Rakastan, rakastatko?

52. Hautajaiset

Täs on menny kuukaus ajassa eteenpäin, eli on tammikuun loppu.

Aamu valkeni synkän harmaana. Vilkaisin kelloa huoneeni seinällä. Melkein 8. Isän hautajaiset alkavat Walesin kirkossa kello 12. Nousin ylös sängystä ja menin suihkuun. Louis nukkui vielä, kun tulin suihkusta. Herätin hänet suudelmalla. "Huomenta rakas", sanoin, mutta en hymyillyt. Ei hymyilyttänyt. "Mikä on? Miks en saanu nähä sun kaunista hymyä?" Louis kysyi.

"Isän hautajaiset on tänään", vastasin ja kuivasin kyyneleeni. "Ai nii, miten saatoin unohtaa", Louis totesi ja pomppasi ylös sängystä halaamaan minua ja juoksi sitten suihkuun. Naurahdin tuolle pienesti. Lähdin kylpytakki päälläni alakertaan syömään aamupalaa. Tunnelma oli vähintäänkin katossa. Vai pitäiskö sanoo, että kuollut.

Pian Louis liittyi hiljaiseen seuraamme aamupalalle. Äiti hääräsi jotain ja Gemma söi murojaan sanomatta sanaakaan. Minäkään en puhunut. Eikä kyllä Louiskaan sanonut mitään. Sain muroni syötyä ja lähdin vaihtamaan mustaa pukua päälleni. Sain valkoisen kauluspaitani juuri napitettua, kun Louis tuli huoneeseen ja alkoi myös pukea. Sain vaatteet päälleni ja kengät lankattua. Lähdin Louis perässäni alakertaan. Äiti ja Gemma laittoivat vielä hiuksiaan. (Gemmalla on siis peruukki)

Pääsimme juuri sopivaan aikaan lähtemään kotoa kohti kirkkoa. Äiti laittoi radion päälle, jotta hiljaisuus ei tuntuisi niin painostavalta. Istuin Louisin kanssa takapenkillä ja Gemma istui äidin kanssa edessä. Suljin silmäni. Louis silitti hellästi kämmenselkääni samalla, kun piti kädestäni kiinni. Pian olinkin jo unessa.

Heräsin kirkon pihalla ja pyyhin unihiekat silmistäni. Kävin kirkon vessassa ja pesin myös kasvoni kylmällä vedellä, jotten näyttäisi juuri heränneeltä. Poistuin vessasta ja menin istumaan äidin, Gemman ja Louisin viereen. Isän arkku oli alttarin edessä. Arkku oli kaunis.

Kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Louis veti minut aivan itseensä kiinni ja kiersi kätensä ympärilleni. Kaikki vieraat pääsivät paikalle ja siunaustilaisuus alkoi. Pappi alkoi puhumaan jotain isän elämästä. Minulta meni kuitenkin puolet ohi, kun vain itkin. Kaikki lapsuusmuistot isän kanssa tuli mieleen. Ei en tarkoita niitä pahoja muistoja. Pelkästään hyviä muistoja.

Muistan kuinka kävimme isän kanssa aina kalastamassa mökillä ollessamme. Ja saunottiin yhdessä. Uitiin, leikittiin, pelattiin ja naurettiin. Louis kuivasi kyyneleitäni. Tuli kukkien laskemisen vuoro. Nousimme penkistä ja lähdimme perheenä arkun luo. Seisoimme siinä rivissä. Äiti luki muistonauhaa. "Olit rakas aviomies ja isä, kunnes muutuit. Saat kaiken kuitenkin anteeksi, rakkaudella perheesi", äidin ääni hajosi lopussa.

Muutkin kävivät laskemassa kukka-asetelmansa arkun päälle. "Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet jälleen tuleva", pappi lausui ja sirotteli hiekkaa ristin muotoon arkun päälle. Lauloimme pari virttä ennen kuin sitten arkkua lähdettiin viemään ulos kirkosta kohti hautausmaata surumarssin soidessa.

Louis halasi minua tiukasti, kun isän arkkua alettiin laskemaan hautaan. Äiti ja Gemma halasivat toisiaan. "Onneks oot siinä", kuiskasin Louisille ja rutistin tuota hieman kovempaa. "En olis missään muualla mieluummin, ku sun vierellä", hän kuiskasi. Hymyilin pienesti. Heitimme äidin ja Gemman kanssa hautaan punaiset ruusut. Haudan päälle laitettiin kansi ja laskimme kukka-asetelmat sen päälle.

Lauloimme siinä hautausmaalla vielä kaksi laulua ennen kuin lähdimme kohti läheistä seurakuntataloa, jossa muistotilaisuus pidetään. Automatka oli taas hiljainen. Matka ei ollut pitkä, joten hiljaisuus ei ollut kiusallista. Eikä kyllä olisi ollut mitään mistä puhuakaan, joten ei se niin väliä. Astuimme sisälle kauniisti koristeltuun saliin. Pöydillä oli valkoisia kukkia ja kynttilöitä. Tarjoilupöydällä oli niitä samoja kukkia ja sitten oli erikseen pöytä, jossa oli isän kuva ja kynttilä sekä kauniit valkoiset kallat maljakossa.

//Tän luvun kirjottamista mietin pitkään.. mietin, et haluunko kirjottaa tätä ollenkaan.. päädyin kuitenki kirjottamaan silläki uhalla, et itken koko kirjottamisen ajan.. sain pidettyy itteni sen verran kasassa etten itkeny vaiks vaikeeta se oli.