Carin, the pirate (FIN)

5. Ensimmäinen päivä

"Nonii nulikat, päät ylös ja töihin!" kuuluu uneeni asti. Säpsähdän hereille ja näen Samin olevan oven edessä kädet puuskassa. Eiks Sam vois kerranki olla vähä kivempi meille? Jään penkille istumaan ja keräämään ajatuksiani. Oon ihan pihalla kaikesta. Oon laivassa ja osana sen miehistöä. Aivan! Nousen pystyyn innoissani ensimmäisestä päivästäni merirosvona. Lassi ja Kalle istuvat lattialla hieroen unta silmistään. "Hei jätkät, mennää! Ollaan täst päiväst lähtie merirosvoi!" huudan innoissani pirteänä. "Hä?" Lassi sanoo silmiään siristäen unisena. "Ollaan merirosvoja, Lassi, me-ri-ros-vo-ja." sanon pienesti kiusoitellen. Hän katsoo minua edelleen isona kysymysmerkkinä tajuamatta mistään mitään. "Iha sama, meen edeltä jo!" huudahdan ja käännyn ovelle päin. 'PUM!' kuuluu takaatani. Käännyn ja näen jätkien vetävän sikeitä lattialla makoisasti kuorsaten. Miten noi voi nukkuu vieläki!?

Saatuani jätkät vihdoin ja viimein ylös ja hereille, menemme kannelle ja näen kuinka aurinko paistaa kirkkaasti pilvettömältä taivaalta. Jään katsomaan taivasta haaveillen tulevaisuudesta joka näyttää vihdoinkin hyvältä. Enää mun ei tarvitse varastaa jokapäiväistä leipääni likaisilta kaduilta. "Tulitteha te vihdoin ja viimein töihi! Ei tässä koko päivää ole aikaa kuhnia kajuutassa. Tulitte tänne tekemään töitä, olemaan merirosvoina, eikö?" Sam nuhtelee meille. "Juu, sori ku meil meni näin kaua aikaa nousemiseen." Kalle vastaa puolestani. Sam hymähtää ja kääntyy takaisin ruorin luo. Seuraamme häntä vaistomaisesti, onhan hän sentään melkein ainoa kenen kanssa juttelemme. "Mitä me päästään tänää tekemään?" Lassi kysyy uteliaana samalla katsoen laidan yli horisonttiin. "Sitä mitä jokainen meistä on tehnyt aikoinaan." Sam vastaa ja ojentaa minulle ja Kallelle ämpärin ja harjan. Katsomme niitä ihmeissämme. "Ooks sä tosissas!?" kysyn ärsyyntyneenä. "Hah, todellaki oon! Nyt jynssään kantta niiku olis jo! Nii ja sä iso poika hoidat veden näihi ämpäreihi." Sam huutaa meille ja antaa Lassille ämpärin ja harjan. Lassi katsoo saamiaan välineitä hämillään ja pieni iljetys nousee hänen kasvoilleen. "Noni, menkääpä sitte!" Sam huutaa meitä käskyttäen. "Okei, okei!" sanon ja lähden kävelemään kantta päin ämpärin kanssa. Tullessamme kannelle annan ämpärini Lassille ja sanon naurahtaen; "Nii, iso poika hoitaa meille vedet ämpäreihin.". Lassi katsoo ojentamaani ämpäriäni ja minua vuorotellen. "Ooks tosissas? Mist mä ees saisin sen veden?" hän kysyy vieläkin katsoen ämpäriä. "Merestä, vitun idiootti!" Kalle sanoo vuorostaan. "Ääääh, onks mun pakkooo? En mä jaaaaks. Oon iha väsyny ja auringonpistoski varmaa tullu ja- ." Lassi kertoo esittäen. "Ota nyt tää ämpäri ja hae sitä vettä, tavalla tai toisella! Päästäis joskus viel muihinki töihi!" sanon Lassille huvittuneena. "Okeiii..." Lassi sanoo lähtien laahustamaan laitaa kohden. "Eipä tota oo ikin saanu noi vaikeest liikkeelle." Kalle sanoo naurahtaen. Naurahdan vuorostani. Tottahan tuo, yleensä Lassi menee tekemään työn nopeammin. Jäämme Kallen kanssa ämpärien luokse. "Mitäköhä täst tulee?" Kalle miettii ääneen. "Jotain ihan mahtavaa!" sanon intoa täynnä. Tästä tosiaanki tulee aivan mahtavaa aikaa. "AAAAAAAAAARGH!" Lassin ääni kuuluu jostain. Juoksemme Kallen kanssa ääntä kohden. Ämpärit ovat kannella, mutta Lassia ei näy missään. Muitakin miehistön jäseniä on tullut paikalle kuullessaan huudon. "Älä vaa sano et se- " Kalle sanoo ja kurkkaa laidan yli. Menen Kallen viereen ja katson alas veteen. "Moiiiii, tota haluuks te auttaa mua?" Lassi sanoo alhaalta vedessä uiden. Ei jumalauta mikä idiootti. Katson ympärilleni ja näen jo kun yksi miehistön jäsenistä heittää köyden alas Lassille. Jotkut miehistön jäsenistä nauravat makoisasti tapahtuneelle. "Noin ne amatöörit ain yrittää ekana!" joku sanoo ystävilleen nauraen. Huomaan Alexin miehistön joukossa katsoen meihin kolmeen pettynein ja vihan maalaamin silmin. Nyt tosiaankin haluan vajota maan alle. Ihan kuka tahansa muu! Perkeleen Lassi! Mä sanon sille niin suorat sanat! Kävelen takaisin harjojen luo ja nojaudun kaiteeseen kädet puuskassa. Miks Lassi ei voi hetkeekää olla normaali? Se ei koskaa osaa olla hiljaa tai olematta huomion keskipisteenä.  Vittu et osaa olla ärsyttävä! Mut miks mä nyt tän huomioin niin rajusti? Eihä mua oo ennenkää haitannu Lassin tai Kallen temppuilut. "Tosa on vedet. Oliha ne vähä hankala saada ja sillee, mut vitsit oli hito hurjaa vaa putoo siit reunalt! Oisittepa nähny sen mun lennon! Jumantsukka se oli hulluu! Olin vaa sillee et viel vähä ja sit hups, ote lipes! Ei hitto se oli kivaa! Mä tekisin sen varmaa uuestaanki nii te näkisitte sen lennon! Sit säki näkisit sen Carin! Mut hitto se vesi oli kylmää ja-" 'WHACK!' Käteni osuu Lassin poskelle vauhdilla.  En pystynyt hillitsemään itseäni. Se o menoa nyt. "Saatanan idiootti! Miks et sä koskaa osaa pitää turpaas kii!? Vittu mä pelästyin! Me pyydettii sua vaan hakee vettä, ei tekee mitää perkeleen numeroo siitä! Olisit kerranki vaa normaali, niiku me muutki ollaa!" huudan Lassille pää punaisena. Otan ämpärin ja harjan ja menen laivaan toiseen päähän aloittamaan vihdoinkin työni. Yritän olla rikkomatta mitään matkalla vitutukseni takia. Lasken ämpärin kannelle suutuspäissäni ja polvistun alas harja kädessäni. Kastan harjan nopeasti ja alan siivoamaan kantta. "Mist se suuttu?" Lassi kysyy hämillään ja katsoo Kalleen, joka on yhtä hämillään. "Musta tuntuu et sun ei kandee nyt mennä juttelee sil." Kalle kuiskaa Lassille varoituksen ja ottaa itselleen ämpärin ja harjan. Lassi tekee samoin ja jätkät menevät laivan kannen toiseen päähän siivoamaan. 

Vittu ku osaaki ärsyttää noin pieni asia. Jynssään suutuspäissäni vain puista kantta voimalla. "Ehhehehee, siin ne kuuraa taas! On tää kyl ain nii hienoo nähä junnuje vetävän henkihievereis! Hahhaa! Muistaks Mikko ku me tultii tänne? Jumankauta meki oltii tyhmii! Hah!" joku miehistön jäsenistä puhuu takanani kaverilleen. Niin no, onhan tuo totta. Ollaan ekaa kertaa laivalla oikeesti töissä. Vituttaa silti koko päivä. Vittu. Iha sama keskityn nyt vaan tähä siivoomisee. "Selviitkö sä?" kuulen Alexin äänen viereltäni. Säikähdän ja käännän katseeni nopeasti vierelläni oleviin viinitynnyreihin. Alex nojaa tynnyreihin ja katsoo puuhiani. "Kui kaua oot ollu siin kattomas? En tykkää stalkkereist." sanon mahdollisimman tylysti. Alex naurahtaa ja vastaa; "Mitä? Eiks enää saa tulla ees jutteleen? Ja oon mä täs ny jonki aikaa kattelemas. Katsominen on kivaa!". Pieni viettelevä välähdys käväisee Alexin silmäkulmassa. Mitäh! Punastun aivan kauttaaltani. Eieieieiei, ei! Käännän kasvoni nopeasti takaisin lattialle ja jatkan siivoomista, kuin mitään ei olisi tapahtunut. "No mut kumminki, kui annoit sen sun frendin tehä sillee?" Alex kysyy samalla kääntäen katseensa merelle. "Häh!? Miten nii muka mä ANNOIN sen tippuu? Olin sillon toisella puolella laivaa! Sitä paitsi Sam käski Lassin hakee sen veden itse!" sanon terävästi hänelle samalla nousten seisomaan. "Hei, en tullu haastaan riitaa. Voit hoitaa riitelyn muualla tai sit vaa jatkat paskaduunias!" Alex sanoo tympeästi ja kääntyy pois päin. Katson hänen peräänsä vihaisena, mutta samalla hämmentyneenä. Mit...? Mitä toi ny oli? Tuntuu ku Alex ei ois se sama henkilö kenet pelastin eilen. Puristan puista harjaa kädessäni. Viha leviää kehossani hiljalleen. "Moi, tota sori siit mitä tein, vaikken tiiäkkää oikee mitä tein väärin." Lassi sanoo takanani. "Etkai sä oo mul vihane enää?". 'PAM' Heitän harjan Lassia päin suutuspäissäni ja lähden kajuuttaan varmoin askelein. Katsahdan Lassiin ja näen hänen katsovan heittämääni harjaa järkyttyneenä. Harja on pirstaleina kannella ja palasia on lentänyt kaikkialle. Pamautan kajuutan oven kiinni ja istahdan pöydän ääreen. Lyön nyrkilläni pöytään, aika monesti. 'Miks? Miks kaik o ollu nii vitu idioottei tänään? Helvetti! Onko mussa jotain vikaa? Oonko tehny jotain väärin tääl jo? Miks muuten Alex ois tollane mua kohtaa? Ei se muuten ois tullu juttelee mul. Alex, Alex ja Alex.' Lyyhistyn pöydän päälle huomatessani sen. 'Enkö mä muuta ajattele? Miks Alex on yhtäkkii näin tärke mul? En ees ajatellu mun kavereita, mun oikeita ystäviä. Hitto mä oon tullu sokeeks. Ei, en kai mä vaan... oo ihastunu Alexiin?! Eieieiei, en mä oo voinu! Oon vast kerran, kaks jutellu sil. Pois tollaset ajatukset multa! Mä selviin hyvin yksinki, en tartte mitään prinssi urheaa vierelleni! Okei, mun täytyy kyl nyt rauhottuu. Huoh. Toivottavast Lassi ei saanu mitään kauheit traumoi tän päiväsest. Sit viel se harjaki. Mite ees sain sen nii monee palaan?' Nousen penkiltä ja kävelen ovelle. 'Kyl tää päivä täst paranee jos mä uskon siihen.' Avaan oven ja kävelen takaisin ämpärini luo. Parin metrin päästä siitä näen entisen harjan. Tosiaankin, se on täysin entinen! Palasia on kaikkialla, taisin heittää sen aika kovin. "Lassi! Mis oot?" huudan kannella. Ei vastausta mistään. Yhtäkkiä silmäkulmaani osuu joku. Lassi kyyhottää yhden tynnyrin takana ja katsoo minuun pelokkaasti. "Nii?" hän sanoo vaimealla äänellä. "Tuu tänne vitun hölmö!" naurahdan ja viiton kädelläni hänet luokseni. Lassi tulee luokseni hitusen varautuneena. "Sori ne kaik tän päiväset, ei mun ollu tarkotus heittää sua harjal ja kaikkee." sanon hymy huulillani. "Joo, ei se mitään, mut lupaaks yhe jutun?" Lassi sanoo pieni vilke silmäkulmassaan. "Ööö, no kerro." vastaan epäillen. Lassi voi tosiaankin sanoa mitä vaan. "Älä heitä mua päi enää jooko harjoi. Järkytyin iha vitusti ku se vaa BOOM ku osus kannelle! Nii ja oot kumminki tän laivan ainoo tissieläin et jätä ne raget muualle?" hän sanoo naurahtaen ja valmiina juoksemaan. Tissieläin..? Katson Lassiin tylynä, että toi osaaki olla lapselline. Hyökkään Lassia päin ja hän lähtee samalla sekunnilla juoksemaan. Perkelen nulikka. Tökkään nopeasti Lassia kyljille. "Iiiip!" kuuluu Lassin kaunis naisellinen ääni. Repeän nauruun, tämän takia juuri pidän Lassista. Ystävänä. Hyvänä sellaisena. 

Ilta alkaa laskeutumaan laivalle. En ole nähnyt Alexia sitten päivän. Iha sama se tosin mulle on. Nappaan ämpärin ja kaadan loput vedet aidan yli. Sain onneksi uuden harjan, joten sain jatkettua siivoamista. Jätkät lopettivat ennen minua, joten olen yksin kannella. Jään katsomaan kannelta horisonttiin. Kirkkaan punaista, pinkkiä, oranssia, sinistä ja liilaa. Aurinko on maalannut taivaanrannan jälleen kauniilla väreillä. Värit ovat täydellisessä harmoniassa toistensa kanssa. Merellä värit ovat paljon kirkkaammat kuin maalla. Tai ainakin musta tuntuu siltä. Onhan tää mun eka kerta ku mä nään en täältä käsin. Värit vievät minut vain syvemmälle ja syvemmälle itseensä, tuntuu kuin en saisi sen katsomisesta koskaan tarpeekseni. On ihanan rauhallista. "Tästä mä nautin." sanon hiljaa itsekseni ja lähden kajuuttaa kohti nukkumaan.