yhdeksän | aaron

422 29 4
                                    

Istuin koulun kirjastossa turhautuneen näköisenä, kun Peetu yritti selittää mulle jotain geometriasta ja jostain miten laskea kolmion kulmaa. Kaikki meni multa täysin ohi korvien. En mä pystynyt keskittymään mihinkään. Sinä päivänä, kun Peetu heitti mut kotiin, olin huomannut liiankin tutun auton. Se oli ollut Timon kaveri, joka oli tullut sovittelemaan vanhempien välistä riitaa. Kertoi, että isältä menis pian työpaikka juomisen takia ja se nainen jonka kanssa se petti äitiä lopetti niiden suhteen. Äiti ei onneksi antanut vielä mitään suoraa vastausta, mutta mulla hirvittää jos se nyt päättää antaa anteeksi sille kusipäälle.

"Tiedäthän Eklund sen, että et ole ainoa jolla hermot menee", Peetu huokaisi syvään ja läimäytti kirjan pöytään, jolloin sai muilta oppilailta hieman kysyviä katseita. Mäkin katsoin nyt tuota erittäin kummissani. Peetu itse päätti vain kurtistaa kulmiaan ja pahoitteli tilannetta. Mä pyöräytin sille vain silmiäni ja lösähdin nojaamaan penkin selkänojaa vasten.

"Että me joskus päästäis edes vähän eteenpäin, voisitko edes keskittyä", Peetu huokaisi syvään. Mä pystyin kuulla suuren vitutuksen sen äänessä, mutta se oli silti jotenkin rauhoittava. Mä vilkaisin sitä sivusilmällä, kun se lueskeli ja katseli mitä olin aikaan saanut. Jokaisen tekemäni laskun kohdalla tuo kommentoi jotain, mutta en halunnut sisäistää tuon kertomia asioita. Tunsin sitten pienen läpsäisyn käsivarressani. Mä käännyin katsomaan läpsäisijää, tässä tapauksessa Peetua kysyvästi. Tuo levitteli turhautuneena käsiään ja osoitti kirjaa.

"Musta tuntuu, että sä et edes halua yrittää", tuo sanoi. Ehkä se oli totta, ehkä mä en halunnut yrittää. Koulu ei ole mun vahvimpia osa-alueita. Tunsin läpsäisyn kädessäni ja käännyin katsomaan läpsäisijän suuntaan. Kukas muukan se oli kuin Markus. Tuo lävistysnaamainen poika virnuili ja istahti meitä vastapäätä. Mä pysyin kuulla Peetun erittäin turhautuneet kirosanat vierelläni.

"Ai teillä taisikin olla täällä opiskelutreffit", Markus hymähti ja katsahti minuun merkittävästi. Mä kurtistin kulmiani tuolle, mutta naurahdin.
"Sinuna Aaron varoisin tuota Peetua, jos et halua alkaa perseeseen ottamaan", se totesi olkiaan kohauttaen. Peetu läimäisi pöytää ja sai osakseen muutamia katseita itseensä. Mäkin olin vähän yllättynyt. Peetu nousi penkiltä ja keräsi kamppeensa. Mä katsoin kummastuneena Peetun perään. Markus huokaisi syvään voitonriemuisena.

"Jotkut on vaan vähän liian herkkänahakisia", tuo hymähti ja kääntyi katsomaan minua.
"Ainiiin olihan mulla asiaakin. Laurin vanhemmat on viikonlopun mökillä, joten se pyys meitä menemään sen seuraksi", se totes ja nousi sitten ylös eikä mennyt kauaa, kun se paineli takaisin sinne mistä oli tullutkin. Mä jäin hetkeksi istumaan paikalleni ennen kun lähdin itsekin kirjastosta pois. Mä kohtasin kuitenkin Peetun istuskelemassa autossaan erittäin turhautuneena. Mä nopeasti vilkuilin ympärilleni ja kävelin tuon autolle. En mä edes koputtanut ikkunaa tai mitään, mä vaan istahdin pelkääjän paikalle. Se ei tainnut olla hyvä idea, sillä Peetu katsoi mua erittäin vittuuntuneena.

"Mitä?" Se vain tuhahti ja alkoi käynnistämään autoa. Mä kohautin olkiani ja katsahdin ulos ikkunasta.
"Ootko sä hintti?" Mä kysyin ja käännyin katsomaan Peetua. Tajusin kuitenkin samantien, että ehkä mun ei olisi pitänyt kysyä asiasta. Peetu päästää turhautuneen huokauksen.

"En välttämättä käyttäis termiä hintti mun suuntautumisesta", se vaan totesi lyhyesti ja käynnisti auton.
"Älä huoli en mä ole sua kuitenkaan iskemässä. Et ole oikein mun tyyppiäkään", Peetu jatkoi ja virnisti pienesti. Sitten se lähti ajamaan. En mä enempää kysymyksiä viitsinyt kysellä. En mä ymmärtänyt myöskään, että miksi Markus oli niin tyly. Mä käännyin uudestaan Peetua päin. Se näytti olevan melko keskittynyt ajamiseen.

"Onko sulla ollut sitten Markuksen kanssa jotain? Se vaikutti jotenkin...." aloitin, mutta kuulin Peetun vihaisen tuhahduksen.
"Mä en ikinä alentuis sille tasolle. Markus on lisäksi homofoobinen paska", Peetu sanoi. Mä päädyin vain nyökkäilemään ja pysyin loppumatkan hiljaa. En mä olis välttämättä uskonu, että Peetu olis homo. Ei se vaikuttanut siltä.

Has llegado al final de las partes publicadas.

⏰ Última actualización: May 24, 2020 ⏰

¡Añade esta historia a tu biblioteca para recibir notificaciones sobre nuevas partes!

vastakohdatDonde viven las historias. Descúbrelo ahora