Kokonaan Sun (Dramione)

3|Pimeyden voimilta suojautumisen tunti

Dracon näkökulma, pimeyden voimilta suojautumisen tunti:
Odottelen luokassa Crabben ja Goylen kanssa tunnin alkamista ja Kalkaroksen saapumista, koska olemme tulleet luokkaan ajoissa. Tämä tunti on rohkelikkojen kanssa, toisinsanoen Hermione Grangerin kanssa, toisinsanoen tuon tytön kanssa, jota olen miettinyt jo jonkin aikaa. Pidän hänen muhkeista hiuksistaan, kauniista kasvoistaan ja hänen luonteestaan, mutta ongelma on että antaisikohan hän ikipäivänä anteeksi tekojani ja haukkumisiani. En usko. Yritin luoda jotain kontaktia häneen yhtenä aamuna kun kuulin että hän vihelteli käytävillä. Vaihdoin silloin kävelysuuntaani ja kohtasin hänet. Ilkuin taas, mutta enhän minä nyt olisi voinut yhtäkkiä vain muuttua kuin toiseksi henkilöksi, se olisi ollut outoa. Mieleeni tulee taas hänen ihana kroppansa, kauniit silmät ja hiukset. Kunnes tajuan taas monennetta kertaa että tämä ei voi toimia, ja joka kerta kun muistan sen se musertaa sydäntäni. Minun ja Hermione Grangerin suhde olisi mahdoton. Noin viisi vuotta anteeksiantamatonta haukkumista, lisäksi hän ei pidä minusta muutenkaan, ei hän edes huomaa minua ellen kerää huomiota huutamalla hänelle jotain ilkeää. Sitten on vielä minun isäni, joka ei voi sietää jästisyntyisiä ollenkaan. Hän on kuraverinen saasta, hän on kuraverinen saasta, hän on kuraverinen saasta... yritän hokea mielessäni, mutta se tuntuu pahalta. Kyllä minäkin jästisyntyisiä vihasin, olemmehan me puhdasveriset parempiarvoisia kuin he, mutta Hermione. Miksi? Miksi minulle pitää tapahtua näin? Se on tuskaa.

Juuri kun pääsen mietteissäni syvimpiin aatteisiin, ne katkasee oven avaus kun Hermione, Ron ja Harry saapuvat luokkaan ja istuvat toiselle puolelle sitä. Vihaan niin paljon Harrya ja Ronia. Harry mokomakin ylimielinen saapastelija ja Ron taas lihava pölkkypää. Säälin taas Hermyä, kun hän joutuu olemaan tuonlaisien surkimusten kanssa.

Nyt ovesta astuu Kalkaros kaapu hulmuten. Hän aloittaa heti:
"Tänään harjoittelemme Karkotaseet-loitsua sujuvammaksi. Jaan teidät pareihin, riisukaa toinen aina vuorotellen aseista!"
Voih, kuinka haluaisinkin nyt riisua hermionelta muutakin kuin aseen, mietin.
"Hmm, miten olisi Parkinson ja Weasley, Goyle ja Potter, Malfoy ja Granger...."
Mitä hän sanoi, unelmien täyttymys. Pitää silti pysyänä itsekkäänä ja kovana Malfoyna.

Hermionen näkökulma:
Kalkaros luettelee vielä lisää pareja..
Joudun olemaan Malfoyn pari. Miksi Kalkaroksen pitää aina kiusallaan valita meille pahimmat parit? No, ainakin saatan saada selville jotain hänen suunnitelmistaan. Olen nousemassa menemään hänen luokseen, mutta huomaan hänen tulevan jo tännepäin.
"No, Granger? Näytä mitä osaat." hän sanoo.
Vedän taikasauvani taskusta, näpäytän valmiiksi pari keraa maahanpäin ja sanon selvästi: "Karkotaseet!" samalla kun osoitan Malfoyta. Onnistun, ja sauva kimpoaa heti Dracon kädestä maahan.
Virnistän dracolle, hän nyrpistää nenäänsä, mutta nään hänen silmissään jotain hymyn tapaista.
On hänen vuoronsa. Hän nostaa sauvansa ja sanoo:
"Karkotaseet!"
Sauva nykäisee kädessäni, mutta Draco ei saa sitä riistettyä. Hän kokeilee muutaman kerran, mutta ei onnistu. Tarjoan apuani:
"Tarviitko apua?" sanon samalla kun kävelen hänen luokseen.

Dracon näkökulma:
Hän ottaa minua kädestä, niin että pidämme molemmat sauvasta kiinni. Kädestäni leviävät kihelmöinnit joka puolelle kehoani.
"Näpäytä vain suoraan ja voimakkaasti ja muista lausua sanat selvästi. Näin!"
Hän näpäyttää tiukasti sauvallani ja tekee loitsun puolestani.
Kalkaros tulee luoksemme.
"Mitä sinä teet neiti Granger? Ohjeistinko tuollaista?" hän sanoo.
"Et, mutta..." Hermione sopertaa.
"Jälki-istuntoa! Tänään illalla kello 22 huoneessani onko selvä? Saat siivota joka ikisen paikan ja kiillottaa kaikki kaappieni lasiovet nurkkia myöten!"
"Mutta Kalkaros..." Minä yritän puolustella.
"Sinä myös Malfoy!" Kalkaros karjahtaa.

Tääoli tällanen osa, pidempi ku muut, toivottavasti tarpeeks tiivis ettei kauheesti mitään turhaa. Ens osassa jälki-istunnossa..😏