Kokonaan Sun (Dramione)

6|Onnettomuus

Hermionen näkökulma:
Olen selvästi ruvennyt pitämään Dracosta. Siis vielä enemmän kuin kaverina. Mietin häntä useasti päivän aikana. Kaipaan hänen lämpimiä huuliaan, hänen vaaleita, sotkuisia, saippuaisia hiuksiaan liemiluokassa, hänen kaunista, humoristista, pahaa, soljuvaa ääntänsä tähän ja nyt.
Miten voi rakastua näin nopeasti?
Näin hänet kerran käytävällä, kun olin menossa taikahistorian tunnille ja nyt kun tunnemme toisemme juttelimme niitä näitä. Lopuksi, kun sanoin heipat kiireen takia, hän sanoi minulle vielä:
"Sulje silmäsi."
Suljin silmäni. Draco kysyi:
"Mitä näet?"
"En mitään?" vastasin.
"Noh, sitä on elämäni ilman sinua. Halusin vain kertoa."
hän sanoi ja käveli pois.

Dracon näkökulma:
Rakastan yhä enemmän Hermionea. Kun olen tutustunut häneen, saan hänestä vielä enemmän, nimittäin rakastan myös hänen luonnettaan. Minua ahdistaa, koska olen muuttunut täysin hänen myötään, ja sen lisäksi elämääni kuuluu nykyään jatkuva stressi siitä että teen koko ajan vääryyttä ajattelemalla, rakastamalla ja puhumalla kuraveriselle. Joka tapauksessa, aikeissani oli pyytää Hermionea tyttöystäväkseni. Tekisin sen ehkä tänään.

Oli jo myöhä ilta, joten lähdin Kalkaroksen jälki-istuntoon. Vaikka Kalkaros ei sitä haluaisikaan, minulle jälki-istunnot ovat vain huvia, koska saan viettää aikaa Hermionen kanssa. Viime kerralla, eli ensimmäisellä kerralla suutelimme. Sairasta, minä mietin.

Olen jo Kalkaroksen huoneen oven edessä. Avaan sen varoen ja nään Professorin ja Hermionen istuvan siellä odottamassa.
"No, no? Puolitoista minuuttia myöhässä!
Koska opit, Malfoy? No niin, sama homma kuin viimeksi, mutta tällä kertaa olen täällä kanssanne vahtimassa, ettei mitään edelliskertaista tapahdu..."

Punastuin ja niin näytti Hermionekin. Pahus! Ei kaksinkeskeistä aikaa, nyt en voi ainakaan pyytää Hermyltä mitään, mietin. Istuin vain tytön viereen ja sanoin tietämättä että se oli viimeinen lauseeni hänelle:
"Tuli kiire korjatessa yhtä luutaa."
Hermione naurahti.
"Työn touhuun siitä nyt, niin kuin olis jo!"
"Selvä professori." Hermione vastasi.
Puunasimme ihan normaalisti. Välillä Hermiome pesi lattiaa. Välillä pyyhin pölyjä tai järjestelin kirjoja aakkosjärjestykseen.
Juuri kun hermione pyyhki pölyjä kaapin alta, ja itse nojasin kaappiin tikapuilla, jotta saisin siivottua kaapin päällistä, pyyhkäisen turhan kovaa pölyt pois Kalkaroksen saamasta painavasta 'Liemet ja Luikauttelu'-pokaalista, ja se kaatuu suoraan Hermionen päähän! Henkeni salpautuu.
Se tapahtuu niin nopeasti.
Hermionen lihakset rentoutuvat, ja hän on nyt sikiöasennossa maassa kaapin vierellä.
Olen hädissäni. En ole koskaan nähnyt kenenkään pyörtyvän. En saa sanaa suustani, kun kalkaros jo liihottaa työpöydältään kaapin vierelle analysoimaan Hermionea.
"Viedään hänet sairaalasiipeen. Auta nostamaan!" Kalkaros sanoo vakavasti. Nostan hänet jaloistaan.
Kun kuljetamme Hermionea sairaalasiipeen kalkaros toteaa.
"Hän kyllä näkyy hengittävän, mutta tunnen hänen ranteestaan, että pulssi on heikko."
Mitä oon tehnyt. Panikoin, koska niin monet vahvat tunteet jylläävät sisälläni ikuisuudelta tuntuvan kantomatkan ajan.

Pääsemme sairaalasiipeen. Matami Pomfrey auttaa tajuttoman Hermionen vuoteelle. Kerromme tapahtuman. Hän tutkii hermionea hetken aikaa.
"Päässä on vakavia vammoja. Hän herää luultavasti noin viikon päästä. Voimme analysoida vammoja silloin paremmin. Annan hänelle nyt lääkkeitä pahimpaan hätään. Pitää varmaan pistää ne suoraan suoneen, jos hän ei pysty nielaisemaan." Pomfrey tutkii ja selostaa hieman hätääntyneesti.
Olen järkyttynyt. En pysty puhumaan rakastamalleni henkilölle vähintään viikkoon. Tajuan sen jo nyt ja se on vähiten sanottu. Omatunto muutenkin painaa rinnassa.
"Tulehan." Kalkaros huikkaa.
Katson vielä Hermionen kauniita kasvoja, kunnes irrottaudun ja kävelen käytävälle Severuksen kanssa.
"Mitä halusit? Satuttaa toiselta terveyden? 50 pistettä pois omalta tuvaltani!" Kalkaros sanoi.
"Minä vannon se oli vahinko, se vain lipesi, en voinut sille mitään!" sanoin.
"Tuota kuulisi harvoin Malfoyn suusta... En usko!"
Kalkaros raivostui minulle vielä enemmän matkan varrella. Ei hän yleensä minulle noin kovaa huuda. Mutta olihan kello jo puoli 12 yöllä.
Menin nukkumaan ilman iltatoimia päivävaatteet päällä. Valvoin koko yön.

Heti aamulla menin sairaalasiipeen. Matami Pomfrey tuli minua vastaan ja kielsi tuloni:
"Ai Malfoy! Grangeriako katsomaan? Ei, ei, ei! hänet on eristetty takahuoneeseen muutaman päivän kestävään hoitoon. Päähän tullut kuhmu tai kallonmurtuma repesi. Ja nyt odotamme avohaavan umpeutumista eristetyissä tiloissa, jottei siihen leviä infektioita."
Pidättelen itkua ja raivoa. Kävelen pois sanomatta mitään. Minun olisi pakko nähdä hänet tai sekoan. En ehtinyt pyytää häntä tyttöystäväkseni...

Tässä tällanen osa.
Toivottavasti pidit!💙 Ensi osassa Malfoy joutuu hakoteille.