vastakohdat

neljä | emil

Raahasin laukkuni autolle Ella perässäni. Heitin sen takakonttiin ja käänyin katsomaan Ellaa, jonka silmät oli kyynelissä. Otin tuon halaukseen, jolloin se purskahti itkuun. Me tiedettiin molemmat, että me ei pystytty kaukosuhteeseen. Ella irroittautui halauksesta ja katsoi mua hymyillen.

"Mä rakastan sua", Ella sanoi hiljaa ja suuteli mua. Vedin sen uudestaan halaukseen.

"Mäkin sua", sanoin ja suukotin sen päälakea.

***
Äiti oli saanut hankittua meille kaverinsa pienen rivitaloasunnon siihen asti, että se sais hankittua myöhemmin paremman. Siellä oli kaksi huonetta. Me nukuttais Aaronin kanssa samassa huoneessa ja Amanda nukkuis äitin kanssa. Aluksi Amandan olis pitänyt tulla nukkumaan mun ja Aaronin kanssa, mutta se sai äitin muuttamaan mieltään. Kyllähän mä sen ymmärsin. Ei se koskaan ole joutunu jakamaan huonettaan kenenkään kanssa. Mä ja Aaron taas oltiin yheksänkuukautta ahtaassa kohdussa, joten ollaan opittu jakamaan pieni tila edes jotenkin, jos näin voi sanoa ja muutenkin ollaan jaettu huone nuorempana.

Katsoin pimeää huonetta ja laskin laukun huoneen nurkkaan ja istahdin sängylle. Mä käänsin katseeni ovelle. Aaron katsoi mua ovelta tuima ilme kasvoillaan. Mä seurasin sitä katseellani, kun se käveli huoneeseen ja istahti vastapäätäni olevalle sängylle. Mä oisin halunnut kysyä oliko sillä kaikki kunnossa, mutta tiesin ettei mun kannattanut.
Nousin huokaisten ylös ja kävelin keittiöön. Äiti istui pöydän ääressä tietokoneella.

"Mitä teet", kysyin ja istahdin sitä vastapäätä. Äiti hymyili ja laittoi läppärin näytön kiinni.

"En enää mitään." Se sanoi ja katsoi mua silmiin. Äiti tiesi, että muutto oli kova paikka meille kaikille. Jokainen meistä jätti jotain tärkeää taakseen.

"Käymme hakemassa loput tavarat huomenna." Se sanoi. Nyökkäsin hymyillen.

"Tarvitko apua huomenna?" Kysyin. Äiti katsoi mua hymyillen ja nyökkäsi.

"Minun täytyy käydä koulullakin hoitamassa pari asiaa", se sanoi hymyilen.
"Olisi parempi jos tekin tulisitte mukaan."

***
Seuraavana aamuna istuimme taas kaikki autossa. Äiti käänsi auton tutun talon pihaan. Se kääntyi katsomaan mua ja Aaronia takapenkille, kun oli saanut sammutettua auton.

"Menkää suoraan huoneisiinne ja kerätkää takakontissa oleviin laatikoihin ne tavarat, jotka sinne mahtuu." Äiti sanoi ja katsoi ensin mua ja Aaronia, sitten vieressään istuvaa Amandaa.

Laskin laatikon sängylleni ja aloin laittaa sinne loppuja tavaroitani. Äiti halusi, että saisimme kaikki tavarat pois isän tuloon mennessä. Sain laatikon melko nopeasti täytettyä. Nostin laatikon käsiini ja lähdin kävelemään alakertaan.

"Se on viimeinen. Vie se autoon niin päästään jatkamaan koululle", äiti sanoi. En vastannut mitään. Kävelin vain autolle ja laskin täyden laatikon takakonttiin.

Koululta äiti palasi melko nopeasti takaisin. Se istui hymyillen autoon ja vilkaisi Aaronia.

"Leo käski sanoa terveisiä", se sanoi hymyillen Aaronille.

"No voi kun kiva..." Aaron tuhahti. Äiti kurtisti kulmiaan sille ja vilkaisi minua kysyvästi. Kohautin vain olkiani ja katsoin veljeäni hetken. Se tunsi ilmeisesti mun tuijotuksen, sillä se mulkaisi mua tuhahtaen samalla.

Päästyämme takaisin Korpiharjuun, äiti pysähtyi koululla, jossa aloittaisimme mahdollisimman pian. Se kertoi, että sen piti käydä tekemässä jotain paperihommia nopeasti. Me kolme jäätiin istumaan autoon. Mä varmistin ettei Amanda kuulis, mitä olin sanomassa Aaronille. Onneksi se piti kuulokkeita päässään ja oli uppoutunut puhelimeensa.