SCORPION

1. Isäntä

Nousin varovasti ylös sängystä jättäen kiharahiuksisen miehen nukkumaan yksin. Katselin sitä hetken pää kallellaan. Se nukkui sikeästi, valkoisella lakanalla päällystetty peitto oli valahtanut pois sen alastoman vartalon päältä. Miehen täytyi olla jonkin sortin urheilija treenatun kropan vuoksi. Hymähdin itsekseni. Täytyihän sen näyttää hyvältä, en mä sitä muuten olisi valinnut. Tämä mies oli ollut myös söpön näköinen kurkkiessaan puolipitkien kiharoidensa alta. Ei mua yleensä kiinnostanut pitkähiuksiset miehet, mutta täytyihän sitä poikkeuksia elämässä olla.

Puin täydessä hiljaisuudessa alusvaatteet päälleni. Tarkastelin itseäni lähellä olevasta kokovartalopeilistä. Yksi pieni fritsu, muita jälkiä ei näkynyt. Kohotin kulmiani huvittuneena. Kehno suoritus tuolta... mmm.. ei, en muista nimeä. Sanotaan sitä vain sitten mieheksi. Mulla olikin sellainen muistikuva, että mä olin ollut koko illan ajan parempi.

Sujahdin mustaan mekkooni ja vedin vetoketjun kiinni. Seuraavaksi etsin katseellani miehen lompakkoa. Haa! Tuolla yöpöydällä! Sipsuttelin kevyin hiljaisin askelin sen luo. Poimin nahkaisen esineen käteeni ja avasin sen. Tuhahdin ärtyneesti. Vain neljä viidenkympin seteliä ja yksi kaksikymppinen sekä vitonen. Tunnen oloni halvaksi, jos otan vastaan niin pieniä rahoja, mutta noukin kuitenkin viisikymppiset rahapussista, rullasin ne nätisti ja työnsin rintsikoihini. Pääsit helpolla, kultaseni, ajattelin vilkaistessani sängyllä makaavaa miestä.

Otin mustat korkokenkäni lattialta. Ne olivat olleet epämukavat, mutta isäntä oli pyytänyt kokeilemaan niitä. Sen mukaan ne tehostaisivat pyyntiä. Mun mielestäni pyynti oli sujunut samalla tavalla kuin ennenkin ellei huonommin. Saaliin kannalta ainakin kehnosti. Vilkaisin vielä söpöä miestä, hymyilin ja lähdin hiippailemaan ulos sen asunnosta. Tämäkin asui kerrostalossa. Aina ne asuivat kerrostalossa. Poikamiehillä ei kai ollut varaa omakotitaloon. En laittanut kenkiä jalkaani vielä rappukäytävässäkään. Ne olivat niin ärsyttävät. Olin onnistunut kävelemään niillä paremmin kuin oletin. En meinannut kaatua kertaakaan. Mutta jalkoihin sattui enemmän kuin odotin.

Vilkaisin kelloa päästessäni ulos. Se oli jo kymmentä vaille aamuviisi. Nyt oli kiirehdittävä isännän luokse. Se ei pidä siitä, että joutuu odottamaan. Tepsuttelin paljain jaloin pitkin katua. Heitin pitkiä vaaleanruskeita suoria hiuksiani puolelta toiselle, kunnes ne asettuivat keskelle selkää. Toukokuu oli puolessa välissä ja kesä tuntui lämpimänä ilmassa jo näin aamuyöstä. Hymyilin kirkastuvalle taivaalle. Mä olin tottunut pitämään hauskaa elämässäni.

Isännän luksuslukaali alkoi häämöttää edessäpäin. Asfaltti tuntui polttelevalta paljaiden jalkojeni alla, kun pysähdyin suurelle portille painamaan portinpielen nappulaa, josta viesti menisi sisälle. Naputtelin rautaporttia pitkillä lakatuilla kynsilläni. Meni hetki ennen kuin portti naksahti ja alkoi avautua. Pujahdin muurien sisäpuolelle ja huomasin isännän odottavan jo valtavan talonsa patiolla.

"Olet myöhässä", mies torui pehmeästi, kun talsin eleettömästi paljain jaloin sorapolulla. Kiipesin parit portaat ja sitten olinkin kasvokkain isännän kanssa. Se oli hyvin pitkä, lähes kaksimetrinen. Sillä oli mustat tyylikkäät hiukset ja viekkaat tummanruskeat silmät. Parransänki korosti sen komeita kasvoja. Sillä oli päällään valkoinen T-paita, joka toi esiin sen lihaksikkaan yläkropan ja jalassaan se piti aina mustia farkkuja, kuten nytkin.

"Anteeksi", sanoin ja soin sille pahoittelevan hymyn. Mies nyökkäsi hyväksyvästi, mutta näin sen silmistä, että sitä kiinnosti jo saalis. Otin setelit rintsikoistani ja ojensin miehelle mutristaen suutani.

"Nämä eivät toimineet", sanoin katkerasti kohottaen korkkareita pitelevää kättäni. "Ja mä taisin valita tällä kertaa vähän huonosti."

Isäntä ei ollut ollenkaan tyytyväinen. Tiesin sen, vaikka se ainoastaan pudisti hieman päätään avatessaan setelit rullasta ja taitellessaan ne sitten takataskuunsa.