Rakastan, rakastatko?

51. Hotelli viikonloppu

Heräsin aamulla pitkästä aikaa levänneenoloisena. Ei särkenyt päätä. Ei väsyttänyt. Ei ahdistanut. Kaikki oli hyvin. Nousin hymyillen sängystä ja menin vessaan. Tein tarpeeni ja pesin käteni. Harjasin vielä hampaani ja kävin suihkussa. Puin puhtaat vaatteet päälleni ja palasin Louisin luo sängylle. Tuo alkoi juuri heräilemään. "Huomenta rakas", sanoin pirteällä äänellä.

"Huomenta", Louis mumisi ja hieroi silmiään. "Nouse ylös ja käy tekemäs aamutoimes ni mennää aamupalalle", selitin Louisille. Hän teki työtä käskettyä ja nousi ylös. Istuin sängyllä sillä aikaa. 20 minuutissa Louis kävi suihkussa, pesi hampaansa, kävi vessassa ja puki päällensä puhtaat vaatteet. Olimme juuri lähtemässä huoneesta, kun oveen koputettiin. Huonepalvelija toi meille aamiaisen huoneeseen.

"Aamiaisenne olkaa hyvä herrat", tuo sanoi ja siirsi kaikki tarjottavat kärryltä pöydälle lähtien sitten kärryjen kanssa pois. "Kiitos", sanoimme vielä Louisin kanssa ennen kuin nainen ehti sulkea oven perässään. Kävimme aamiaisen kimppuun kuin emme olisi vuoteen nähneetkään ruokaa. Söimme kaikessa rauhassa. Ketään ei ollut käskemässä mihinkään eikä velvollisuudet painaneet päälle.

Syötyämme siirryimme sänkyyn lepäämään hetkeksi. Söimme nimittäin itsemme niin ähkyyn, että jaksoimme hädin tuskin kävellä sen viisi metriä makuuhuoneeseen ja kaatua sängylle makaamaan. "Mä rakastan sua ihan älyttömän paljon", Louis sanoi ja käänsin katseeni häneen. "Nii mäki sua", sanoin ja suutelimme siinä sängyllä maaten.

"Oot mulle tärkeintä maailmassa", sanoin. "Äitin ja Gemman lisäks", jatkoin. "Säki oot mulle tärkeintä maailmassa siskojen ja isän lisäks", Louis sanoi hymyillen ja siirsi karanneen kiharasuortuvan takaisin korvani taakse. "Mä musertuisin miljooniks sirpaleiks, jos menettäisin sut jostain syystä", totesin totuudenmukaisesti. "Mä oisin särkyny saviruukku mitä kukaan muu ku sinä ei osais korjata", Louis sanoi ja painoi huulensa vasten huuliani.

"Millon sust on tullu noin filosofinen?" kysyin ja pörrötin Louisin hiuksia. Tuo vain kohautti harteitaan. "Mennääks uimaan?" ehdotin, kun olimme maanneet sängyllä ruokakoomassa noin tunnin. "Joo mennään", Louis innostui ja nousi ylös sängyltä. Minäkin nousin ylös ja kaivoin uimahousut matkalaukustani. Pistin uimahousut ja pyyhkeen sekä shampoon muovipussiin ja lähdimme kohti hotellin allasosastoa.

Olimme uimassa kaksi tuntia, kunnes emme enää vain jaksaneet uida, kun se alkoi jo käydä tylsäksi. Lähdimme suihkun kautta takaisin omaan huoneeseemme ja mietimme mitä tekisimme. "Mitä jos mentäis vaa kävelylle. Siel on ihana tähtitaivas ja valkoset hanget?" Louis ehdotti.

"Kuulostaa ihanalta", sanoin ja aloin pukea päälleni lämpimämpiä vaatteita. Louiskin puki enemmän vaatetta päälleen ja pian olimme kuin kaksi eskimoa keskellä alaskaa ja lähdimme ulos. "Kivoja kävelyhetkiä", virkailija tiskin takana sanoi hymyillen. Olin näkevinäni myös häivähdyksen virnettä hänen kasvoillaan. "Kiitos", sanoin kuitenkin hymyillen ja seurasin Louisia ulos.

Kirpeä pakkanen tulvahti heti vastaan, kun avasin hotellin ulko-oven. Lähdimme kävelemään vailla määränpäätä pitkin metsäpolkua, joka lähti vähän matkan päästä hotellista. Louis tarttui käteeni ja puristin hänen kättään hellästi. Kävelimme käsi kädessä kauniin lumista metsäpolkua tähtien valaistessa taivaan. Lumi narskui kenkien alla ja nenää vähän nipisteli pakkasen takia. Jonkin ajan päästä päätimme lähteä takaisin hotellille päin.

Katsoin kelloa palatessamme hotellille. Se oli jo kahdeksan illalla. Olimme kävelyllä kolme tuntia. Iltapalakin tuotiin huoneeseemme ja kävimme nälkäisinä sen kimppuun. Söimme ja päätimme sen jälkeen katsoa vain televisiota sängyllä maaten. Nojasimme toisiimme. Kahden tunnin päästä silmäni alkoivat pikku hiljaa lipsua kiinni ja lopulta nukahdin siihen Louisiin nojaten.

Seuraava päivä kului vain huoneessa lahnaten ja kerran uimassa käyden. Aivan liian pian ihana viikonloppu kahdestaan Louisin kanssa oli ohitse. Pakkasin viimeisiä tavaroita, kun puhelimeni soi. Äiti soitti. "Isäsi nukkui pois juuri äsken", tuo kertoi itkien. Rojahdin sängylle ja kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Kännykkäni tipahti käsistäni sängylle. "Isä", sain sanottua. Louis halasi minua tiukasti.

//Täs ny joku väkerrys. Toivottavasti kelpaa😐

Ps. Me serkut lauletaan mun serkun hautajaisissa Peppi Pitkätossun jäähyväislaulu, joka menee näin:

"On laiva valmiina lähtöön. Se kaukomaille käy, missä taivaalla illan tullen ei pohjantähteä näy.

Kun nousee purjeet purren ja köydet irrotetaan. Tänne ystävä armas surren, sua jäämme me kaipailemaan.

Ja ellet sä luoksemme tulla, vois milloinkaan uudestaan. Niin kuitenkin sydämissämme sua vain aina muistellaan.

Me kanssasi riemuita saimme ja katsella maailmaa. Monta ihmettä näytit sä meille, jotka nyt meitä lohduttaa saa.

Me tiedämme, että sä lähdet vain koska muuta et voi. Ja toivomme, että nyt sulle pian taas laulu onnesta soi.
Ja toivomme, että nyt sulle pian taas laulu onnesta soi. "