SCORPION

4. Pettymys

(Scorpion)

Katselin, miten se katosi sisälle siitä ylellisestä lasiovesta. En voinut olla tuntematta pientä pettymyksen tunnetta sisälläni. Käännyin poispäin portista ja muureista kulkien takaisin hämärille kujille pohtimaan tätä haastavaa asiaa. Olinhan mä aavistellut jotakin tämäntapaista jo ensimmäisen tapaamisemme jälkeen, kun se karkasi mun luota mukanaan juuri saamani rahat. Silloin olin kuitenkin uskonut sen olevan sen verran viaton, että teki niin vain omia tarpeitaan varten. Ajattelin sen olevan köyhä opiskelijatyttö, joka tarvitsi rahaa vuokraan ja hoiti asian sitten kaikista vähiten siveellisellä tavalla. Mä olin antanut sen mennä kyseinen ajatus päässäni. Enhän mä ollut tiennyt siitä mitään, en edes sitä oikeaa nimeä.

Nyt mulle oli kuitenkin selvinnyt totuus. Se teki sitä samaa lukemattomille miehille ja sen viemät rahat päätyivät sille tummalle miehelle, joka selvästikin vaati nuorta naista tekemään niin. Enempää mä en sitten tiennytkään, mutta sen äskeinen kaihoisa ilme mun suuntaan kertoi mulle ihan hyvin, että se jätti mut kujalle ainoastaan pakon vuoksi. Ymmärsin sitä hyvin. Jos mä olisin se, en mäkään vitkastelisi tuollaisen kaapin kokoisen miehen käskyjen noudattamisessa. Mä tunnistin kyllä tuollaiset piirteet ihmisissä. Se voisi tehdä ihan mitä vain kauniille nuorelle naiselle. Mä olin nähnyt tuollaisia ihmisiä hyvin paljon elämäni aikana. Mä lukeuduin niihin itsekin.

Tässä naisessa oli kuitenkin jotain uutta mulle. Se oli kiehtova, ja siksi mä olin etsinyt sitä koko viikon. Olin ihmetellyt, miten se oli voinut kadota jäljettömiin, mutta nyt ymmärsin senkin. Se luultavasti piti majaansa tuossa valtavassa talossa sen miehen kanssa. Oli muuten selvitettävä sen henkilöllisyys. Sitä kautta saisin varmasti selville asioita siitä naisestakin. Olin yrittänyt löytää siitä tietoja lähes tauotta, mutta siitä ei löytynyt mitään, ei kerta kaikkiaan mitään. En tosin ihmetellyt enää sitäkään. Sen henkilöllisyys näytettiin pidettävän hyvin tarkkaan salassa.

Oli hämmentävää, miksi se kiinnosti mua niin paljon. Olin meinannut ihan silkasta uteliaisuudesta lähteä sen perään silloin hotellissa, mutta en voinut, sillä se suuntasi ulos etuovesta. Mä en voinut liikkua sillä suunnalla, sillä kamerat olisivat heti tallentaneet mut ja joku olisi voinut niistä tunnistaa mut. Oli turvallisempaa käyttää sitä hylättyä takaovea. Tosin, emme me enää pitäneet majaamme siinä hotellissa. Se oli liian riskialtista.

Niin ja se yö sen kanssa. Se oli parhain ja erilaisin yö koskaan. Hymähdin. Mulla ei ollut tapana vertailla naisiani, mutta jostain syystä ajatukseni nyt johtivat siihen. Se todellakin osasi hommansa ja olisi luultavasti osannut loppuun asti, nimittäin lähteä herättämättä mua, mutta sen epäonneksi mulle on kehittynyt elämässäni tapahtuneiden nopeiden lähtöjen ansiosta kyky herätä hyvin helposti. Mulle tulee unen keskelle tunne siitä, että joku liikkuu mun lähettyvillä ja herään siihen. Tässä tapauksessa kyse oli vain hieman erilaisesta tilanteesta. Muistan niin hyvin sen säikähtäneen ilmeen, kun paljastin sille olevani hereillä. Sitä ennen olin katsellut sitä jo hetken kulmat koholla sen räpeltäessä mun uskollista nahkatakkia.

Mä en voinut olla miettimättä, halusiko se todella elää sellaista elämää, jota se nyt eli. Mä oli erittäin helposti huomannut, että se loukkaantui mun kutsuessa sitä huoraksi. Sä tiedosti itsekin mun olevan oikeassa, mutta oli hieman ristiriitaista saada siinä aikaan yhdellä sanalla sellainen reaktio. Se oli lähdettyään mun luota pahoinpidellyt kätensäkin seinään, joten melkoisesti sitä ainakin vitutti, se tuli huomattua. Olin myös miettinyt sitä iltaa baarissa. Yleensä mä sain kenet vain mukaani, jos mun teki mieli, joten tällä kertaa olin heti valinnut sen. Ja kun se näki mut, se teki saman tien katseellaan selväksi mulle, että se oli lähdössä mukaan. En tiedä oliko se jotain ihan tajuttoman hyvää kemiaa vai mitä tapahtui, mutta olin yllättynyt, kun se ei tarvinnut mihinkään sanoja. Se ymmärsi heti kaiken. Se ei myöskään vastustellut missään. Se sai mut kuitenkin miettimään, että olinko mä sittenkään saanut sitä mukaani, vai tajusiko se vain mun olevan helppo saalis ja oli siksi niin hyvä yhteistyössä. Olin katkera, mikäli juttu olisi niin, sillä jostakin syystä mä halusin vaikuttaa sen mieleen. Ehkä se johtui siitä, että se vaikutti mun mieleen tosi pahasti. Mähän olin siitä jo melkein sekaisin. Naurahdin itsekseni.

Saavuin sille samalle kujalle josta olin lähtenytkin naisen perään. Täältä löytyikin jo pari miestä joiden kanssa mulla oli tapaaminen, mutta ne seisoivat muhun selkäpäin eivätkä kuulleet tuloani kiivaan keskustelunsa takaa. Asetin käteni puuskaan ja nojasin toisen olkani tiiliseinään. Mä voisin ihan hyvin jatkaa vielä ajatustyötäni, kun noilla näytti olevan kova paskanjauhanta menossa. En kuitenkaan ehtinyt upota ajatuksiini, kun havahduin puolipitkät kiharat hiukset omistavan miehen sanoihin.

"Se nainen oli ku joku tiikeri makuuhuoneessa. Sillä oli niin kiire tehä kaikkee, etten mä ees meinannu pysyy perässä."

"No vastasko ees sun naisihannettas", toinen mies kysyi hyvittuneena.

"Jep. Pitkät vaaleenruskeet hiukset ja vihreet silmät täynnä jotai kuvioo. Vaikutti aika eksoottiselta muijalta. Se oli pitkä ja kroppa niinku söpöllä naapurin tytöllä, mut luonteeltaa se oli kaikkee muuta. Mut katos ihan liian äkkii mun rahat mukanaan", kiharapää tokaisi naurahtaen, mutta tunnistin pettymyksen sen äänessä. Mä hymyilin. Ei ollut epäilystäkään kenestä ne puhuivat. Sen oli pakko olla se sama. Noista piirteistä ei voinut erehtyä. Se oli mun uusi suosikkityttö.

"Paljon se lutka vei?" toinen kysyi selvästi kyllästyneenä kuuntelemaan toisen epätoivoista vuodatusta kaipaamastaan panokaverista.

"Kakssataa. Kaikki mun käteiset, millä mun oli tarkotus hoitaa pari tärkeetä asiaa."

Mä nauroin. Molemmat miehet kääntyivät ympäri ja katsoivat mua hämmästyneinä. Typerykset luulivat koko ajan olevansa kahdestaan. Mä sulauduinkin tähän tiiliseinään niin hyvin, että en ihmettele. Kiharahiuksinen kohotti tummia kulmakarvojaan katsoessaan mua ehkä jopa loukkaantuneena. Mies taisi olla kunnon romantikko.

"Mikäs tässä on noin hauskaa?" se kysyi lopulta mun vain virnuillessa niille.

"Se vei multa yli tonnin, joten en inisis", totesin ja miehet vilkaisivat toisiaan. Kikkuramies vaikutti hieman murtuneelta, kun ei saanutkaan olla tytön ainut kohde. Tietäisipä vain, ajattelin pudistellen hieman päätäni.

"Upea nainen", ilmoitin ajatukseni ääneen ja annoin virneen levetä kasvoilleni. Löytäisin sen vielä uudelleen. Se oli varmaa.