapuolelle. Lähdin kipuamaan rappusia ylöspäin miehen perässä ja laskin portaiden määrää mielessäni. 19, 20, 21 ja 22. 22 rappusta kaikenkaikkiaan erottaa tässä talossa kerrokset toisistaan. Päästyämme yläkertaan eteeni avautui vain käytävä jonka molemmin puolin oli ovia. Jokainen ovi oli samanlainen. 

"Tässä on yläkerran vessa. Sitä vastapäätä on äidin ja isän tai siis Karenin ja Geoffin huone.", Liam sanoi kun pääsimme ensimmäisien ovien luokse.

"Tottakai sä voit sanoo mun seurassa vanhempias äidiks ja isäks. Ei sun tarvi alkaa niitä mun takia nimillä kutsua.", naurahdin pojalle joka naurahti myös pienesti.

"Mä vaan ajattelin, että sun ois näin alkus helpompi ymmärtää jos kutsun niitä nimillä.", Liam sanoi hymyillen minulle ja jatkoin sitten matkaansa käytävää eteenpäin. "Sit tässä keskellä on ton naiskaksikon huoneet. Ruth vasemmalla ja Nicola oikealla.", Liam kertoi jälleen, kun olimme päässeet seuraavien ovien luokse. "Sit on vielä nämä viimiset huoneet. Sä saat tän vierashuoneen.", Liam sanoi hymyillen osoittaen käytävän oikealla puolella olevaa ovea.

"Okei.", vastasin avaten huoneen oven. 

"Mun huone on tässä vastapäätä, että jos tulee jotain asiaa nii tuu ihmeessä sanomaan.", poika sanoi vielä ennen kun ehdin kadota huoneeseen.

"Okei, kiitti.", sanoin lyhyesti ja menin huoneeseen. Asetin alakerrasta mukaan nappaamani laukun oven viereen ja katsahdin silmilläni millaisessa huoneessa tulisin asustamaan. Suuni loksahti auki kun tajusin huoneessa olevan parisängyn. Oliko tämä huone todella minun kokonaisen lukuvuoden. Teistä saattaa kuullostaa hullulta, että innoitsen parisängystä, mutta isäni ja pikkusiskoni kuoltua olemme eläneet äitini kanssa hyvin pienellä määrällä rahaa, joten minulla ei kummoista sisustusta huoneessani ollut. Hyppäsin sängylle mahalleni ja se oli ihanan pehmeä. Nousin istumaan sängyn reunalle ja ihailin huoneen seiniä. Kolme seinistä oli maalattu mintunvihreiksi, mutta yhtä seinää koristi kaunis kukkaköynnös tapetti. Huoneen perimmäisellä seinällä oli iso ikkuna, jonka eteen oli tosin vedetty Tumman vihreät verhot, jotka sopivat hyvin yhteen seinien kanssa. Menin ikkunan luo ja vetäisin verhot pois sen edestä. Verhojen takaa paljastui ihana järvimaisema. Talosta noin kahdensadan metrin päässä on pieni järvi jonka rannalla näkyi lukuisia mökkejä. Pian huomasin ikkunan vieressä oven, jonka läpi pääsee ikkunan edessä olevalle parvekkeelle. Onko huoneessa todella oma parveke. Tällaisesta huoneesta osasin vain haaveilla. Menin nopeasti ulos parvekkeelle ja istuin siellä olevalle penkille.

'kop kop' kuulin jonkun koputtavan huoneeni oveen. Menin pois parvekkeelta ja suuntasin samantien avaamaan oven. Liam seisoi sen takana hymyillen.

"Mitäs tykkäät huoneestas?",  Liam kysyi pieni virne huulillaan. 

"Tää on aivan ihana.", sanoin innostus paistaen selvästi äänestäni. 

"Me arvattiin, että tykkäät.", Liam sanoi yhä virne naamallaan. "Mutta mun käskettiin tulla sanomaan sulle, että kohta on ruoka, että jos et oo vielä tänään syöny niin voit tulla meidän kanssa kohta.", mies sanoi vielä.

"Okei mä tuun kohta.", vastasin nopeasti.

"Nähdään pian.", Liam sanoi ja poistui sitten oven suusta. Menin sängylleni ja nipistin itseäni käsivarresta varmistaakseni ettei tämä ollut unta. Muistin kuitenkin pian Liamin sanat ruoasta ja koska rakastan ruokaa nousin välittömästi ylös sängyltä ja lähdin kohti keittiötä. Sinne päästyäni ihana ruoan tuoksu leijaili nenääni. Muut olivat jo keittiössä. Ruth kääntyi ympäri ilmeisesti kuullessaan minun saapuvan.

"Sä voit istua tohon Nicolan ja Liamin väliin. Siinä kun on tilaa.", Ruth sanoi hymyillen ja osoitti tyhjää tuolia pöydän toisella puolella.

"Okei kiitos.", sanoin ja siirryin istumaan kyseiselle paikalle. Karen toi pöytään astia jossa oli lasagnea. En halunnut olla tunkeileva, joten annoin muiden ottaa ensin ja lastasin omalle lautaselleni ruokaa vasta sen jälkeen. 

Kun olimme syöneet, Geoff käski Ruthin ja Nicolan lähteä näyttämään minulle kaupunkia, joten päätimme lähtä hiukan shoppailemaan kaupunkikierroksen muodossa. En minä tosin juuri mitään ostaisi. Korkeintaan jonkun kirjan, mitä voisin illalla lukea, koska en muistanut itselleni kotoa yhtään kirjaa mukaan ottaa. Tämä kaupunki ei ole mikään maailman suurin, mutta kaikki tarpeellinen löytyy.

________________________________________________________

Luku 2. :) Jos joku sattuu tätä lukemaan niin toivottavasti tykkäätte. :)