⏩ do you really love me?

ღ yhdeksäs

20.04.2021 || robin

Olin enemmän, tai vähemmän hämilläni siinä vaiheessa, kun sain Jooalta viestiä. Eikä se tullut edes snapchattiin, ei instagramin directiin, joka olisi ollut täysin ymmärrettävää. Se ei tullut facebookissa yksityisellä, ei mistään vastaavasta, ymmärrettävästä sosiaalisesta mediasta. Näiden edellä mainittujen sijaan se tuli whatsapissa. Ja se, miksi se oli niin helvetin hämmentävää johtui vain, ja ainoastaan siitä, etten antanut hänelle numeroani. En missään vaiheessa edes kertonut nimeäni, joka taasen meinasi sitä, että hän tiesi entuudestaan kuka olen. Oli ehkä kuullut yökerhossa biisin, jos toisenkin. Ehkä radiosta, ehkä jopa vapaaehtoisesti kuunnellut niitä. Tai sitten kaikessa yksinkertaisuudessaan hällä oli pienempi sisarus, mahdollisesti sisko, joka luukutti biisejäni päivästä, ja kappaleesta toiseen. Ja jos katsoo Jooan ulkonäköä, niin lähimpänä totuutta liikkuu varmasti se viimeinen vaihtoehto.

Mutta kuitenkin, se numeroasia häiritsee, enkä tietenkään mennyt kysymän, että mitä helvettiä. Mistä sä jätkä olet saanut mun numeron. Kuvittelin vain pienessä mielessäni, että meillä olisi joku yhteinen tuttu, jonka kautta sen sitten oli saanut. Toisena vaihtoehtona taasen se, että Jooa oli jonkinsortin hakkeri, ja oli onnistunut saamaan numeroni tavalla, tai toisella.

No, oli miten oli, astelin kohti hotellin lähellä olevaa kahvilaa, jonne lupasin tuon kyseisen mieshenkilön kanssa mennä. Hauskaa sinänsä, kun vedin kunnon raivot Isacille, kun tuo lähti tuntemattoman mukaan, ja nyt käytännössä teen sitä aivan samaa. Tai, no menen tapaamaan lähes tuntematonta - en lähde hänen mukaansa, en nuku hänen vierellään yötä, en itke hänen kainalossaan miten idiootti kihlattu mulla on.

Sain yllättyä myös siinä kohtaa, kun Jooa odotteli mua kahvilan edellä rikotuissa farkuissaan, sekä harmaassa vaimarissaan. Sanotaanko, että kihloissa olevana miehenä päähäni ilmestyi niitä kiellettyjä ajatuksia, jotka saivat mut omalla tavalla voimaan pahoin. Pelkästään se ajatus, että tekisin tämän kaiken jälkeen Isacille niin, sai voimaan mut pahoin. Varsinkin, kun kyseessä ei olisi edes ensimmäinen kerta. En menisi, ja pettäisi häntä ensimmäistä kertaa. Toisaalta ei se ensimmäinen kerta pettämisestä hyväksyttävää tehnyt, vaikka Isac anteeksi antoikin. Eikä anteeksi antaminen todellakaan meinannut unohtamista.

''Muuten'', Jooa laski lähes loppuun juodun kahvikupin pöydälle, purren aavistuksen huulta. En edes halunnut tietää, mitä sieltä seuraavaksi tulisi, kun huomioon otettiin äskeinen puheenaihe, joka ei ollut niistä kaikista mukavin, ei ollut kaikista soveliain, kun huomioon otettaisiin paikka. Tai, no meidän lisäksi kahvilassa ei tainnut olla meidän lisäksi ainuttakaan henkilöä, joka olisi ymmärtänyt suomea, joten kai se oli ihan se ja sama, mitä puhuttaisiin.

''Siitä sun numerosta, ja mistä sain sen'', tuo aloitti lauseensa, ja huokaisin helpotuksesta, ettei kyseessä ollutkaan mikään vakavampi puheenaihe, kuten mun ja Isacin suhde, josta oli lähipäivinä ollut enemmän, ja vähemmän puhetta somessa. Isommat lehdet pohtivat, oliko meidän juttu ohi, kun yksin matkaamaan lähdin, kun meistä ei yhdessä ole nähty hetkeen yhtään missään, eikä somea olla päivitelty yhtä tiuhaan tahtiin, mitä yleensä. Ja vaikka sitä päivitetty onkin - missään ei viitata siihen, että olisimme samassa tilassa.

''Mun isä on tosiaan yks sun kuvaustiimin johtaja käsittääkseni, ni kaivoin sitten sun numerosi sieltä. Ja mä tiedän, kuulostan ihan pikkutytöltä, jolla on pakkomielle päästä juttelemaan idolilleen, mut hei, ehkä mä oonkin'', Jooa virnisti perään, saaden itsensä todellakin vaikuttamaan nuorelta fanilta. Vaikka todellisuudessa ei tainnut kumpaakaan olla. Ei kovin nuori, eikä mikään fanikaan.

''Joutseno? Ootko sä Sakken poika?'' Sakke oli tosiaan nyt Miamissa kuvattavan musiikkivideon kuvaajaryhmään kuuluva jäsen - koko homman takana. Oikeastaan kaiken muun, paitsi tuottamisen, ja suunnittelun kannalta. Toki se tietää jo ryhmänsä kanssa mitä tehdään, ja missä, jotta osasi kertoa suunnilleen sen päivärytmin, ja kauanko kuvauksissa menemään tulee. Ja sen muutaman kerran, mitä Sakkea olen tavannut, mitä olen puhelimessa puhunut, kyseessä on erittäin mukava mieshenkilö.

''En biologinen, mutta poika joka tapauksessa. Ja lennolta ne jätkät on mun veljiä, ei biologisia nekään, mutta veljiä kuitenkin.'' Ja se kävi järkeen. Kävi järkeen, miksei Jooa näyttänyt heiltä - ei niinkään missään näkökulmassa katsottuna. Jooan pukeutumistyyli oli heidän tyyliinsä täysin vastakkainen, joka on omalla tavallaan aika hauskaa. Varsinkin, kun Sakke menee samaan kastiin biologisten poikiensa kanssa - ja sitten on Jooa rikottuine farkkuineen, ja vaimarineen.

''Vau'', en saanut sanottua mitään muuta, kun mietin asiaa vielä pidemmälle. Mitä oli tapahtunut, ettei Jooa ollut biologisilla vanhemmillaan. Johtuiko se Jooasta, vai kenties tuon biologisista vanhemmista? Oliko Jooa niin helvetin hankala tapaus, ettei tämän biologiset vanhemmat pystyneet huolehtimaan hänestä, oliko hänen biologiset vanhemmat kenties kykenemättömiä huolehtimaan Jooasta? Synkimpänä kaikista, oliko hänen biologiset vanhempansa menehtyneet, josta syystä oli adoptoitu Joutsenoiden perheeseen?

''Jep, mutta se on aihe, josta mieluusti en puhu, joten mennäänkö sinne kaupoille, josta puhuttiin aikaisemmin?'' Jooa hymyili ujosti, tarttuen kahvikuppiinsa valmiina lähtemään kahvilasta pois. Ja se ilmapiiri, joka valtasi suunnilleen koko kahvilan, sai mut pelkäämään pahinta koko jutun kannalta. Että Jooa oli itse itselleen aiheuttanut erottamisen biologisista vanhemmistaan. Mahdollisesti jollain pahemmallakin kömmähdyksellä. Toisaalta, kuten Jooa sanoi, hän ei asiasta mieluusti puhu - joten en viitsi sitä jatkaa heittämällä ilmoille kysymyksiä, joihin haluan vastauksia.

''Eiköhän mennä sitten.''

//voisin ehkä opetella julkasemaan näitä lukuja päivällä :DDDDd ((kello on nimittäin kaksviis vailla yks yöllä, oops))