Carin, the pirate (FIN)

6. Merellä

    Päivä on vierinyt jo pitkälle ja olemme jätkien kanssa jynssänneet jälleen laivankantta. Tosin vielä on paljon tehtävää, tuntuu kuin laivan kansi ei loppuisi koskaan. Polvistun jälleen kannelle harjan ja vesiämpärin kanssa. Kalle on minusta vasemmalla puolella ja Lassi oikealla puolellani. Päätimme aamulla yhteistuumin pysyvämme lähekkäin, muuten koko siivoamisesta ei tulisi mitään. Veto, toinen. Onhan tää joo raskast hommaa loppujen lopuks, mut jos meil annetaa joku tehtävä tääl laival nii kyl me se sit tehään kans. Aurinko paistaa jälleen täydeltä taivaalta eikä pilvistä ole tietoakaan. Pieni tuulenvire käy hiljalleen ilmassa. "Eiks sul oo kuuma Carin?" Lassi tokaisee mulle. Katson häntä kummastuneena. "No tota ny ku kysyit nii onha tääl aik lämmi. Mut tol et saa mua riisuutuun!" Sanon nauraen. "No perkele!" Lassi naurahtaa. Jätkät on ilman paitaa, mut mulla on toppi ja liivi päällä. Naurahdan mielessäni muistaen kaikki ne kerrat kun Lassi on yrittänyt vietellä mua tavalla tai toisella. Kuinka monesti mä olen vielä sanonu hänelle etten oo häntä varten? Eipä Lassikaa oo ottanu iteensä koskaan, joten samapa se. Hän on mun pervoin kaveri, suoraan sanoen. "Jynssää, jynssää! Kyllä te tän tolla vauhilla saatte putsattuu 10 vuodessa!" Kuuluu edestämme ivallinen nauru. Katsahdan eteen ja näen kolme miehistön jäsentä vino hymy kasvoillaan. Mitä noiki nyt haluaa? Jatkan kannen putsaamista noteeraamatta miehen puheisiin. "Jaa, ai sitä ei huomioda yhtää ylempiarvosii?" Mies sanoo ja sylkee Kallen viereen. "Huonoi kannen putsaajii ootte kyl!" Mies nauraa ja kävelee poppoineen pois. Vittu et tollaset mahtailijat ottaa päähän! Katsahdan Kalleen ja huomaan hänen siivonneen syljen jo pois. Toivottavasti mies ei enää tule takaisin vittuilemaan meille. Ollaan meki sentää saman miehistön jäseniä.

"Hei mennääks syömää? Ollaa vaa rehkitty monta tuntii putkee parin leivän siivun voimin." Kalle sanoo meille parin jalan päästä. "Joo, vois kait sitä mennä jotai syömää." Lassi huutelee jo kapyysin ovelta. "Perkele, oota ny hei!" Huudan Lassille vatsani kurniessa. Viemme Kallen kanssa tavarat sivummalle ja juoksemme kapyysin luo. Kapyysiin tultuamme näemme Lassin jo istuvan pöydällä edessään leivän kannikan ja oranssin värisen keiton. Lassin ilme ei näytä kovinkaan innokkaalta. Kävelen tiskille ja näen toisella puolella miehen jolla on tummat vaatteet päällään. "Moi, tota oisko jotai ruokaa meil?" Kysyn varoen. Mies kääntyy ja näen hänen kasvoissaan monet arvet . "Ai te ootte kans niit uusii. Tos." Mies sanoo ja ojentaa meille samanlaiset kulhot kuin Lassillakin. Katson oranssi litkua hämilläni. "Mitä vittua tää on ees?" Sanon ajattelematta ääneen. *PAM* kuuluu edestäni ja nän edessäni keittiöveitsen lyötynä pöytään pystyyn. Vooi vittuh. Nostan katseeni hiljalleen veitsestä miehen vihaisiin kasvoihin. "Sun edessäs on MUN tekemää HYVÄÄ kasviskeittoo. Syö se mukisematta tai häivy koko laivalta." Hän sanoo kasvot melkein omissani kiinni. Nyökkään nopeasti ja nappaan keiton lähtien nopeasti Lassin viereen. "Hui saatana mä pelästyin." Kalle sanoo istuutuessaan pöydän ääreen. "Vittu mä meinasin revetä tääl istuessain ku näin teiä ilmeet! Ne oli iha mahtavat!" Lassi naurahtaa ääneen innoissaan ja kauhoo keittoa suuhunsa. Katson keittoa edelleen epäillen, se ei houkuta minua ollenkaan. Katsahdan jätkiin ja huomaan molempien syövän mukisematta keittoaan. No kait munki sit pitää. Otan lusikan ja upotan sen litkuun. Mite ruoka voi näyttää näin syömäkelvottomalta? Nostan lusikallisen keittoa vieden sen suuhuni. Samalla laitan käteni suuni eteen. Hyi vittu minkä makusta! Nielasen nopeasti ja syön leipää päälle. Okei, nyt ymmärrän miks jätkät ahmivat tota ruokaa nii nopeesti. Katsahdan takaisin keittooni. Se ei houkuttele yhtään enempää kuin aikaisemminkaan. Tosin tää on mun ainoo "kunnon" ruoka mulle tänään eli mun o pakko syödä tää, vittu. Otan leivän valmiiksi toiseen käteeni ja alan kauhomaan litkua suuhuni niellen sen mahdollisimman nopeasti. Että osaaki olla vastenmielinen maku. "Jaksaa, jaksaa! Me syötii jo." Kalle sanoo katse minuun päin. Katsahdan jätkiin syödessäni ja näen nauravat katseet. Hah hah, tosi hauskaa. Enää pari lusikallista tätä paskaa. Puristan silmäni kiinni ja kauhon nopeasti lopun keitosta. Hyi helevetti. "Nii, oliks teil jotai tärkeet asiaaki?" Sanon tylysti jätkille. "No ooks yhtää miettiny sitä et mihi tää laiva o matkal, esimerkiks?" Lassi sanoo tylysti takaisin. Hei muuten totta. Mul ei oo mitään hajuu minne me ollaa ees menos. " Tietääks meist kukaa ees?" Kysyn hetken päästä. Lassin kasvoille leviää viekas hymy ja hän näyttää kuin tietäisi kaiken (mitä hän ei tosiaankaan tee). "Okei, tää ei näytä lupaavalt." Kalle kuiskaa korvaani. Nyökkään vastaukseksi hänelle. "MÄ tiiänki mihi me ollaan menos!" Lassi sanoo kuin maailman kuninkaana. "Nimittäin me ollaan matkalla Havreen! Ja sinne on enää joku kaks tuntii menoo." Hän jatkaa. "Ookoo." Sanomme Kallen kanssa samaan aikaan mahdollisimman tylysti. Lassi jää katsomaan meitä suu auki. Hän taisi odottaa vähän isompaa reaktiota.

Huh, jälleen kannella rehkimässä. Viel ois varmaa tunni verra aikaa ennen ku Havreen rantaudutaan. Jotenki ärsyttää ku toi Havre on niin tutun kuulone. Oon varmaa kuullu siit juttuu joskus kaduil ollessain. Uppoudun ajatuksiini samalla harjatessani puukantta. Mikäköhän seikkailu Havressa oottaa? *Läts* Ääni herättää minut takaisin tähän maailmaan. Iljettävä haju työntyy sieraimiini ja käännän katseeni eteeni nähden haisevan, mädäntyvän kalan raadon juuri kiiltäväksi plinkatulla kannella. "Kuka..?" Sanon vihasena matalalla äänellä samalla nostaen katsettani edessä seisovaan mieheen. "No voi, eikö siivoaminen onnistu neidiltä?" Kuuluu pilkallinen ääni. Se sama mies joka oli päivälläkin sabotoimassa töitämme on nyt edessäni. "Mistä hyvästä toi kala on tossa?" Kysyn samalla osoittaen kalaa. Mun töitä ei sabotoida, eikä varsinkaa näin! "Hei, sähä oot vast nii amatööri ettet ees huomannu koko kalaa!" Mies vastaa nauraen. "Vittu, mä just vaivalla jynssäsin ton kohan mihi heitit ton paskasen kalan!" Huudan miehelle raivoissani. "Voi, voi. Nyt sun pitää siivoo se  uudestaa ja paremmi." Hän sanoo ja kääntää selkänsä lähtien. Nyt vittu mulle riitti. Nappaan limaisen kalan käteeni. "Haista paska!" Huudan samalla heittäen kalan miestä kohden. Kala lässähtää suoraan miehen vinoileviin kasvoihin hänen kääntäessään katseensa minua kohden. Huomaan vasta nyt Alexin etäämmällä seuraamassa tapahtumaa. Iha sama mulle se tosin on. "Nyt sä saatanan likka menit liia pitkäl!" Mies sanoo heittäen naamallaan olevan kalan laidan yli. "Sä oot vittu alempi arvosempi ku mä, jote älä yritä ees nousta sielt pohjamudist! Viel kaike lisäks oot tän laivan ainoo naine, tarkemmi sanottuna Lavren huora!" Mies huutaa minulle. "Vittuakos sillä mitään väliä että oonko vai en, mut älä sä tuu mun töitä häiritteen vittumaisuudellas! Mä yritän jatkaa elämääni täällä maalaisen paskan jälkeen!" Huudan takaisin hänelle. Mies katsoo minuun ja vilkaisee nopeasti Alexiin, jonka jälkeen hän kääntää selkänsä ja häipyy. Jään yksin ämpärini luo. Vittu, miks en osaa hillitä itteäin? Samapa se, mun o kumminki pakko jatkaa tätä pesemist. Polvistun jälleen ja jatkan töitäni. "Sam, Havre näkyy!" Kuuluu mässykorista. Juoksen kaiteelle ja katson kaukaisuuteen nähden jo sataman. En malta oottaa et päästään rantaan, ties mitä me tehään siellä.