"Se tapahtuu" (2)

"Mitä minä justiinsa aiheutin!"

Tuijjotin Jackin auton ikkunasta ulos, olin ärsyyntynyt sillä Jack hokee kokoajan jostain tytöstä,en ollut kateellinen mutta.. Vai olinko?"Hän pyysi minua treffeille ajattele!" Jack huusi naurahtaen. "Mene vaan,jos haluat" tuhahdin vastaukseksi. "Mitä nytten,mitä mä nyt tein!" Jack sanoi selvästi ärsyyntyneenä myös. "Hoet kokoajan siitä idiootti Sannista"
Vastasin,eikö syy muka ollu jo niin arvattavissa. "ai,olet siis kateellinen" Jack vastasi pysäyttäen auton samalla minun pihaani. Heti pysähdyttyämme avasin oven. "Odota,ei ollut tarkoitus!" Jack huusi. Meinasin pysähtyä ja juosta halaamaan häntä ja pyytää anteeksi käytöstäni,mutta ei,minun täytyy antaa hänelle opetus. Jatkoin matkaa ovea kohti,kääntymättä taaksepäin."Sinä ja sinun kateellisuus! Olisit edes joskus onnellinen kun minulla on kaveri!" Jack huudahti vihasena. " Pelkkä kaveri,sä annat sen kiehnää sussa ku mikäkin kissa!" Huudahdin nytten ensimmäistä kertaa vihasena. "Anna olla,kuiskasin ja tunsin kuinka ensimmäinen kyynel valui poskelleni. Avasin oven,ja paiskasin kiinni. Nojauduin ovea vasten.
"MITÄ MINÄ JUURI SANOIN,ANNA OLLA!" Karjuin kun kuulin että oveen koputettiin. Koputus sen kuin jatkui,lopulta päätin avata. Olin valmis sanomaan häivy,mutta ovella ei ollutkaan Jack,vaa Veera. Tunsin kuinka hento puna pilkelehti poskillani. "Ai,anteeks kun häirittin,muistaks et mun piti tulla yökylään tänään?" Veera sanoi vakavana. "ainijoo,ei mitään." Sanoin hymyillen. "Ootko kunnossa.. Tai siis näin kuinka Jack ajoi ylinopeutta.. Ja te riitelitte." Veera tuhahti surullisena. "Kai,mä oon" Vastasin,vaikken tosiaankaan ollut.
|1 h myöhemmi|

Soittoääneni alkoi soida,ja katsoin kuka soittaja oli,se oli Jack,painoin punasta.
Hetken kuluttua Jackin Äiti Vanessa soittaa,ja päätän vastata" Hei,Jack ei ole täällä". Vastasin,sillä tiesin että hän kysyisi onko Jack jäämässä yökylään. "Nyt ei ole aikaa selittää,mutta tule sairaalaan,nopeata. " Vanessa vastasi selvästi itkien. "okei?" tuhahdin ja lopetimme puhelun. Jätin Veeralle joka oli nukahtanu sohvalle lapun "olen sairaalassa,tulen mahdollisemman pian."
Laitoin adidaksen lippiksen päähän,ja vaihoin päälleni mustan hupparin,ja valkoiset farkut.
Avasin sairaalan oven,ja astuin sisään. Tuttu sairaalan paha haju kantautui sieraimiini. Hetken etsittyäni löysin Vanessan. "Hän,hän ajoi kolarin,ja hänen kätensä murtui,ja päässä on iso avo haava!" Vanessa huusi nyyhkyttäen. Astuin vaalean siniseen huoneeseen,ja näin sängyllä makaavan potilaan. Se oli Jack. "Jack!" Karjahdin aidosti huolissani. En anna ikinä itselleni anteeksi! Ajattelin."Fen" hän ähkäsi. Nyökkäsin. "Mene poies, painu muualle!" Jack karjasi yht äkkiä,mitä,miksi?. Ajattelin. "häh!?" minä karjahdin nyyhkyttäen. "Et edes voinut katsoa viestiäni,tai vastata puheluun!" Jack karjaisi. "Olin silloin vihanen..!" Sanoin säikähtäneenä."Ja minä tulen aina olemaan sinulle" Jack tuhahti,ja käänsi kylkeään,niin ettei näkisi minun kasvojani.