Rakastan, rakastatko?

21. Uusia ystäviä

Heräsin seuraavana aamuna ja muistin olevani sairaalassa. Huomasin aamupalatarjottimen pöydällä sängyn vieressä. Siinä oli kaikenlaista mitä nyt aamupalaksi voisi olla. Päätin yrittää syödä ainakin suurimman osan tarjottimella olevista syötävistä. En itseni takia vaan Louisin, siskoni ja äitini vuoksi. Äiti ja Gemma kävivät katsomassa minua illalla ja olivat huoliasaan. Lupasin yrittää parhaani, jotta paranisin.

Ehdin laittaa lusikallisen puuroa suuhun, kun Louis laittoi minulle viestiä. "Huomenta rakas. Syö hyvin, ni pääset nopeemmin kotiin. Mä rakastan sua ja tuun käymään siellä koulun jälkeen", luin viestin. Hymyilin itsekseni. "Huomenta kulta. Mä yritän parhaani. Ja joo maltan tuskin odottaa sun näkemistä", vastasin Louisille ja jatkoin syömistä.

Hoitaja tuli huoneeseen ja katsoi kun söin. Hän tarkisti vielä etten varmasti ollut piilottanut ruokaa mihinkään roskikseen tai muualle. "Hienosti menee", hoitaja sanoi ja poistui huoneesta tarjotin mukanaan. Olin itsekin ylpeä itsestäni. En uskonut, että pystyisin heti syömään niin paljon. Lääkärin mukaan saatan päästä kahden viikon päästä ainakin käymään kotona, jos painoni on noussut tarpeeksi siihen mennessä.

Minua pelotti se jo valmiiksi, koska koulussa oli kaikki kiusaajat. Pelotti, että ajaudun vanhoihin tapoihini ja lakkaan taas syömästä. Juttelin asiasta Louisin kanssa viesteillä hänen välituntinsa aikana. "Älä sitä nyt vielä murehdi. Keskity nyt siihen, että syöt tarpeeks ja mä oon siellä koulussa sun kanssa. Kukaan ei kiusaa sua enää ja mä pidän siitä huolen", tuo laittoi.

Naurahdin itsekseni Louisin viestille. "Älä kuitenkaa hakkaa ketään. En haluu et joudut vankilaan", vastasin. "En en. En mä ihan silleen tarkottanuXD", Louis vastasi. Naurahdin tuolle XD:lle viestin lopussa. "Mul alkaa tunti ni pitää mennä, ku matikankoe", hän laittoi. "Tsemppii. Nähään myöhemmin", kirjoitin ja painoin lähetä-painiketta.

Juttelin äidin kanssa puhelimessa tunnin. Se tuntui oudolta, että juttelimme niin pitkään kun hän oli töissäkin. Puhelun loputtua hoitaja tuli ottamaan verikokeet ja toi lounaan sen jälkeen. Siitä en aivan kaikkea jaksanut syödä, koska ei ollut yhtään nälkä. Louis mielessäni yritin kuitenkin syödä, koska tiesin että minun on pakko jos haluan parantua.

Hoitaja istui tuolilla sängyn vieressä koko sen ajan kun söin. Hän vahti etten piilota ruokaa mihinkään. Se hieman ahdisti minua, mutta pystyin kuitenkin syömään melkein kaiken. Hoitaja vei tarjottimen pois, kun olin syönyt. Nousin sängystä ja olin menossa yhteiseen tilaan, jossa oli muitakin anoreksiaa tai muuta syömishäiriötä sairastavia pelaamassa lautapelejä ja juttelemassa keskenään.

Juuri kun olin tarttumassa oven kahvaan Louis tuli huoneeseen. "Mihin sä luulet olevas menossa?" tuo kysyi ja painoi huulensa omilleni. "Olin menos pelaan tohon yhteiseen tilaan noitten muitten kans", vastasin suudelman jälkeen. "Haluuks sä pelata jotain, kyl me voidaan mennä sinne pelaa muitten kans", Louis sanoi. "Joo mennään", vastasin.

Kävelimme käytävän päähän ja liityimme muiden potilaiden seuraan. Tyttö ja poika olivat juuri aloittamassa Aliaksen pelaamista. "Voidaaks me liittyy seuraan? Mun nimi on Harry ja täs on mun poikaystävä Louis", esittelin meidät samalla. "Joo tottakai. Mun nimi on Elise ja täs on mun poikaystävä Daniel", tyttö vastasi ja esitteli myös pojan. "Varautukaa häviöön", Louis sanoi nauraen.

"Sä et tiiäkään ketä vastaan pelaat", Daniel sanoi ja katsoi Louisia itsevarmalla ilmeellä. Purskahdimme kaikki nauruun. Meillä oli ihan älyttömän hauskaa Elisen ja Danielin kanssa pelatessa. En ollutkaan vähään aikaan nauranut niin paljon. Unohdin jopa olevani sairaalassa ja sairastavani anoreksiaa. Peli päättyi tasapeliin tasoittavan vuoron vuoksi. Ketään meistä se ei kuitenkaan haitannut. Vaihdoimme numeroita Elisen ja Danielin kanssa ennen kuin menimme Louisin kanssa huoneeseeni.

"Elise ja Daniel on iha sika hyvii tyyppei", sanoin suljettuani huoneeni oven perässäni. "Nii on", Louis yhtyi mielipiteeseeni ja hymyili. Istuimme sängylläni vierekkäin ja nojasimme toisiimme televisiota katsoessamme. Hoitaja toi päivällisen huoneeseen ja Louis lupasi tuolle katsoa, että syön kaiken. Hoitaja hymyili meille ja lähti pois huoneesta. Söin ruoan melko hitaasti, mutta söin kuitenkin kaiken.

Jatkoimme television katselemista, kunnes Louisille tuli viesti. "Voi perjantai", tuo sanoi ja hymy oli kadonnut kasvoilta. "Mitä nyt?" kysyin. "Vanhemmat riitelee taas ja Lottie pyys mua tuleen sen ja kaksosten kans ostoskeskukseen", Louis valitti. "Mee vaan siskojes luo, kyl mä pärjään", sanoin ja suutelin häntä. Louis vastasi suudelmaan ja lähti iskien minulle silmää ovelta. "Mitähän toi tarkotti. Ei kai se vaa aio yllättää mua jotenki?" mietin mielessäni, koska vihasin yllätyksiä.

//Täs teille uus luku, toivottavasti tykkäätte💛