⏩ do you really love me?

ღ kolmastoista

12.05.2021 || robin

Tiedä sitten, missä vaiheessa nukahdin - mutta heräsin siihen, kun ovi käy, ja mitä luultavammin Isac astuu sisään. Kellään muulla kun avaimia ei ollut, joten kuka muukaan kyseessä olla voisi? Ellei sitten tuo ole jälleen mennyt, ja ojentanut avaimiaan jollekin Milolle - tai Waltterille. Laittanut niitä puhumaan puolestaan. Ei olisi ensimmäinen kerta.

Kaikkien onneksi - tai kauhuksi kuitenkin Isacin ääni kantautui korviini. Se huusi eteisen puolelta olevansa kotona, ja sai jopa pienen hymyn nousemaan huulilleni. Hymyn, joka varmasti kovin nopeasti tulisi laskeutumaan, ja pysymään teillä tuntemattomilla seuraavat tunnit. Riippuen tietenkin siitä, miten kaikki menisi. Miten me saataisiin asioista keskusteltua. Menisikö se siihen, mihin teininä, vai olimmeko tarpeeksi vanhoja keskustelemaan, kuten aikuiset ihmiset. Toisaalta olin sen verran pessimisti tämän asian suhteen, että vahvasti epäilin ensimmäisen vaihtoehdon toteutuvan jälkimmäisen sijaan.

Hymy huuliltani katosi jo siinä vaiheessa, kun Isacin perässä asteli tuota lyhyempi mieshenkilö, jonka satuin tunnistamaan Waltteriksi. Voin kertoa, etten siinä vaiheessa ollut enää kovin innoissani meidän keskustelusta. En ollut innoissani Isacin tulosta kotiin, enkä todellakaan siitä, miten saavuin jo Suomeen - vaikka olisin voinut jäädä ulkomaille. Nauttia lämmöstä, joka Suomen sateessa oli ihanteellinen. Olisin voinut nauttia seurastani, joka juuri nyt tapitti kasvojani ja luultavasti pystyi lukemaan niiltä sen huonon fiiliksen, joka valtasi kroppani, sekä ajatukseni.

''Mitä toi tekee täällä?'' Äänensävyni oli halveksuva, mutta mitä väliä? Syytin sitä jätkää tästä kaikesta. Mun päässä oli kuva siitä, miten Waltteri tuli mun ja Isacin väliin. Tuli, ja rikkoi pitkään kestäneen suhteen. Ja vaikka me ei olla selvitty riidoilta - me ei vuosiin vietetty kahta yötä pidempään erikseen. Joten sekin teki tästä kaikesta vielä pahempaa. Teki mut omalla tapaa surulliseksi, mutta myös vihaiseksi. Vihaiseksi Waltterille, Isacille, mutta lopulta myös itselleni, kun annoin tämän tapahtua. Päästin tämän tapahtumaan osaksi omalla tyhmyydelläni. Omalla, tietynlaisella välinpitämättömyydellä. Sillä välinpitämättömyydellä, joka muodostui suojaavaksi kuoreksi, ja piilotti kaikki ne tunteet, jotka näyttämällä olisin voinut pitää Isacin vierelläni.

''Yhtä hyvin voin kysyä, mitä hän täällä tekee?'' osoitti Isac etusormellaan vierelläni istuvaa Jooaa. Tietenkin olisin voinut asiasta mainita henkilökohtaisesti hänelle. Kertoa Isacille, miten meidän kotiin on tulossa ihminen, johon tutustuin lomalla. Ja siitä, miten meidän välille oli kasvanut napanuora - seurasimme toisiamme jokaiseen paikkaan, nukuimme yhdessä, olimme jatkuvasti yhdessä. Kerran suihkussakin, mutta koin sen asiaksi, joka oli normaalia, sillä mitään ei tapahtunut. Ei mitään kosketteluja, ei mitään seksuaalista. Ja kategoriaan 'mitään seksuaalista' lasken katseen laskeutumista tuon vatsaan, tuon takapuoleen, ja no - sinne. Mutta eikö sitä tapahdu aina jätkäkaverien kesken? Saunailloissa? Treenien jälkeen pukukopissa, sekä suihkussa?

''Jooa yöpyy täällä muutaman yön'', ilmoitin ihan vain miellyttääkseni nuorempaa. Hän tulisi kuitenkin kysymään sitä jossain vaiheessa ihan tosissaan, niin ajattelin nyt jo kertoa missä mentiin. Mikä oli tilanne - ja tietenkin perään oisin voinut mainita, että Jooa on kaveri. Jooa on vain kaveri, jonka kanssa ei ole tapahtunut mitään seksuaalista. Ei pettämisiä, ei yhtään mitään. Olemme vain pitäneet hauskaa Miamin lämmössä. Kavereina.

''Ja ajattelit multa kysyä missä vaiheessa?'' istuutui Isac Waltteri kiinni perseessään sohvalle. Toisaalta mikä mä olin arvostelemaan, mikä mä olin tuomitsemaan, kun Jooa istui ihan mussa kiinni. Hyvä ettei kädestä kiinni pidellyt.

''En missään, tää on myös mun koti, ja mä voin tuoda kotiin kenet mä haluan. Samoin, miten sinä voit tuoda Waltterin tänne ilman lupaani'', väläytin pienen hymyn Waltterin suuntaan - no hate. Hän on varmasti mukava ihminen, jos olisimme tavanneet paremmissa merkeissä. Jos hän ei olisi niin lähellä kihlattuani.

''Miten vain'', päästi Isac huokauksen huultensa välistä. Tämä huokaus sai vierelläni olevan sinisilmän naurahtamaan niin, että jouduin läpsäisemään tuota kovaäänisesti reiteen. Kiinnittämään niin Waltterin, kuin Isacinkin katseet muhun ja Jooaan, joka naureskeli edelleenkin. Tiedä sitten mille - mutta toivottavasti se hiljentyisi pian.

Muutama hetki siinä meni ennen, kuin keskustelu oli oikeasti asiallista. Keskustelimme asiallisesti kummankin mielipiteistä, mitä nyt välillä niin Jooa, kuin Waltterikin kommentoi omia näkemyksiään. Enkä todellakaan tiedä Isacin mielipidettä kommentointiin, mutta mun mielestä se oli ihan okei. Mun mielestä oli okei kuunnella, miten niin paljon eri tavala me kaikki neljä nähtiin näitä asioita. Miten jokin saattoi olla mun mielestä ihan vastenmielistä, mutta Waltterilla oli asiasta omat näkemyksensä, sekä kokemuksensa, jotka jakoi meille.

Keskustelun mennessä syvemmälle Jooa ilmeisesti huomasi sen, ja ilmoitti menevänsä parvekkeelle soittamaan sukulaisilleen pohjoiseen. Nyökkäsin tuolle, ja loin Waltteriin katseen, jolla pyysin häntä menemään perässä. Halusin heidät molemmat pois tästä tilasta, jotta voisin puhua vain, ja ainoastaan Isacille. Kertoa, mikä mun sydäntä ihan oikeasti painoi - mikä tässä tilanteessa oli kaikista pahinta.

Kun parvekkeen ovi sulkeutui, kaivoin puhelimeni sivuhistoriasta sen uutisen Isac Elliotin uudesta poikaystävästä. Näytin sen Isacille - ja hänen kasvoiltaan katosi kirjaimellisesti väri. Näin miten hän ei tiennyt mitä sanoa. Hän ei tiennyt miten reagoida tähän asiaan ns. oikein. Jos sitä niin sanottua oikeaa vaihtoehtoa edes olisi olemassa.

Toki tässä oli vaihtoehtona se, että hän itsekään ei ollut tätä ''uutista nähnyt'', jolloin meni paniikkiin, eikä saanut mitään sanottua. Voi olla, että se oli pelkkää paskaa, ja joku oli mennyt, ja raha-ahneena photoshoppia käyttäen tehnyt mahdollisimman oikealta näyttävän kuvan, jonka sitten myynyt sanomille.

''Voitko kertoa, mistä tässä on ihan oikeasti kyse?'' Päädyin sulkemaan puhelimeni näytön, ja laskemaan sen sohvapöydälle. Ilme kasvoillani oli vakava. Olin tullut siihen pisteeseen tässä keskustelussa, etten halunnut, kuin vastauksia. Siihen pisteeseen, että olin valmis tekemään päätöksen tämän kaiken suhteen. Valmis kertomaan, olinko valmis jatkamaan vielä suhdetta, vai oliko se uutinen liikaa. Oliko tä kaikki ylipäätään liikaa.

''Mä en tiedä, en todellakaan tiedä'', hän lausui - ja pudistin päätäni. Ehkä siksi, etten uskonut häntä. Ehkä siksi, että uskoin häntä. Tai syystä, että saatoin uskoa häntä, vaikka valehteli päin naamaani.

''En mä kysynyt, tiedätkö sä tästä jotain. Mä pyysin kertomaan, mistä on kyse? Petitkö sä mua? Petätkö sä mua?'' korostin nimenomaan sanoja petitkö - ja petätkö. Jälkimmäistä vielä enemmän, sillä siitä tässä kyse olisi, jos jostakin. Isacin tuntien ei mikään jää siihen yhteen kertaan. Oli kyse mistä tahansa, aina piti yrittää uudelleen. Aina piti mennä, ja tehdä uudelleen.

''Pystytkö sä edes katsomaan mua silmiin, ja kertomaan, että rakastat mua? Kertomaan, että se kuva, kaikki tieto medialla sun uudesta suhteesta on pelkkää paskaa?'' Muutama lisäkysymys syystä, ettei hän reagoinut tähän mitenkään. Ettei siirtänyt katsettaan käsistään ylös. Ei näpytellyt edes reisiään sormillaan, jota nyt yleensä vastaavanlaisissa tilanteissa tekee. Hän oli kuin koomassa, kuin sellainen tiilijäbä joka ei pystynyt liikkumaan.

''Tietenkin mä pystyn kertomaan mistä on kyse'', hän nosti katseensa, ja muodosti huulilleen pienen hymyn. ''Mä rakastan sua Robin, rakastan ihan helvetisti, enkä mistään hinnasta menisi pettämään sua. Toi kuva feikki - joku on tehnyt sen'', jatkoi sanojaan, ja sai sen hymyn nousemaan myös mun huulille. Mä jouduin nyt luottamaan Isacin sanaan. Jouduin luottamaan siihen, että hän puhui totta. Ja jos ei puhu, jos joskus saan tietää, että hän valehteli päin mun naamaa, en tiedä mitä teen. Mitä teen siinä hetkessä, mitä teen tulevaisuudessa rikkoutuneella sydämellä, sekä luottamuksella ihmiskuntaa kohtaan?

// mikä on teiän mielipide siitä, et tää on loppusuoralla??