Rakastan, rakastatko?

14. Eihän kukaan tällaista roskaa voi rakastaa...

Kävelin kohti kotia ja mietin sairaalan tapahtumia. Tai pikemminkin yhtä tapahtumaa. Mitään muutahan siellä ei ehtinyt tapahtuakaan. "Miks Louis suuteli mua? Eilen se viel väitti hyvin selvästi olevansa hetero ja jopa suuttu mulle", mietin mielessäni. Tulin siiten tulokseen, että Louis on kaappihomo. Hän ei ole myöntänyt homouttaan itselleen eikä muille.

Katselin puita kävellessäni. Niiden lehdet alkoivat jo muuttua värikkäiksi syksyn tehdessä tuloaan. Pääsin kotiin ja riisuin ulkovaatteeni. Menin olohuoneeseen ja lösähdin sohvalle. Gemma oli huoneessaan lukemassa kirjaa. Kännykkäni plingahti ilmoittaen saapuneesta viestistä. "Moi. Anteeks se mun suudelma. En tiiä mikä muhun meni", luki Louisin viestissä. "Tuskinpa ihminen suutelee toista ihan ilman mitään syytä", vastasin.

Laskin kännykän sohvapöydälle ja menin keittiöön. Vatsani kurisi nälästä. Löysin pakastimesta pizzan ja pistin sen uuniin. En jaksanut alkaa väsäämään mitään ruokaa nyt. Vartin päästä pizza oli valmis ja sain vihdoin täytettä tyhjään vatsaani. Yhtäkkiä jokin ääni sisälläni alkoi sanomaan minulle, etten saa syödä. "Olet lihava älä syö", tuo ääni sanoi.

"Liiku enemmän, syö vähemmän", sama ääni sisälläni jatkoi. "Gemma tääl on sulle pizzaa, jos maistuu, ku mä en jaksa enempää!" huusin siskolleni yläkertaan. Pian portaista kuului askeleita ja Gemma ilmestyi keittiöön. "Mul onki kova nälkä", hän sanoi napaten pizzalautasen mukaansa ja katosi takaisin huoneeseensa.

Kännykkäni värähti olohuoneen pöydällä. Viesti Louisilta. "Mä en ihan oikeesti tiiä mikä muhun meni. Oon pahoillani", luin viestin. "En anna anteeks ennen, ku oot päättäny vihaatko vai rakastatko mua", kirjoitin ja painoin lähetä. En aikonut antaa periksi. Kävin huoneessani vaihtamassa lenkkivaatteet päälleni ja lähdin lenkille. Jokin käski minua liikkumaan ja minä tottelin sitä.

"Mä rakastan sua, mut en sillä tavalla. Rakastan sua ystävänä. Toivon sulle pelkkää hyvää. Anna anteeks jooko", luin Louisin viestin kääntyessäni kotipihalle lenkin lopuksi. "Saat anteeks", vastasin. En jaksanut alkaa vänkäämään Louisin oikeista tunteista. "Kyl se kertoo sit ku on vaa valmis tulee ulos kaapista. Siin voi kyl mennä aikaa tosi paljonki", lohdutin itseäni mielessäni.

Riisuin lenkkivaatteet pois päältäni ja menin suihkuun. Suihkun jälkeen laitoin rennot vaatteet päälleni ja otin kannettavan mukaani sängylle. Löysin hyvän rennon asennon ja käynnistin netflixin. Katsoin jotain sarjoja. Nälkä alkoi kurnia vatsassani, mutta sisäinen ääneni käski olla syömättä. Niinpä en mennyt syömään. Nukahdin kurnivalla vatsalla kesken sarjan.

Onneksi kannettavani ei yön aikana pudonnut lattialle, koska siitä ei olisi seurannut mitään hyvää. Nostin kannettavan pöydälle ja nousin sängystä. Menin pesemään hampaani ja kävin tarpeillani. Aamupalaksi söin banaanin ja join lasillisen vettä. Onneksi Gemma ei ollut keittiössä, koska hän olisi varmasti alkanut saarnaamaan kuinka minun täytyy syödä enemmän ja niin pois päin.

Näkihän sen nyt erkkikin, että olen lihava. Niall ja muut kiusaajatkin jaksoivat aina muistuttaa siitä, vaikka näin sen joka päivä itsekin peilistä. Nimittäin tuon lihavan rumiluksen, jota kukaan ei koskaan tule rakastamaan. En tiennyt miksi edes haaveilin Louisista. Eihän sellainen komeuden perikuva koskaan rakastu tällaiseen arvottomaan roskaan.

Syötyäni banaanin ja juotuani vesilasillisen lähdin "kävelylenkille". Oikeasti menin metsään vetämään kunnon treenin. Tein vatsalihaksia, askelkyykkyjä, syväkyykkyjä ja punnerruksia. Palasin kotiin ja vaihdoin treenivaatteeni farkkuihin ja t-paitaan peseydyttyäni ensin suihkussa. Louis ei laittanut aamun aikana mitään viestiä. Toisaalta miksi laittaisikaan. Eihän kukaan minua kaipaa.

//Joo täs taas luku, toivottavasti tykkäätte🙈 Harry parka mitä aloit tekee itelles... (noi Harryn ajatukset itestää on samoja, mitä mä yleensä aattelen itestäni, surullista, mutta totta)