Rakastan, rakastatko?

13. Koita nyt jo päättää...

En jaksanut keskittyä koululäksyihin tai mihinkään ylipäätään. Makasin sängylläni ja katsoin kannetavalta tietokoneeltani netflixistä Orange is the new blackia. Ehdin juuri katsoa kaksi jaksoa loppuun, kun Gemma tuli kotiin. Sammutin koneen ja päätin tehdä läksyt, koska en halunnut mitään ylimääräisiä ongelmia koulussa enkä ylipäänsä elämässäni. Sain läksyt tehtyä ja menin syömään äidin tekemää ruokaa.

Kello oli 01:00 yöllä enkä saanut unta. Päivän tapahtumat pyörivät mielessäni. Nousin sängystä ja hiivin hiljaa alakertaan keittiöön juomaan vettä. Portaat narahtelivat ikävästi allani. Onneksi kukaan ei kuitenkaan herännyt. Herätykseni soi. Hädin tuskin avasin silmiäni sammuttaessani sen. Olin niin väsynyt. Nousin haukotellen ylös sängystä ja puin päälleni. Pesin kasvoni kylmällä vedellä, jotta virkistyisin edes vähän.

Pesin vielä hampaani ja söin leivän aamupalaksi ennen kuin lähdin kouluun. Onneksi nyt oli perjantai. En jaksaisi enää yhtään enempää koulua tälle viikolle. Ehdin hädin tuskin koulun pihalle, kun Niall ja muut jo olivat kimpussani. Onneksi he eivät sentään lyöneet tai potkineet näin heti aamusta. Satuttivat kuitenkin sanoillaan sitäkin enemmän.

Ensimmäinen tunti meni kuin sumussa. Olin niin väsynyt ja surullinen samaan aikaan. Teki mieli vain itkeä. Pidin itkun kuitenkin sisälläni. Mietin Louisia. Miksi hän oli minulle vihainen? Oliko hän oikeasti homo, mutta ei uskaltanut myöntää sitä itselleen saati sitten muille. Tai varsinkaan minulle, kun hädin tuskin tunnemme toisiamme. Vai oliko Louis oikeasti hetero ja suuttui tunteiden paljastuksestani?

Heräsin mietteistäni, kun kello soi välitunnille. Onnekseni opettaja ei ensimmäisellä tunnilla kysynyt minulta mitään. Rehtori tuli luokseni juuri, kun pääsin portaat alas koulun aulaan. "Tulepas Harry juttelemaan kanssani asioista", hän sanoi ja seurasin tuon perässä hänen kansliaansa.

"Äitisi laittoi minulle eilen viestiä, että olet tullut jo kaksi peräkkäistä päivää silmä mustana kotiin ja että sinua kiusataan koulussa. Keitä nämä kiusaajat ovat?" Rehtori meni suoraan asiaan. Olin hetken hiljaa. Tunsin Niallin katseen niskassani ja valehtelin ettei se nyt niin pahaa ollut. Kunhan herjaavat. Äiti liioittelee asioita. Unohdin, että silmäni on edelleen musta.

"Kyllä minä sinun mustan silmäsi näen. Kerro nyt vaan ketkä sua on lyöny", rehtori käski. "Niall ja moni muu. En tiedä niitten muitten nimeä oikeasti", kerroin. Kyyneleet alkoivat virrata pitkin poskiani. En voinut sille mitään. Kuivasin ne kuitenkin nopeasti ja odotin rehtorilta lupaa poistua. "Kyllä me saadaan se kiusaaminen loppumaan, älä huoli. Voit mennä", rehtori sanoi.

Nousin tuolilta nopeasti ja juoksin vessaan ennen kuin Niall ja muut huomaisivat minua. Lukitsin oven ja istuin vessanpöntön kannen päälle. Annoin kyyneleiden tulla. Itkin äänettömästi. Kellot soivat välitunnin loppumisen merkiksi. Pesin kasvoni nopeasti kylmällä vedellä ja kiirehdin biologian tunnilleni.

Koulun loputtua minulla ei onneksi ollut pahemmin mustaa silmää, mutta sääret olivat kipeät. Niall kamppasi minut tahallaan liikuntatunnilla, joka meillä oli samaa aikaa. Opettaja ei kuitenkaan tehnyt asialle mitään, kun Niall väitti sen olleen vahinko ja opettaja tietenkin uskoi häntä eikä minua. Mutta kukapa minua, säälittävää surkimusta, uskoisikaan.

Menin kotiin, jossa Gemma jo olikin. Äiti lähti juuri sinne työmatkalleen. Tai niin hän ainakin väitti. Ei sitä koskaan tiedä onko se totta. Heitin repun huoneeseeni ja menin alakertaan tekemään itselleni välipalaa. Syötyäni liityin Gemman seuraan sohvalle katsomaan netflixiä ja juttelemaan elämästä täällä verrattuna aikaisempaan asuinpaikkaamme ja jos totta puhutaan, niin asuisin siellä paljon mieluummin kuin täällä.

Gemmalla oli jo muutama hyvä ystävä täällä. Minulla ei ollut ketään. Nousin sohvalta ja menin yläkertaan. Istuin hetken sängylläni ja mietin pitäisikö mennä katsomaan Louisia sairaalaan vai ei. Lopulta päädyin kuitenkin lähtemään. Kerroin Gemmalle meneväni hetkeksi keskustaan. Avasin sairaalan oven lähes täristen jännityksestä.

Kävelin tuttua reittiä hisseille ja painoin sen menemään oikeaan kerrokseen. Louis makasi sängyllä ja käänsi katseensa kohti minua kuultuaan huoneensa oven käyvän. En ehtinyt edes istahtaa tuolille, kun Louis vetäisi minut lähelleen ja painoi huulensa huulilleni. Vastasin suudelmaan. Tajutessani tilanteen vedin itseni nopeasti pois suudelmasta. "Koita nyt jo päättää vihaatko vai rakastatko mua", sanoin ja lähdin.

//Tässä taas uus luku, en tiiä mikä inspiraatio muhun on iskeny😅 Mut hei kiitos ku ootte niin ihania ja jaksatte tsempata mua täs henkisesti raskaas tilantees💛