Kokonaan Sun (Dramione)

11|Se Päivä 1

Viime osan kommentoijat:
@aadanita
@storyess
❤❤❤

Dracon nk:

TÄNÄÄN olisi se päivä kun pääsisin vihdoin Hermionen luokse. Näkemään hänet. En käsittänyt sitä. Se tuntui mahdottomalta.
Avasin silmäni ja jälleen kerran makasin poikittain lehtikasassani. Minun täytyi vielä ennen sairaalaan menoa selvittää kaikille missä olin ollut ja miksi. Mutta en todellakaan ollut aikomassa kertoa totuutta. Luultavasti jotain sinnepäin että olin ollut jumissa jossain kammiossa, jossa oli ollut niukasti elintarvikkeita. Saisin siitä plussana vielä mitalinkin, mutta se ei minua hetkauttaisi milliäkään. Tämä päivä ei pikku kiitoksen takia olisi erityinen. Tämä olisi elämäni paras päivä koska näkisin Hermionen ja pääsisin tarvehuoneesta vapauteen, tuskin ihan muitta mutkitta, mutta kuitenkin.

Haukkasin viinerin jämät maasta ja puin vanhat likaiset vaatteeni taas päälle. Nyt pääsisin ulos tästä vankilasta. En ollut nähnyt päivänvaloa niin pitkään aikaan että heikotti, ja luultavasti olin aivan kalpea. Kalpeuteen oli kyllä muitakin syitä, kuten vanhasta peilistä näin. Minulla oli jatkuvat kyynelvanat poskillani, valkoisia pilkkuja kynsissäni, viiltoja kämmenistä kyynerpäihin sekä samoin nilkoissa. Ja se oli vain mitä näkyi päällepäin. Henkisesti olin pelkkä lihanriekale joka yrittää juuri ja juuri jokaikinen sekunti välttyä murtumiselta, mutta ei voi. Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunsin iloa, toivoa, että jotain tapahtuisi ja jopa jännitystä.

No niin, olen valmis avaamaan oven joka vie pois tarvehuoneesta. En ole tosin varma onko päivä vai yö mutta kohtahan sen näkee. Raotan ovea hieman, ja onnekseni en näe ketään käytävillä. Tosiaan, näen auringonnousun. Ihan sama huomaako joku, mutta minulla tulee pakottava tarve mennä juoksentelemaan hetkeksi Hagridin mökin viereen pihamaalle. Liikunta tuntuu valtavan hyvältä, jatkuvasta makaamisesta lyhistyneillä lihaksillani. Olen pakahtumaisillani onnesta, mutta en aivan vielä. Pitää siirtyä eteenpäin ja kertoa ensiksi jollekin opettajalle tapahtumistani. Ensimmäisenä mieleeni tulee Dumbledore ja päätän mennä hänen luokseen.  Juoksen käytävän portaita ylös nopeasti, sillä en halua kenenkään aamuvirkun huomaavan minua nyt.
Eikä. Huomaan Argus Voron kissan kerroksessa jonka ohi juuri juoksin kierreportaissa. Se naukaisee, ja juoksen niin kovaa ja samalla niin äänettömästi korkeammalle, että se varmaan jättää tuon epäilyttävän oppilaan aamu neljältä sikseen.
Päädyn Dumbledoren ovelle. Koputan hitaasti sitä. Tiedän että hän on jo hereillä koska hän on ollut aikasemminkin kun olen ollut hänen puheillaan. Ovi raottuu ja Dumbledore kurkistaa ovesta minuun. Hänen katseensa on ensin neutraali, mutta sitten se taittuu hämmästykseen ja tietämättömyyteen. Arvaukseni oli osunut oikeaan. Minua oli etsitty ja kauan...

Joo siis tän osan nimi on nyt siis
"Se Päivä 1" koska kirjotin tätä ihan super kauan ja en vaa jaksanu enempää nii siis täst päivästä tulee niinku toine osa tai jopa kolmaski en tiiä. Ja siis toivottavasti tykkäsitte. Ette tiiäkkää kui paljo votet mulle merkittee ja antaa lisää motivaatioo tehä tätä joten joo. Ja edelleenki, jos kommentoit jotai kivaa tai rakentavaa nii pääset ens osan alkuun sun käyttäjänimellä. Ens osassa Draco tapaa Hermyn ja tajuaa jotain suurta...

❤