vastakohdat

yksi | aaron

Kello oli varmaankin kolme yöllä ja mä istuin portailla tuijottamassa ulko-ovelle odottaen koska se aukeaisi. Pian huomaan pukuun pukeutuneen nuoren miehen astuvan ovesta sisään valkea kauluspaita huonosti napitettu ja tummat hiukset sotkussa. Se yritti sulkea oven mahdollisimman hiljaa.

"Kato säki ilmestyit vihdoinki." Mä sanoin ennen kuin se ehti laittaa oven kiinni. Huomasin, että se säikähti, koska ovi pamahti kiinni odotettua kovempaa. Ihme jos kukaan ei herännyt siihen.

"Etkö sä vois pitää vähän pienempää ääntä?!" Se mies, jota mä mun veli ja sisko kutsuttiin isäksi, ärähti hampaittensa välistä luoden muhun vihaisen katseen. Jos katse ois voinu tappaa mun elämä olis päättynyt jo monta vuotta sitten. Olihan sillä kyllä oikea nimikin, Timo, mutta mulle se on aina ollut nimellä Kusipää. Nousin ylös näyttäen sille samalla keskaria, mutta siitä se tais hermostua entistä enemmän. Mä nimittäin tunsin nyrkin iskun  mun naamassa ja veren valuvan nenästäni leukaa pitkin. Se vain virnisti mulle ja naurahti perään, jonka jälkeen käveli yläkertaan pyöritellen rannettan.
Katsoin hetken sen perään, kunnes se avasi oven joka johti makuuhuoneeseen. Mä itse  juoksin itse portaat ylös mun omaan huoneeseen. Eihän sitä viittinyt katsella.

Mä en ole koskaan saanut selville, että mikä Timolla oli mua vastaan. Mä en ehkä täyttänyt ikinä samoja odotuksia kun Emil. Se sai hyviä arvosanoja ja oli varma siitä mitä tulee tekemään ja on aina ollut hyvä tyyppi, jonka takia mä en yhtään ihmettele sitä miksi tytöt käy siihen kuumana. Mä olin taas suurimmaksi osaksi Emilin vastakohta. En ole ikinä ollut hyvä koulussa tai edes välittänyt koko paskasta. Me oltiin Emilin kanssa identtiset kaksoset. Meillä molemmilla oli vaaleenruskeat hiukset ja tummanvihreät silmät.
Skideinä meillä oli tapana jekuttaa opettajia ja sukulaisia esittämällä toisiamme.
Kuitenkin ne asiat mistä meidät pystyi erottamaan oli meidän kokoero ja mun hymykuopat. Emil oli vähän lihaksikkampi sen urheiluharrastuksen takia, eikä sillä ollut hymykuoppia. Se oli onnekas. Mä nimittäin en ikinä ollut hyvä urheilussa eikä se mua pahemmin kiinnostanutkaan. Mun hymykuopista mä en halua puhua. Ne on mun mielestä täysin turhat.

***
Istuttiin mun kavereiden kanssa viettämässä iltaa yhdessä hylätyssä talossa, joka vallattiin pari kuukautta sitten. Oli meillä myös pari tyttöä mukana, mutta mulla ei niinkään tällä hetkellä kiinnostanut, vaikka yks mun siskon kaveri yrittikin iskeä mua kännipäissään. En mä väitä että olisin itse ollut selvänä, sillä olin mä jotain vetänyt. En mä jaksanu kiinnittää huomiota sellasiin pikkujuttuihin kun mitä mä oon ottanu ja paljonko. Turhaa paskaa koko homma.

"Aaron etkö sä vois nyt..." kuulin sen kuiskaavan korvaani. Käännyin katsomaan mussa kiinni olevaa tyttöä pyöräyttäen silmiäni. Mä seurasin kun se alkoi liu'uttamaan sen sormea mun kaulaa pitkin kikattaen humaltuneena. Mä sain jostain päähäni härnätä vähän tyttöä, joten mä lähdin johdattamaan sitä yhteen huoneista.
Huoneeseen  päästessä mä vaan painoin sen seinää vasten ja painoin mun huulet sen omia vasten. Kun se alko hapuilemaan mun paidan helmaa ja alkoi nostamaan sitä, mä vaan työnsin sen pois ja lähdin muina miehinä huoneesta pois. En mä sen pitemmälle aatellut mennä. Vaikka olin ihan sekasin, niin kyllä mä nyt omat rajani tiedän, eikä mulla ole tapana harrastaa yhden yön juttuja.  Mä vain tykkäsin leikkiä viattomien ihmisten tunteilla. Jostain kumman syystä mä myös halusin vakituisen suhteen. Mun kaverit on aina sanonut, että mä en ole sitoutuvaa tyyppiä. Mä ymmärsin sen oikein hyvin.

Istahdin ränsistyneelle sohvalle virnistäen ja otin mun parhaalta kaverilta Leolta kossupullon ja kulautin siitä  hyvän määrän nestettä suuhuni.

"Ei tainnut siitäkään mitään vakituista panoa tulla?" Se vaan naurahti ja otti pullon mun kädestä.

"Sä tiedät hyvin, että mä en harrasta sellasia", sanoin olkiani kohauttaen ja otin pöydällä olevasta askista röökin.