vastakohdat

kaksi | emil

Mä olin koko aamun ihan omissa ajatuksissa enkä mä sen takia voinu keskittyä kunnolla. Mä en tiedä missä mun ajatukset lenteli, koska ne oli niin sekavat koko aika. Käänsin pääni luokan perällä olevaan tyhjään paikkaan. Olin toisaalta ihan helpottunu, ettei Aaron tullut kouluun. Se on joutunu jo sen verran paljon vaikeuksiin koulussa, mutta ei se ollut uutta että se loisti poissaolollaan, kuten aina. Säpsähdin kun joku tökkäsi mua selkään. Käännyin katsomaan takanani istuvaa Leoa, joka on Aaronin paras kaveri.

"Eikö se ole tulossa kouluun?" Se kysyi. Se oli myös melko huolissaan Aaronin koulunkäynnistä. Molemmat meistä ties, että Aaron voisi olla hyvä koulussa jos yrittäisi. Molemmat ties myös sen, että jos Aaron jättäis koulun vielä välistä, se joutuis kunnolla vaikeuksiin.

"En mä tiedä. Se tuli sen verran sekasin kotiin etten mä sitä uskaltanu päästää kouluun. Ei se muutenkaan olis tullu", sanoin ja käännyin eteenpäin.

"Mä alan olla huolissani siitä." Kuulin Leon sanovan. Mä käännyin uudestaan sitä päin.

"Eiköhän me kaikki olla, mutta se on sen oma vika kun on tohon tilanteeseen joutunu", totesin ja käännyin istumaan oikeinpäin.

***

Tunnin jälken opettaja päätti pysäyttää mut. Istuin sen pöydän edessä olevan pulpetin päällä ja katsoin edessäni olevaa keski-ikäistä miestä.

"Tiedät varmaan miksi halusin, että jäät juttelemaan kanssani", se sanoi. Pudistin päätäni, vaikka kyllä mä ihan hyvin tiesin, että se halusi puhua Aaronista ja meidän kotioloista.

"Emil mä en nyt jaksa pelleillä", se huokaisi ja istahti mua vastapäätä omalle pöydälle. Katsoin opettaja kulmieni alta. En mä yleensä käyttäytny näin opettajia kohtaan, mutta tilanteen vuoksi koin sen tarpeelliseksi.

"Luuletko, että mä jaksaisin?" Kysyn ja nappasin reppuni pulpetilta ja lähdin talsimaan käytävälle.

"Emil!" Kuulin heleän äänen huikkaavan mun perään. Pysähdyin ja huomasin Ellan juoksevan mun luo hymyillen. Ella on yks mun parhaimmista kavereista ja me seurusteltiin. Hymyilin tytölle ottaen tuon isoon halaukseen ja suutelin sitä.

"Onko sulla mitään erikoista tänään?" Ella kysyi. Kohautin olkiani.

"Aaron meni kyllä taas sössimään jotain", sanoin. Ella tiesi millanen Aaron oli. Se oli joskus kännipäissään suuttunu Ellan isoveljelle jostain ja vetäny sitä  kunnolla turpaan, mutta kuten arvata saattoi niin Aaron oli se joka tuli huonommassa jamassa kotiin.
Ella vain nyrpisti nenäänsä. Se ei ollenkaan pitänyt Aaronista, eikä Aaronkaan pitänyt Ellasta.

"Mitä siitä? Ei se ole mikään lapsi enään..." Ella tuhahti ja nojasi seinään katsoen mua turhautuneena.

"Mutta se on silti mun veli. Musta tuntuu että mun ois parasta olla kotona tää ilta, ettei faija ja Aaron olis toistensa kurkussa kiinni", sanoin hymyilln ja sipaisin tytön poskea peukalolla. Ella pyöräytti mulle silmiään ja laski käteni pois omalta poskeltaan.

"Joku toinen kerta sitte", se tuhahti ja käveli mun ohi omien kavereidensa luokse. Mä jäin katsomaan Ellan perään huokaisten turhautuneena ja seinään nojaten.

***
"Mitenkäs koulussa?" Äiti kysyi iloisesti. Mä kohautin olkiani ja jatkoin syömistä. Nostin katseeni Aaroniin, joka näytti suoraan sanottuna surkealta. Sen silmät punersi ja sen tummat silmänaluset korostui vielä enemmän sen naaman kalpeudesta. Kun Aaron huomasi mun tuijotuksen se mulkaisi vihaisesti mua. Käännyin katsomaan pois päin ja jatkoin syömistä. En mä jaksanut aloittaa mitään sanaharkkaa sen kanssa.

"Luulin, että Ella olisi tullut tänään meille", äiti sanoi. Se rakasti Ellaa ja piti häntä omana tyttärenään. Huomasin kuitenkin mun sivusilmällä Aaronin tuomitsevan katseen kun se kuuli Ellan nimen.

"Niin paljon kun pidän Ellasta, oon aika helpottunu ettei se tullu", Amanda tokaisi. Katsoin nyt siskoani kulma kurtussa.

"Tarkoitan, että säästyttiin ainakin Aaronin vittuilulta." Se sanoi kohauttaen olkiaan. Seuraavaksi Aaron nousi ylös kaataen tuolin perässään ja meni eteiseen laittamaan kenkiä jalkaan. Seuraavaksi se avasi oven ja meni ulos pamauttaen oven kiinni.
Amanda kohotti kulmakarvojaan yrittäen peittää hymyä. Mulkaisin Amandaa ja nousin pöydästä.

"Amanda..." kuulin äidin sanovan sille toruvasti. Vedin kengät jalkaani ja avasin oven varovasti. Näin Aaronin istuvan pihakeinussa polttamassa röökiä. Se oli sen pakokeino ja jonkin sortin riippuvuus myös. Hymähdin ja kävelin veljeni luokse ja istahdin tuon viereen.

"Faija pettää mutsia", se sanoi puhaltaen savut samalla ulos. Kurtistin kulmiani. Isä ei ikinä tekisi niin.

"Mä tiiän että et tule sen kanssa toimeen, mutta eikö tuo ole jo liian iso syytös..." sanoin varovasti. En halunnut suututtaa Aaronia, koska silloin helvetti olisi irti.

"Sä et usko mua, eikö niin?", Aaron sanoi naurahtaen. Se käänyi katsomaan mua ja näin sen silmistä, että se saattoi oikeasti puhua totta.

"Mä näin omin silmin." Se sanoi katsoen mua suoraan silmiin. Se ei edes räpyttänyt.

"Mitä sä tarkotat?" Kysyin kummastellen. Aaron tumppasi röökinsä maahan ja kääntyi kunnolla minuun päin.

"Se oli aika kiihkeissä tunnelmissa yhen sitä monta vuotta nuoremman muijan kanssa muutama kuukaus sitten", se sanoi. Katsoin Aaronia yllättyneenä.

"Mitä jos se oli vain joku yhen illan juttu?", ehdotin. En nimittäin osannut edes kuvitella isän pettävän äitiä.

"Luuletko tosissan noin?" Aaron naurahti.
"Kyllä ne siihen malliin oli toistensa kaulassa kiinni ja jutteli, että oisivat tehny sitä pitempäänkin", Aaron totesi ja nousi seisomaan.

"Luuletko, että meidän pitäis kertoa äidille?" Kysyin. Aaron naurahti taas.

"Onnea siihen. Ei se mua kumminkaan uskois. Se tietää että keksisin mitä vaan että saisin faijan pelistä pois" Aaron tuhahti ja lähti takaisin sisälle.
Jäin istumaan ja miettimään asioita hetkeksi. Jos Aaron nyt puhuisi totta, totuus rikkoisi perheemme, mutta jos totuutta ei kerrota se tulisi ilmi kuitenkin. Huokaisin syvään ja lähdin kävelemään sisälle. Astuin ovesta sisään ja kävelin keittiöön. Onnekseni isä ja Amanda eivät olleet paikalla.

"Äiti... mulla on sulle kerrottavaa", sanoin hiljaa ja vilkaisin naista joka tyhjensi astianpesukonetta. Istahdin pöydän ääreen. Mä tiesin, ettei mun pitäisi tehdä sitä. Tästä koituis liikaa harmia kaikille. Mä en vaan halunnut, että äiti eläis tiedottomana tapahtumista.

"Isä pettää sua", sanoin. Äidin naama muuttui kalpeaksi ja tuo tuijotti taakseni. Kääntyessäni ympäri huomasin isän eteisessä.

"Onko se totta?", äiti kysyi itku kurkussa. Isä nyökkäsi hitaasti.

"Minna sä tiedät, että mä rakastan sua. Se tapahtu vaan kerran!" Isä sanoi ja käveli äidin luo laskien kätensä tuon olalle.

"Niin sä sanoit viimeksikin", äiti sanoi pettyneenä kyyneleet silmissä ja ravisteli isän käden olalta ja lähti eteiseen. Se otti laukkunsa ja takin mukaansa ja lähti ovesta ulos. Seuraavana auto käynnistyi ja auto ajoi pihasta pois. 

Mä nyt julkasinki uuden luvun vähän ennenmin ku oli alunperin tarkotus :D tän jälkeen pyrin sitte julkaisemaan ainakin kerran viikossa uuden luvun.
Mä en nyt jaksa sepittää enempää, mutta toivottavasti tykkäsitte :D tää oli muutenkin lyhyempi kuin edellinen luku, mutta jatkossa näistä tulee pitempiä. Sen mä melkeimpä voin luvata :D

Ja mä taas parhaani mukaan yritin tarkistaa, että löytykö mitään virheitä ja yritin korjailla ne pois. Niin ja jos te ette vielä ymmärtänyt niin tuun tosiaan kirjoittamaan ainakin näiden veljesten näkökulmasta.