Rakastan, rakastatko?

35. Totuuden hetki...

"Onneks kaikki on nyt kunnossa", sanoin ja halasin äitiä. "Niinpä, kaikki on hyvin nyt", Louis yhtyi minuun ja halasi myös äitiäni. Gemma istui hiljaa pyörätuolissaan. Katsoin tyttöä tarkemmin ja huomasin kyyneleitä tuon silmäkulmissa. "Mikä on?" kuiskasin Gemmalle kyykistyttyäni hänen viereensä. "Sattuu", tuo kuiskasi. "Haluuks takas sänkyyn?" kysyin vielä. Gemma nyökkäsi.

"Vien Gemman lepäämään ja tuun takas. Louis voit odottaa täällä", sanoin äidille ja poikaystävälleni. Työnsin Gemman ulos huoneesta ja hissiin. Painoin viidennen kerroksen nappia ja odotimme, että hissi pysähtyy. "Pyydänkö hoitajaa antamaan lisää kipulääkettä?" kysyin Gemmalta, kun pääsimme ulos hissistä. Tuo vain nyökkäsi. "Voi Gemma", sanoin ja halasin siskoani.

Työnsin Gemman huoneeseensa ja autoin sänkyyn. Vein pyörätuolin pois ja pyysin hoitajaa antamaan Gemmalle lisää kipulääkettä hänen pyynnöstään. "Heippa Gemma, nähään kohta", sanoin ja menin hissillä yhdeksänteen kerrokseen, jossa äidin huone oli. "Tulin takas", sanoin avatessani oven ja astuessani sisään huoneeseen. Kohtasin hymyilevän äidin ja hymyilevän Louisin. Istuin tuolille ja mietin Gemmaa. En voi kun kuvitella niitä kipuja, joita hänellä on tällä hetkellä.

"Harry kuunteleks sä yhtään?" Louisin ääni hätkähdytti minut ajatuksistani. "Anteeks, mietin vaan Gemmaa ja vaivuin ajatuksiini", sanoin. "Ei se mitään. Ymmärrän täysin. Sitä vaan kysyin, et lähetkö mun kanssa johonki syömään", Louis kertoi. "Mennää vaan. Kyl täs vähän nälkä alkaa olemaan", sanoin ja nousin ylös tuolilta. Halasin äitiäni ja lähdin Louisin kanssa ulos huoneesta.

Kävimme vielä hetken moikkaamassa Gemmaa, kunnes lähdimme pois sairaalasta. "Mennääks vaan meille syömään? Siel on ruokatarvikkeita ja tulis halvemmaks ku joku ravintola", ehdotin Louisille kävellessämme ulos sairaalasta. "Käy mulle", tuo vastasi. Kävelimme meille käsi kädessä ja juttelimme huomisesta. Silloin olisi minun tarkastukseni ja Gemman leikkaus. Minua ei niinkään jännittänyt oma tarkastukseni, koska olin syönyt melko hyvin koko viikon. Gemman leikkaus suorastaan pelotti.

Avasin ulko-oven avaimellani ja astuimme sisälle. Riisuimme ulkovaatteet ja kävimme pesemässä kädet. "Mitä ruokaa tehään?" kysyin Louisilta. "No jos tehtäis vaikka ihan vaan riisiä ja kanakastiketta", Louis ehdotti. "Sopii", sanoin ja painoin suudelman poikaystäväni huulille. Aloimme tekemään ruokaa. Minä paistoin kanoja ja keitin riisit sillä aikaa, kun Louis teki meille salaattia.

Istuimme pöydän ääreen syömään ja miettimään kaikkea mitä tässä lähipäivinä on tapahtunut. Viikon aikana on tapahtunut enemmän kuin koko lyhyen elämäni aikana yhteensä. Viikko on ollut henkisesti rankka enemmän kuin fyysisesti. En voinut sille mitään, että kyyneleet alkoivat valua pitkin poskiani. "Mikä tuli?" Louis kysyi heti huolissaan ja kietoi kätensä ympärilleni. "Mietin vaan tätä viikkoa. Se on ollu henkisesti ihan super rankka. Nyt se kaikki vaan jotenki purkautuu", vastasin ja kiedoin käteni hänen ympärilleen.

Lähdimme ruuan syötyämme pariksi tunniksi takaisin sairaalaan. Juttelimme äidin ja Gemman kanssa. "Pääsen huomenna kotiin, jos vointini on yhtä hyvä tai parempi kuin nyt", äiti kertoi meille. Itkimme onnesta. Äiti selvisi eikä minun ja Gemman tarvitse yrittää selvitä ilman häntä. Illalla palatessamme takaisin kotiin juttelimme vielä Louisin kanssa kahdestaan Gemman huomisesta leikkauksesta ja minun tarkastuksestani.

Pääsimme kotiin ja aloimme katsoa netflixistä sarjoja, jotta saisimme ajatukset hetkeksi muualle sairaalasta ja Gemmasta sekä äidistä. Kello tuli jo yksitoista illalla/yöllä enkä vieläkään saanut unta. Louis tuhisi suloisesti vieressäni. Minä vain pyörin, kun uni ei ottanut tullakseen. Lopulta nukahdin levottomaan uneen.

Aamulla heräsin väsyneenä haukotellen. Louis silitteli hiuksiani. "Huomenta rakas", tuo sanoi ja suuteli minua. Vastasin suudelmaan. "Huomenta kulta", sanoin haukotellen makeasti perään. Nousin ylös ja menin pesemään hampaat. Louis seurasi perässäni. Tänään oli se päivä. Päivä, joka pelotti minua. Päivä, joka määrittäisi Gemman tulevaisuuden. Gemman leikkaus alkoi kello 10. Olimme Louisin kanssa sairaalalla kello 9:30.

"Hyvin se menee", rauhoittelin itkevää siskoani. Äitikin oli tullut huoneeseen. Tuo piti Gemmaa kädestä kiinni ja silitteli hänen hiuksiaan. Louis seisoi vieressäni ja yritti hänkin rauhoitella Gemmaa parhaansa mukaan. Viittä vaille kymmeneltä hoitaja tuli hakemaan Gemman ja vei tuon leikkaussaliin. Lysähdin tuolille ja itkin. Itkin pelosta. Louis halasi minua rauhoitellen. Kauaa en voinut kuitenkaan itkeä siinä, koska oma tarkastukseni oli kello 10:15.

Istuin odotusaulassa pitäen Louisia kädestä. "Mitä jos mä joudun takas tänne?" kysyin tuolta kuivaten kyyneleitäni. "Etkä joudu. Oot syöny niin hyvin tän viikon", Louis lohdutti ja painoi suukon poskelleni. Hymy nousi väkisin huulilleni. "Harry Styles", lääkäri kutsui minut sisään. Vilkaisin Louisia, joka näytti minulle peukkua ja menin lääkärin ohitse huoneeseen.

"Mites on sujunu kotona tää viikko? Ootko muistanu syödä ja juoda tarpeeksi? Entä nukkuminen, miten se on sujunut?" lääkäri aloitti kyselemällä kaikenlaista. Vastasin kysymyksiin totuudenmukaisesti ja kerroin viikon tapahtumista. "Katotaan sitte se paino", lääkäri sanoi juteltuamme ja nousin ylös tuolilta. Astuin vaa'alle, mutta en saanut itse nähdä lukemaa.

"Noniin. Näyttää siltä, että kaikista vastoinkäymisistä huolimatta olet muistanut syödä tarpeeksi enkä näe mitään syytä miksi meidän pitäisi ottaa sinut enää uudestaan sisään. Olet toipunut hienosti, mutta muista jatkossakin syödä ettei enää uudestaan tarvitse tänne tulla", lääkäri sanoi hymyillen. "Hyvä! Ja yritän muistaa jatkossakin syödä", totesin hymyillen lääkärille.

"No miten meni?" Louis kysyi heti, kun astuin ulos huoneesta. "Mä oon terve. Mun ei tarvinu enää jäädä tänne", kerroin innoissani. Unohdin hetkeksi Gemman leikkauksen ja iloitsin omasta toipumisestani. "Tätä pitää juhlia", Louis sanoi ja lähti kädestä pitäen viemään minua ulos sairaalasta. "Mihin sä viet mua?" kysyin istuessani pelkääjänpaikalle Louisin auton kyytiin. "Näät sitte", Louis vastasi salamyhkäisesti. Kirjoitin äidilleni viestin ja kerroin mitä lääkäri oli minulle sanonut. Kerroin myös, että lähdimme Louisin kanssa jonnekin mistä hän ei suostunut kertomaan.

//Ihanaa kesäloma alko ja aurinko paistaa. Hyvää lomaa teille kaikille! Tässä uus luku loman alkamisen kunniaks💋