Rakastan, rakastatko?

22. Yllätys

Louisin näkökulma:

(Jos en lukujen alussa ilmota näkökulmaa, ni se on automaattisesti Harryn näkökulmasta kirjotettu)

Valehtelin Harrylle. Se tuntui pahalta. Ei Gemma oikeasti pyytänyt minua siskojemme kanssa ostoskeskukseen. Aioin yllättää Harryn enkä halunnut hänen tietävän asiasta vielä mitään. Tiesin, että hän vihaa yllätyksiä. Tästä yllätyksestä hän tulee kuitenkin pitämään aivan varmasti. Päätin nimittäin järjestää Harrylle romanttisen piknikin sairaalan puistoon.

Juoksin ostoskeskukseen, jotta ehdin ostaa vielä kaiken ennen kuin se meni kiinni. Otin ostoskorin ja lappasin sinne viinirypäleitä, banaania, mansikoita, mustikoita, leipätarvikkeet ja vielä yhden karkkipussin. "Jos Harry ei syö karkkia, ni syön ne sitten itse", ajattelin mielessäni heittäessäni pussin koriin muiden tavaroiden sekaan.

Maksoin ostokset ja kiiruhdin kotiin tekemään leivät ja muut syömiset valmiiksi. Kukaan ei ollut kotona, koska äiti lähti tyttöjen kanssa yöksi hotelliin ja isä oli vielä töissä. Hänellä oli yövuoro. Voitelin leivät ja laitoin päälle kinkkua, paprikaa, salaattia, tomaattia ja kurkkua sekä juustoa. Voitelin vielä toisen leipäviipaleen ja laitoin sen toisen päälle, jolloin syntyi kerrosleipä.

Tein vielä kolme samanlaista kerrosleipää, laitoin viinirypäleet, mansikat, karkit ja mustikat kulhoihin ja nakkasin vielä banaanitertun koriin. Otin vielä kaapista kaksi mukia ja täytin kannun vedellä. Kaikki oli valmista ja lähdin takaisin sairaalalle. Levitin viltin nurmelle ja laskin korin sen kulman päälle. Sydän jännityksestä tiheämmin pamppaillen menin hissillä oikeaan kerrokseen Harryn luo.

"Mä luulin ettet sä enää tuu tänää", Harry sanoi ihmeissään astuessani huoneeseen. Suutelimme kevyesti. "Tottakai mä tulin. Vanhemmat lopetti riitelyn tältä päivältä ni pääsin tulee viel", sanoin. Sidoin huivin Harryn silmille aivan yllättäen. "Hei mitä sä teet, eikai tää oo joku yllätys? Mä niin arvasin et sä huijasit mua", tuo sanoi naurahtaen.

"Tää on sellane yllätys mistä varmasti tykkäät", kuiskasin ja lähdin johdattamaan Harrya ulos sairaalasta. Hoitajat hymyilivät minulle ja iskivät silmää. He tiesivät yllätyksestäni. Pääsimme pihalle ja pyysin Harrya jäämään vähän matkan päästä viltistä seisomaan. Sytytin vielä kynttilän ja avasin huivin Harryn silmien edestä.

"Tadaa, yllätys", sanoin ja suutelin poikaystävääni. "Tää oli kiva yllätys", Harry sanoi naurahtaen suudelman jälkeen. "Mä arvasin, et sä tykkäät", sanoin ja suutelin vielä kerran tuota komistusta. Istuimme viltille ja annoin luvan käydä herkkujen kimppuun. Harry selvästi mietti mitä söisi, koska kesti hetken ennen kuin hän söi mitään.

Lopulta Harry otti kuitenkin yhden leivän ja söi sen kokonaan. Olin ylpeä hänestä. Leivän lisäksi Harry söi viinirypäleitä, mansikoita, mustikoita ja yhden banaanin. Karkkeihin hän ei koskenut. Sen osasin jotenkin arvata. Saimme syötyä vatsamme aivan täyteen ja keräsimme tavarat takaisin koriin. Nousimme ylös ja suutelimme pitkään tähtien valaistessa taivaan.

Menimme takaisin sairaalaan ja Harryn huoneeseen. Olin siellä hetken hänen kanssaan, kunnes vierailuaika päättyi. Otin korin mukaani ja lähdin kotiin toivotettuani Harrylle hyvää yötä suukon kera. Tuntui ikävältä jättää hänet sairaalaan ja mennä itse kotiin ja kouluun. Makoilin sängylläni ja kyyneleet valuivat pitkin poskiani, kun ajattelin Harrya sairaalassa.

"Nukutko jo? Anteeks jos herätin", laitoin Harrylle viestin. "En nuku vielä. En saa unta", Harry vastasi melko pian. "Miks et saa unta?" kysyin. "Ku sä et oo tääl mun vieressä. Mul on ikävä jo nyt", tuo vastasi. "Mullaki on ikävä sua joka päivä", kerroin. "Koita saada unta ja hyvää yötä", laitoin vielä ennen kuin menin pesemään hampaat ja painuin pehkuihin.

//Tän piti olla sellane awws luku, mut en tiiä miten hyvin onnistuin siinä😅