Carin, the pirate (FIN)

10. Kapakka

"Mistä te tuutte? En oo enne nähny tääl, no, tollasii." Tero kysyy meiltä. "Öö no me tullaa tuolt etelästä päi. Mitä meinaat 'tollasil'?" Kysyn hämilläni. "No siis meinaan et noin puhtait, kauniit ja erikoisii. Hyväl taval siis pelkästään." Tero sanoo samalla katsoen syvälle silmiini. Kohautan olkapäitäni ja jatkan matkaani eteenpäin. Mitään hajua kylläkään mihin mennä. Maa on paksun valkoisen peitteen peittämänä ja tuntuu jalkojeni alla kovalta. Kävelen tomerin askelein kohti tuntematonta päämäärääni ja tunnen kuinka jalkani liukuu maalla. "IIÄÄYJ!" Kiljahdan samalla kun mätkähdän selälleni maahan, jalat taivasta kohden. Mitä helvettiä just tapahtu? Katselen kohti taivasta maatessani ja näen vain lumihiutaleiden tippuvan kasvoilleni. Niin ja jätkien huvittuneet katseet ympärilläni. "Ooks sä kunnos?" Kalle kysyy samalla ojentaen kätensä. "Öh, tota juu varmaa. Mitä helvettii just tapahtu?" Tero auttaa minua ylös Kallen kanssa ja vastaa: "Astuit jäähän ja vedit perseelles.". Katson Teroa hämmästyneenä "Niin että minkä päälle mä astuin?" Tero vastaa katseeseeni kummaksuen. "Jäähän. Eli kun vesi jäätyy niin se muuttuu iha perkeleen liukkaaks. Varsinki sillo ku jään pääl on vähäsen lunta." Tero selittää minulle. Tai meille. Jätkät katsovat häntä yhtä häkeltyneinä kuin minäkin. Tero huomaa ilmeemme ja kysyy "Eks te oo koskaa enne nähny jäätä?". Pudistamme päitämme vastaukseksi. "Wat! Mis vitun tynnyris te ootte eläny??" Tero sanoo ja repeää nauruun. Nappaan maassa olevan kepin ja mojautan sillä Teroa päähän. "Mua ei vittu sanota tynnyrissä asujaksi!" Tero kyykistyy ja pitelee päätään voivotellen samalla kun kuulen takaatani pienen taputus kuoron. Jee mä osasin jotain, kerrankin. Naurahdan omille ajatuksilleni.

"Hei kersat, aattelitteko te tulla sisäl vai ette?" Kuuluu huuto läheisestä majasta. Ai meiä piti johki sisäl mennä, oho. "hei mennää!" Lassi huutaa jo hyvän matkan päästä. Joo, joo!" huudamme hänelle takaisin Kallen kanssa. *tumps* kuuluu takaatani. Pysähdyn ja katson taakseni nähden nyt Kallen vuorostaan makuullaan hangessa. Revähdän nauruun tajutessani tilanteen. "Vittu turpa kii! Tulkaa nostaa mut täält!" Kalle huutaa hangesta nauraen itsekin. Harpon Kallen luo ojentaen käteni hänelle, kun samalla tunnen maan lähestyvän minua liiankin lujaa. Ja poks. Oon Kallen päällä. "Öö moi vaa sullekki." Sanon samalla pidätellen nauruani. Katsomme toisiamme ja repeämme jälleen nauramaan. "Oot säki kyl yks auttaja! Heti ahdistelemas heikkoja miehiä!" Kalle sanoo naurahtaen. "Sähä sen tiiätki parhaite hei!" Sanon kipakasti takaisin yrittäen nousta huonolla menestyksellä. Kaadun jälleen Kallen päälle, kyynär suoraan hänen sukukalleuksille. Ups. Kuulen vain Kallen vaikertamisen ja huomaan Lassin tulevan luoksemme. "Mitä vittua te leikitte tääl? Ja kui Kalle itkee?" Hän kysyy huvittuneena. "En mä itke, mul vaa tuli, tuli roska silmään:" Kalle sopertaa kivusta. Ojennan käteni Lassille jotta hän nostaisi minut ja helpottaisi Kallen oloa. "Turha luulo! Mä en teit nosta, iteppähä saitte ittenne sinne alas!" Lassi sanoo ja perääntyy. Huoh. Yritän jälleen nousta mutta ei. Iha sama, konttaan vaikka tonne ovelle asti. Ja niin matka alkaa. "ÄÄK!"*Tomps* kuuluu takaatani, jälleen. Tällä kertaa kaatuja on Lassi. Naurahdan itsekseni katsoessani jätkiä. Toinen on jalat taivasta kohden ja toinen voikertaa sikiö asennossa hangessa.

Ahh, vihdoin sisällä! Majan lämpö yllättää minut ja istahdan rahille. Tai niin ainaki mä luulin pyllähtessäni lattialle. Jätkät nauravat räkäsesti takanani. Katsahdan heihin ja näen Lassin istuvan rahilla tyytyväisenä. No perkele, mun rahi! Ponnahdan ylös hymyillen ja kaadan Lassin rahilta alas. Lassi katsoo minua kummastuneena. Miehistön huutonaurut kuuluvat taustalta heidän nähdessään tilanteen. Pieni tyttö kaataa raavaan miehen rahilta töytäisyllä. On musta sentää johonki! "Jaahasta Carin! Nyt o sunki aika oppii tähä tapaan!" Jay sanoo samalla lyödessään pöytään tuopin minulle. Katson tuoppia jossa muutama kupla pulpahtaa pinnalle ruskehtavasta nesteestä. Toi ei näytä kovinkaan herkulliselt tosiaakaa, pakko sanoo. Tai ajatella. Iha sama. Katsahdan Jaytä ja näen hänen katsovan minuun odottaen."Et oo tosissas et mun pitää juua toi??" Sanon epäillen. Mä en tosiaakaa haluu juua tota. Ei kiitos. Jay nyökyttää päätänsä silmät kiiluen. Katson tuoppia edelleen epäillen mutta ympärilleni on kertynyt enemmän odottavia katseita. Kai se vaa o pakko, ei saatana. Nappaan tuopista ja kittaan sen suuhuni. Lasken tuopin irvistellen. "Hyi saatana minkä makusta! Mitä vittuu tos oli?" Huudan naama irvellään. Miehistö nauraa räkättää nähdessään reaktioni juomasta. Pitelen suuni edessä kättä. Hyi helvetti oli kyl oikeesti ihan kamalaa. "Ja siitä toinen vaan kohti ääntä!" Tuttu ääni kuuluu vierestäni uuden tuopin tullessa pöytään. Katson epäilevin ilmein laivaston kokkia jonka näen ensimmäistä kertaa normaalin miehistön vaatteissa. "Oisko MITÄÄN muuta juotavaa tarjol? Jumalauta en tosiaakaa aio juua uutta tuopillista!" Huudan joukon keskellä. "Häh, ekkö sää muka oluesta dikkaa?" Kalle sanoo vierelläni samalla pörröttäen hiuksiani. "Ei kyl oo samaa tavaraa ku kotisatamas." Sanon samalla katsoen Kallen kädessä olevaa tuoppia. "Ei tietenkää, sehä ny o pelkkää vettä. Tää on sitä kunnon tummaa olutta, oikein laatua." Jack sanoo pöydän toiselta puolelta. Pamautan pääni pöytään epätoivon vallassa. Mistä näitä idiootteja oikein tulee? Pelästyn pöydän tärähtäessä tuopin painosta. Nostan katseeni ja näen Lassin liittyneen juominkiin. Tunnen oloni ulkopuoliseksi, ei oo kivaa! Pitäiskö mun kumminki juua tota? ees yrittää viel kerran. Katson täyttä tuoppia vierelläni ja tunnen kuinka iljetys nousee kurkustani. Okei, en ees koske. "Kyl sää ny pikkase voit ees maistaa!" Tero sanoo pöydän äärestä osoittaen tuoppia. No voi ny helvetti. Jos mä ny pikkase maistan ni isit noi ei enää valittais ainakaa. Nappaan tuopista kiinni ja suuntaan litkun ääntä kohden. 

Pari tuntia myöhemmin...

"Nonii jätkät, nyt sitä kultaista vettä tänne niiku olis jo!" Huudan tuoppi kädessäni ja samalla syleilen Lassia samalla. Nauru raikaa seurassa ja olutta tuodaan kuin tilauksesta. Jay vetää jo varmaan 20:ttä tuoppia pohjanmaan kautta. "Lassi, nyt vedetää kisa!" Sanon pienesti hoippuen. Lassi katsahtaa minuun ja nyökkää samalla aloittaen juomisen. Juomme molemmat tuoppia tyhjäksi voittoa tavoitellen. Saatuani juotua sen huomaan jo Lassin tyhjän tuopin pöydällä. "No voi vittu." Manaan huvittuneena. Lassi nappaa minut kainaloonsa sanoen: "Kato Carin, ku ei tää juomine oo aina nii iisii tollasil junnuille! Siin pitää muistaa oikee kulma sille tuopille ja oluen virtaamis nopeus!". Kalle mäjäyttää kätensä Lassin olalle sanoen: "Hah! Piä sää turpas kiinni sii ku kerraki voitat. Ja viel muijaa vastaa joka ei oo koskaa vetäny tällasii kännindeeruksii!" Tero hymähtää vierellä ja haastaa Kallen samanlaiseen kisaan. Pojat lyövät kättä päälle aloittaen juomisen samalla kun Lassi pitää vielä kättään olallani. "Oooo! Voitto saatanan hintti!" Tero huutaa pamauttaessaan tuopin pöydälle. "No perkele, mä en oo piiiitkää aikaa juonu kunnol!" Kalle selittää hymyissä suin. Coco makaa jalkoihini nojaten ja katsoo ympärillä olevaa häslinkiä rauhassa. "Nonni ja kello onki sit sen verra et tarjoilu loppuu tähän!" Huutaa kapakan pitäjä tiskin takaa. "No mitäää! Nyy jo? Eihä kello oo vielä mittää!" Joku huutaa pöydästämme. "Joo, mut te häivytte ny vittuun täältä nii mä pääsen nukkumaa!" Pitäjä huutaa meille ja osoittaa ovea. "No mutta perkele, kai se sit o vaa häivyttävä!" Jack sanoo juoden tuoppinsa tyhjäksi. Jack nousee pöydästä ja lähtee ovea kohden saaden muun miehistön liikkeelle. Nousen pöydästä ja tunnen samalla kuinka tasapainoni heilahtaa kunnolla. Lassi saa minusta otteen juuri ennen kaatumistani. Lassi nappaa minut kainaloonsa ja talutta ulos samalla kun yritän opetella kävelemään jälleen. "Lassi. Miks mul tapahtu tollee? Ja miks mä oon nii ilone?" Kysyn huvittuneena. "Katos ku, sä oot juonu tänää sillai mukavasti nii sä oot kännissä. Ja siks sä meinasit kaatuu ku sä oot istunu vaa!" Lassi selittää minulle silmät ristissä. Nyökkään vain vastaukseksi samalla ottaen seuraavan askeleen. Tunnen kuinka pikkuhiljaa alan saamaan tasapainoani takaisin ja pystyn melkein omillani kävelemään. Muutamalla sivuaskeleella maustettuna tietenkin. Huomaan Teron ja Kallen takanani ja menen juttelemaan heidän luo. "Hei miks te muute löitte kättä pääl enne kisaa? Oliks siin joku tähdellineki syy?" Kysyn pienessä humala tilassa. Pojat katsovat toisiinsa huvittuneena ja Kalle nyökkää Terolla. "No siis meil oli pienimuotone kisa siin samal. Lyötii vetoo et voittaja saa nukkuu sun kaa tän yön." Tero selittää nauraen. "Anteeks? Taisitte unohtaa kysyy mult eka." Sanon nauraen. "Ja  sitä paitsi, mä nukahtaisin samantie ja jos te teette mul jtn nii se menee raiskaukseks tai jotai!" Jatkan huvittuneena. "No mut ku mää voitin, nii saanks mä ees pusun?" Tero kysyy miettimättä sitä sen enempää. "En huulille kyl pusuttele tollasta, maksimissaa poskelle!" Sanon samalla ottaen sivuaskeleen. "Okei, no annakki se sitte! Mä oon ansainnu sen kuules!" Tero sanoo kovalla äänellä kääntäen Lassin pään. "Mitä helvettiä? Annaks sää Carin tol pohjose juntil vai?" Lassi möläyttää kuullessaan juttelumme. "No en hevetissä! Juteltii vaa pusust, poskelle! Hyi helvetti sun kaa!" Sanon kiusaantuneena. Tero taputtaa poskellensa hellästi odottaen lupausta. No hitto eipä sillo ole väliä, se o vaa poskelle. Lähestyn Teron poskea huulillani, tuntien samalla Teron kädet pääni sivuilla. Räväytän silmäni auki tajutessani etten pusuttelekkaan poskea. Näen edessäni Teron silmät suljettuna. Ei helvetti. Työnnän Teron pois samantien ja läimäytän avokämmenellä häntä poskelle. "Mitä vittua Tero! Saatanan idiootti mulle ei tehä tollee!" Huudan ja sylkäisen maahan. Tero pitelee poskeaan ja näyttää huvittuneelta. Lassi ja Kalle katsovat sivusta suut auki tapahtuneesta. Käännyn jyrkästi laivaa kohden ja huomaan pienen matkan päästä tutun silmäparin. Kukas muukaan kuin Alex. Miks just sen piti nähä tää, ei ei ei! Puristan käteni nyrkkiin ja astelen varmoin askelin takaisin laivalle. Tai siis niin varmoin askelin kun pystyn tällä jäällä. "Lassi, mitä vittua just tapahtu?" Kuuluu Kallen ääni takaatani. Hitto ku itekki tietäisin edes. Kävelen pitkin askelein laskusillalla ja suuntaan suoraan skanssia kohden. Nyt ei enempää tapahtumia tälle päivälle kiitos. 

En ole koskaan hävennyt noin paljon. Ei noin vaa voi tapahtuu. Ihan ventovieras jäbä viel kaikenlisäks, ja ällö sellane. Suljen silmäni riippumatossa makoilessani. Kunpa voisin vaa unohtaa kaiken typeryyden. Torkkuessani kuulen jonkun aukaisevan oven ja kävelevän viereiseeni sänkyyn. En jaksa avata silmiäni, uni vie minut hiljalleen. Nukahdan tuntien lämpimän käden pääni päällä.